Sivut

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Juhlamekko tai roolivaate vanhoista verhoista

Keskimmäinen tytöistä tarvitsi kesän juhliin uuden juhlamekon. Sopiva kangas löytyi vanhojen verhojen muodossa kaapin perukoilta. En ollut edes muistanut näiden verhojen olemassaoloa, joten hyvä kun välillä tulee pengottua laatikoita ihan pohjalta saakka.. Verhot on lapsuudenkotini vaatehuoneesta löydetty, siskoni sinne hylkäämät. Tätä mekkoa onkin tehty p-i-t-k-ä-ä-n ja hartaasti. Ratkoja ja mietintämyssy on olleet ahkerassa käytössä. Monta muuta ompelusta on valmistunut tämän odottaessa.
Helmasta yritin ensin tehdä täyskellohelman. En kuitenkaan keksinyt miten saisin näin ohuen ja omapäisen kankaan päärmättyä siististi. Ompelukoneessani on sellainen paininjalkakin kuin päärmeenkääntäjä ja silläkin kokeilin, mutta helmasta tuli ihan kamala! Vaikka kyllähän ohjekirjankin mukaan päärmättävän reunan tulisi olla suora.. Mutta kaikkea täytyy kokeilla. Sitten annoin olla muutaman päivän ja mietin pääni puhki.. Lopulta päädyin leikkaamaan kellohelmasta suikaleita jotka levenee hieman alaspäin. Kangas riitti onneksi juuri ja juuri.. Olisi verholla ollut vielä parikin, mutta halusin säästää sen kokonaisuudessaan johonkin toiseen projektiin jos vain mahdollista.
Lopuista helman leikkuusta jääneistä pienistä suikaleista värkkäilin vielä ruusuja jotka on kiinnitetty rintamukseen kevyesti käsin.
Yläosan vuoritin samalla kankaalla mutta helmaosan vuorittamiseen käytin palan jotakin toista, vaaleampaa verhoa, josta en nyt huomannut kuvaa ottaa.. Päällikankaan materiaali on 100% polyesteriä, kiiltävää, tosi ohutta ja hiukan ryppyistä. Rypyt eivät silittämällä oikene joten miksi edes nähdä silittämisen vaivaa? Jostain kohdasta kangas oli hiukan sulanut, ilmeisesti joskus koetettu liian kovalla lämmöllä silittää. Enkä tietenkään huomannut sitä ennenkuin olin jo leikannut. Onneksi tuo kohta sattui tulemaan vuorikappaleeseen. Aurinkoinen sää ei ollut näin kiiltävälle kankaalle paras mahdollinen kuvaussää tuolla meidän kameralla, mutta jospa mekosta nyt jonkun käsityksen näilläkin kuvilla saisi..
Yläosan kaavana käytin apuna jonkin Suuri Käsityölehden liivimekon kaavaa, mutta niin paljon muokattuna että varmaan voi sanoa kaavan olevan oma.. Helmaosan saksin itse piirretyn kaavan avulla. Koko on ehkä 104 cm.
Mekon kokoamiseen ja etenkin vetskarin ompeluun käytin Helmojen ja hepeneiden blogista löytyvää helppoa ohjeistusta, kiitokset Kristalle! Hyvästä ja helposta ohjeistuksesta huolimatta tämän mekon piilovetoketju näyttää kaikelta muulta paitsi piiloketjulta. Mutta koska mekon valmistuminen oli niin kyseenalaista kuin olla voi, en jaksanut enää välittää koko vetskarista kun kerran sain sen edes join kuin paikoilleen.. Ja seuraavaan mekkoon osaan ehkä kiinnittää piiloketjunkin vähän huomaamattomammin.. Ainakin luullakseni..
Kuvaamaan lähtiessämme tyttö kysyi "Saanko mä sitte pyöriä tällä mekolla?".. Tottahan toki, vaikkei helma nyt kovin kummoisesti pyörähtelekään.. Harmi, ettei se täyskello nyt onnistunut..
Oikein tarkasti katsottuna helma on kaikkea muuta kuin suora, mutta saatuani mekon vihdoin valmiiksi en enää jaksanut alkaa sitä purkamaan ja tekemään uudelleen. Vielä en ole siis päättänyt että kehtaanko tällä kuitenkaan tyttöä juhliin viedä vai jääkö tämä vain roolivaatteeksi.. Aika ei kyllä enää riitä uuden mekon tekemiseen kun vanhemmankin tytön mekko on vielä alkutekijöissään. Lehti josta toivon saavani sitä mekkoa varten kaavan on vielä kirjastossa ja tämä ja ensi viikko on taas mun työviikot, viimeiset sellaiset.. Ja ne ekat juhlat on jo tulevana viikonloppuna..

Kaava: oma
Kangas: vanha verho kaapin kätköistä
Vetoketju: Eurokangas

***
Viime viikolla mekkoa kuvatessa piti käydä takapihalla jokirantaakin kurkkaamassa. Uintikelejä odotellessa.. Lapset on kyllä jo muutaman kerran käyneet pulahtamassa mutta minä tarvitsen ensin muutaman viikon hellejakson että uskallan kokeilla..

12 kommenttia:

  1. Hieno juhlamekko! Helma suikaleista on minusta erittäin kiva. Kellohelman sauman kääntämisessä auttaa jos ensin pitkällä tikillä tavallaan poimuttaa helman. Sitten suoristaa helmaa ja samalla tekee käänteen ja silittää käänteen. Niin, ettei jäisi poimuryppyä näkyviin. Toivottavasti asia tuli järkevästi kerrottua. Miten se onkin niin vaikeaa selittää kirjoittamalla:-).

    Ei muuta kuin juhliin mekko päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen ymmärtäneeni mitä hait takaa. Pitääkin joskus testata sinun konstiasi! Kiitos Kanneli!

      Poista
  2. Ihanan värinen mekko ja nuo ruusukkeet <3. Minä laitan kellohelmaan yleensä aina vaan saumuriompeleen ja sitten käännän sen saumuriompeleen verran ja tikkaaan kiinni. Sittenhän sen voisi vinonauhankin avulla kääntää varmasti siististi, en ole kyllä tehnyt, mutta tuli tässä nyt mieleen. Kiva, kun käytit ohjettani, seuraava piilovetska menee varmasti sitten jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin vinkistä. Oikein harmittaa etten tullut kysyneeksi ensin täällä neuvoja.. Seuraava piilovetska onkin jo ommeltu ja hieman paremmin se menikin vaikkei vieläkään ihan täydellisesti.. Kai harjoitus tekee tässäkin mestarin.. :) Kiitos Krista!

      Poista
  3. Kaunis, juhlava mekko. Kankaan väri on ihana myös. Ruusukkeet sopivat siihen oikein hyvin. Kristalla olikin hyviä vinkkejä helman kääntämiseen. Kyllä se piilovetoketju vielä onnistuu. Senkin ompeluun on niin monia vinkkejä, toinen tykkää tehdä toisella tavalla ja toinen taas eri tavalla. Minä avaan aina hammastukset käsin ja käytän ihan tavallista paininjalkaa. Neulan pistot katson ihan siihen hammastuksen viereen, tavallinen paininjalka pitää minun makuun hammastusta paremmin auki kuin vetoketjupaininjalka. Mutta kokeilemalla löytää sen itselleen parhaan tavan tehdä. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vinkistä, taidanpa kokeilla sitten seuraavaan piilovetskaan normi paininjalkaa. Harjoittelu taitaa olla kaiken a ja o vähän joka asiassa.. :) Kiitos Hanna Mi!

      Poista
  4. Hieno ja ihan varmasti juhliin sopiva :) Itsekään en ole piilovetskaa ommellut, pitäisikin harjoitella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä näiden ihanien kommenttien jälkeen kehtaan ottaa tytön tässä mekossa juhliin mukaan.. :) Ei muuta kuin piilovetskan ompelua harjoittelemaan! :) Kiitos Hannariina!

      Poista
  5. Nätti mekko ja ihanat ruusut! Komppaan Kristaa, teen kellohelmaan kapeat päärmeet juuri samalla tavalla ja nätti tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kokeilen kyllä vielä joskus uudelleen kellohelmaa! Kiitos Vaateviidakon Pirjo!

      Poista
  6. Olet kyllä tehnyt suuren työn tämän kauniin mekon kanssa. Eikö olekin mahtava tunne kun saa ompeluksen lopulta valmiiksi? :-) Minä en pidä piilovetoketjun kiinnittämisestä, harvoin saan sen ensimmäisellä kerralla siististi paikoilleen. Mutta niin se on, että harjotus auttaa tässäkin asiassa - joka kerta oppii jotain uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monta harmaata hiusta on tainnut tämän kanssa tulla.. :) Mutta oli se kyllä mahtava tunne kun mekko lopulta oli valmis, vaikkei täydellinen olekaan.. Ensimmäiset juhlat tällä mekolla on jo takana, seuraavat jo tulevana viikonloppuna. Kiitos sinulle, Oman näköinen! :)

      Poista

Kiitos kun kävit vierailulla - jätäthän jälkesi kommentin muodossa..