Omppuhillo

Kun viime syksynä en pienen vauvan kanssa saanut omppuhilloa tehtyä ollenkaan, tänä syksynä sitä on tullut tehtyä sitten senkin edestä. Omppuhillo on nimittäin minusta ihan parasta hilloa ja sitä minä viime talvena kyllä kaipasin!

Kymmenestä kattilallisesta kaksi viimeistä onnistuin polttamaan pohjaan. Siinä vaiheessa jouduin käyttämään eri omppuja kuin aikaisemmissa erissä, liekö sillä osuutta asiaan. Sain kuitenkin pelastettua myös ne erät kun siirsin omput varovasti toiseen kattilaan. Yhdellä palovammalla selvisin urakasta, mutta oli se sitten sitäkin kipeämpi.

Hillosokeripussin kyljessä olevaa ohjetta käytin, mutta veden määrä oli minusta siinä jotenkin epäselvästi kerrottu. Ekasta satsista tuli hieman liian paksua hilloa minun makuuni ja niinpä tein kokeiluja myöhempien hilloerien kanssa. Ja tässäpä nyt lähinnä itselleni muistiin oma hilloreseptini.

Omppuhillo
n. 4 l valmista hilloa

n. 10 l omenia
4 dl vettä
1 kg hillosokeria

+
1 kpl vaniljatanko
TAI
2 kpl kanelitankoja

Pese omenat huolella, poista siemenkodat ja lohko ainakin neljään osaan. Lohkottuja omenia saa olla viiden litran kattila kukkuroillaan (kuva alla). Mittaa kattilaan 4 dl vettä, heitä halutessasi sekaan halkaistu vaniljatanko tai pari kanelitankoa ja keitä hiljalleen välillä pohjasta asti sekoittaen niin kauan, että omenat on pehmenneet. Poista vaniljatanko (raaputa vaniljansiemenet lusikalla omenien sekaan) tai kanelitangot. Soseuta sauvasekoittimella. Siirrä kattila takaisin liedelle, lisää hillosokeri ja vanilja- tai kanelitangot. Kuumenna sose kiehuvaksi ja keitä 10 minuuttia välillä sekoittaen. Poista taas vanilja- tai kanelitangot. Kuumenna hyvin pestyt lasipurkit 100 asteisessa uunissa. Itse laitan purkit ja kannet kylmään uuniin ja uunin päälle siinä vaiheessa kun lisään hillosokerin. Kaada valmis omenasose kuumiin purkkeihin, ihan piripintaan ja sulje kannet huolella. Hillo paksunee jäähtyessään.

Enhän minä tokikaan ollut osannut varautua etukäteen tällaiseen hillomäärään ja jouduinkin haalimaan purkkeja ja purnukoita vähän sieltä sun täältä. Lämpimät kiitokset siis kaikille purkkien lahjoittajille! :)

Gluteeniton omenapiirakka

Viime aikoina olen leipassut aika paljon vierasvaraa pakkaseen. Osittain tämä leipomis"into" on ollut vähän pakonkin sanelemaa, kun on purkeissa menneet päiväykset ohi. Epäilen, etten olisi kermaviiliä hokannut itse omenapiirakkaan edes laittaa, mutta Taru  julkaisi juuri sopivasti omppupiirakan ohjeen kun mietin vanhentuneelle kermaviilille käyttökohdetta. Harvoin käy niin, että vehnäjauhot pääsee loppumaan. Nyt oli jauhot kuitenkin niin vähissä, että päätin tehdä piirakan gluteenittomista jauhoista, niitä kun sattui sillä kertaa olemaan enemmän. Pienen palan leikkasin maisteltavaksi ja älyttömän hyvää piirakka kyllä oli! Kerrankin huomasin katsoa uuniin riittävän ajoissa ja piirakasta tuli juuri sopivaa 20 minuutissa. 

Gluteeniton omenapiirakka

26 cm vuokaan

Pohja:

125 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta

Täyte:

1 prk kermaviiliä

1 kananmuna

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 rkl vaniljakreemijauhetta

3-4 omenaa

kanelia

ruokokidesokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kananmuna hyvin joukkoon. Lisää jauhot, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi taikinaksi ja levitä voideltuun piirakkavuokaan. Sekoita täytteen ainekset ja levitä pohjan päälle. Pese (ja kuori ulkomaiset) omenat ja viipaloi täytteen päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria. Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.

Puolukka-kookospiirakka

Puolukkaa kuuluu tänä vuonna olevan paljon. Itse kammoan hirvikärpäsiä niin paljon, että en vain pysty menemään puolukka-aikaan metsään. Onneksi on muitakin innokkaita poimijoita, joita ei hirvikärpäset pelota. Lastemme serkkutytöltä, reippaalta tokaluokkalaiselta ostin yhden ämpärin puolukkaa. Siskoni, veljeni ja veljen kihlattu olivat porukalla poimineet puolukkaa ja heiltä sain vielä kaksi ämpäriä. Kaikenkaikkiaan olen tänä vuonna saanut marjoja pakkaseen ihan ennätysmäärän, kyllä nyt kelpaa talvenkin tulla!

Puolukoita siivotessa päätin pyöräyttää pakkaseen vierasvaraksi puolukkapiirakan. Kookos sopii puolukan kanssa niin hyvin yhteen, että sellaista ohjetta lähdin haeskelemaan. Kääpiölinnan köökistä löysin hyvän ohjeen, vaihdoin vain punaherukan tilalle puolukan. Paistoin ohjeen mukaan, joka oli näemmä taas meidän uunille liikaa. Päällinen tummui hiukan liikaa.

Tällä postauksella osallistun Serkusten suklaaunelman syyskuun haasteeseen, jossa syyskuun makuna on puolukka.

Puolukka-kookospiirakka

puoli pellillistä

Pohja:

50 g voita

3 dl sokeria

6 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

2 dl maitoa

Päälle:

200 g puolukkaa

Muruseos:

100 g voita

1 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kookoshiutaleita

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi, kananmunat ja maito. Sekoita nopeasti sähkövatkaimella tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle puolukat ja paista 225 asteisessa uunissa 12 minuuttia.

Sekoita muruseoksen ainekset keskenään. Ota piirakka uunista, ripottele muruseos piirakan päälle ja jatka paistamista vielä n. 15 minuuttia.

Satiinimekko häihin

Siskoni hylkäämät satiiniset verhot olivat houkuttaneet minua jo useat kerrat lapsuuskotini vaatehuoneen hyllyllä. Kerta toisensa jälkeen jätin ne sinne, kun mitään varsinaista tarvetta niille ei ollut. Kun posti toi kutsun veljeni häihin, olin itse parhaillaan pienten kanssa käymässä mummulassa. Jälleen kerran verhot alkoivatkin minulle sieltä hyllyltä huudella ja silloinpa minulla oli oikein tarvekin juhlamekkokankaalle ja nappasin verhot mukaani.

Laskoksia en ollut koskaan ennen tehnyt ja kaavamerkinnät tuntuivat aluksi maailman vaikeimmilta ymmärtää. Kokeilemalla *kertaa monta* sain laskoksetkin tehtyä ja helman sopimaan yläosaan. Mutta yläosa on tässäkin mekossa tyhjää täynnä. En osannut muokata kaavaa niin että olisin saanut yläosasta paremmin istuvan.

Takana yläosan kuvioinnit on tulleet ihan hassusti. Jotakin yritin kohdistaa, mutta yritys ei näemmä oikein onnistunut. Tajusin tämän tietenkin vasta näistä kuvista, jotka siskoni otti juhlien jälkeen.. 

Kaava: Ottobre 2/2015 "Fable Print" 38 (34 - 52)

Kankaat: päällikankaana vanhat satiiniverhot, vuorikankaat laatikoiden kätköistä

Vetoketju: Porin Eurokangas   

 Kivat, pienet juhlat on nyt takana päin. Oli mukava tavata veljen puoliso, joskin vähän hassulta tuntui että ensitapaaminen tapahtui vasta häissä.

Olimme reissussa kahden lapsen kanssa. Kolmasluokkalainen pääsi mukaan kummipojan ominaisuudessa ja nuorimmainen ihan vain siksi, ettei niin pientä vielä yökylään raaskinut jättää. :) Ensi kesänä onkin sitten jo tiedossa toisen velipojan häät, niitä odotellessa..