Sivut

lauantai 18. lokakuuta 2014

Tekstiiliveistos, betonitöitä ja syksyn tunnelmia

Eräänä päivänä alkuviikosta kun lapset oli oikein levottomalla tuulella, suostuttelin heidät pihalle kameran kanssa. Puiden latvoista oli hienoja kuvia kun kamera ja vähän energiaa purkaneet lapset tulivat takaisin sisälle.. Olivat ottaneet kuvia myös joistakin ulkosalla olevista töistäni, joita en ollut blogiin kuvaillut.. Marssinpa sitten itsekin kameran kera ulos..

 
Tämä 2 ½ -vuotias, koko kesän syreenin alla istuskellut neito on Paverpolilla eli kankaankovetin-aineella tehty tekstiiliveistos. Tein samoihin aikoihin myös toisen pihapatsaan, mutta se oli viime talven aikana säilytyksessä kokenut aika kovia enkä ole saanut sitä korjattua.. Runko alla on kanaverkkoa, vartalo päällystetty paperimassalla, hiukset langanjämiä ja vaatteet jostakin vanhasta huivista.. Paverpoliin voisi lisätä halutessaan Paverplastia, jolloin patsaasta saisi myös pakkasen kestävän.. Mutta se ostamani Paverplast on tuolla kaapin perällä ja tuskin se sieltä auttaa joten neitokainen istuskelee talvet autotallissamme.. Yhden pakkasyön ehti kuitenkin olla ulkosalla eikä onneksi näyttänyt miksikään menneen (oikenpuoleinen kuva)..

Paverpolia löytyy ainakin harmaana, mustana, pronssina ja läpikuultavana. Läpikuultavaan massaan voi lisätä jauhemaisia värejä, joita saa myös useissa väreissä.. Mm. Sinelli ja Cc-Hobby myyvät näitä tuotteita.. Itse sain innostuksen luettuani jostakin puutarhalehdestä jutun naisesta, joka oli tehnyt tällä tekniikalla aivan ihania peikkoja kotipihaansa. (Lisään lehden nimen ja numeron tähän kunhan seuraavan kerran kaivelen lehtipinoja ja törmään artikkeliin..)
 
 
Betonitöistä innostuin jokunen vuosi sitten. Ensimmäinen työ oli iso raparperinlehti. Sitä olen muutamaan kertaan joutunut korjailemaan kun oli sekin ensimmäisen talven sisätiloissa ja saanut säilytyksen aikana pieniä murtumia.. Viime talveksi käänsin lehden paikallaan vain nurinpäin ja hyvin kesti. Eniten pelkäsin että lapset hyppii sen talven aikana hajalle, mutta tämä on niin puskan juurella ettei sitä pelkoa taida oikeasti olla. Näitä olen tehnyt useampia, mutta tämä ensimmäinen on edelleenkin mielestäni parhaiten onnistunut..
 
Vieressä kuva menneeltä kesältä. Hento keijunmekko rouhean betonilehden vieressä näyttää minusta tosi kivalta..
 
Vuosi sitten kesällä olikin vuorossa betoniruukut.. Kirjastosta lainasin muutamia kirjoja aiheesta ja siitä se kipinä lähti.. Näissä on muotteina käytetty muoviruukkuja, pienemmissä mm. amppeleita ja isompaan ostin vartavasten vähän isomman muoviruukun. Tahtoo vain nuo muoviruukut hajota kun niitä irrottaa, mutta toisaalta; onhan betoninen ruukku sitten kestävä! Isosta ruukusta unohtui reikä pohjasta ja sitä pidän ihan seinän vieressä ettei kukat ihan huku jos sattuu satamaan.. 
 
 
 
Betonisaappaat tein myöskin viime vuoden kesällä. Olin heittänyt yhdet rikkinäiset lasten saappaat roskiin, kun muita betonitöitä tehdessä tuli mieleeni että voishan niitä saappaita vielä muottina käyttää ja kävin hakemassa ne takaisin.. Ne täytyikin sitten leikata ihan kappaleiksi että betonisaappaat sai oikeista saappaista pois.. (Näistä onkin ollut jo aikaisemmin pikku tossujen yhteydessä mainintaa..)
Toinen saapas on vähän kovia kokenut, mutta tykkään näistä kovasti!
 

 
Syksy on ja kesä on pois
talvea ootellaan
Linnut on hiljaa, peltojen viljaa
kuu katsoo taivaaltaan
-Anni-Tannin Syyslaulu-


 
 
Viimeiset omput roikkuu vielä ulottumattomissa..


Mukavaa viikonloppua sinulle!


8 kommenttia:

  1. Ihana neitopatsas! En ole kuullutkaan tuosta aineesta, mielenkiintoista. Muutkin koristeet, ruukut ja saappaat tosi hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin aika mielenkiintoinen aine.. Aine on liimamaista, tuoksuukin ihan erikeeperiltä. Sillä käsitellyt kankaat ym. kuivuu ihan kivikovaksi.. Jotkin kansalaisopistot muuten järjestää tekstiiliveistoskurssejakin.. Kiitos paljon Kanneli!

      Poista
  2. Nyt vihdoin muistin tulla tänne vastavierailulle! Sinulla onkin täällä vaikka mitä, taitava nainen olet! Tosi kivoja nuo ruukut, täytyisi itsekin tehdä joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, ja tervetuloa lukijaksi! :) Ruukkuja on mukava tehdä eikä niitä tarvi siirtää pois talven tieltä! Ovat vaikka ihan tyhjänäkin kivan näköisiä porraspielessä.. Kiitos Krista!

      Poista
  3. Wau, miten hieno tekstiiliveistos! Betoniruukkuja pitäisi joskus itsekin kokeilla tehdä, ne ovat rouheudessaan niin kauniita.Ihania syksyn tunnelmia <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmishahmon tekeminen on minusta kauhean vaikeaa, siksi tämäkin neito on "kasvoton", ja jalat ja kädet tuollaiset pötköt.. Ehkä harjoittelemalla oppisi.. :) Mutta jotenkin tykkään siitä silti, vaikka koitankin kesäisin piilottaa jalat ja kädet kukkien alle piiloon.. :) Betoniruukut on tosi kivoja ja helppoja tehdä, kuivuminen ottaa vaan vähän aikaa.. Kiitos Hanna Mi!

      Poista
  4. Hieno tuo istuskeleva neitokainen ja kivoja syyskuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on syksy jo paljon pidemmällä vaikka vain viikko on näiden kuvien ottamisesta, ja neitokainenkin istuskelee jo autotallissa.. :) Kiitos Niina!

      Poista

Kiitos kun kävit vierailulla - jätäthän jälkesi kommentin muodossa..