Juhlamekko tai roolivaate vanhoista verhoista

Keskimmäinen tytöistä tarvitsi kesän juhliin uuden juhlamekon. Sopiva kangas löytyi vanhojen verhojen muodossa kaapin perukoilta. En ollut edes muistanut näiden verhojen olemassaoloa, joten hyvä kun välillä tulee pengottua laatikoita ihan pohjalta saakka.. Verhot on lapsuudenkotini vaatehuoneesta löydetty, siskoni sinne hylkäämät. Tätä mekkoa onkin tehty p-i-t-k-ä-ä-n ja hartaasti. Ratkoja ja mietintämyssy on olleet ahkerassa käytössä. Monta muuta ompelusta on valmistunut tämän odottaessa.

Helmasta yritin ensin tehdä täyskellohelman. En kuitenkaan keksinyt miten saisin näin ohuen ja omapäisen kankaan päärmättyä siististi. Ompelukoneessani on sellainen paininjalkakin kuin päärmeenkääntäjä ja silläkin kokeilin, mutta helmasta tuli ihan kamala! Vaikka kyllähän ohjekirjankin mukaan päärmättävän reunan tulisi olla suora.. Mutta kaikkea täytyy kokeilla. Sitten annoin olla muutaman päivän ja mietin pääni puhki.. Lopulta päädyin leikkaamaan kellohelmasta suikaleita jotka levenee hieman alaspäin. Kangas riitti onneksi juuri ja juuri.. Olisi verholla ollut vielä parikin, mutta halusin säästää sen kokonaisuudessaan johonkin toiseen projektiin jos vain mahdollista.

Lopuista helman leikkuusta jääneistä pienistä suikaleista värkkäilin vielä ruusuja jotka on kiinnitetty rintamukseen kevyesti käsin.

Yläosan vuoritin samalla kankaalla mutta helmaosan vuorittamiseen käytin palan jotakin toista, vaaleampaa verhoa, josta en nyt huomannut kuvaa ottaa.. Päällikankaan materiaali on 100% polyesteriä, kiiltävää, tosi ohutta ja hiukan ryppyistä. Rypyt eivät silittämällä oikene joten miksi edes nähdä silittämisen vaivaa? Jostain kohdasta kangas oli hiukan sulanut, ilmeisesti joskus koetettu liian kovalla lämmöllä silittää. Enkä tietenkään huomannut sitä ennenkuin olin jo leikannut. Onneksi tuo kohta sattui tulemaan vuorikappaleeseen. Aurinkoinen sää ei ollut näin kiiltävälle kankaalle paras mahdollinen kuvaussää tuolla meidän kameralla, mutta jospa mekosta nyt jonkun käsityksen näilläkin kuvilla saisi..

Yläosan kaavana käytin apuna jonkin Suuri Käsityölehden liivimekon kaavaa, mutta niin paljon muokattuna että varmaan voi sanoa kaavan olevan oma.. Helmaosan saksin itse piirretyn kaavan avulla. Koko on ehkä 104 cm.

Mekon kokoamiseen ja etenkin vetskarin ompeluun käytin Helmojen ja hepeneiden blogista löytyvää helppoa ohjeistusta, kiitokset Kristalle! Hyvästä ja helposta ohjeistuksesta huolimatta tämän mekon piilovetoketju näyttää kaikelta muulta paitsi piiloketjulta. Mutta koska mekon valmistuminen oli niin kyseenalaista kuin olla voi, en jaksanut enää välittää koko vetskarista kun kerran sain sen edes join kuin paikoilleen.. Ja seuraavaan mekkoon osaan ehkä kiinnittää piiloketjunkin vähän huomaamattomammin.. Ainakin luullakseni..

Kuvaamaan lähtiessämme tyttö kysyi "Saanko mä sitte pyöriä tällä mekolla?".. Tottahan toki, vaikkei helma nyt kovin kummoisesti pyörähtelekään.. Harmi, ettei se täyskello nyt onnistunut..

Oikein tarkasti katsottuna helma on kaikkea muuta kuin suora, mutta saatuani mekon vihdoin valmiiksi en enää jaksanut alkaa sitä purkamaan ja tekemään uudelleen. Vielä en ole siis päättänyt että kehtaanko tällä kuitenkaan tyttöä juhliin viedä vai jääkö tämä vain roolivaatteeksi.. Aika ei kyllä enää riitä uuden mekon tekemiseen kun vanhemmankin tytön mekko on vielä alkutekijöissään. Lehti josta toivon saavani sitä mekkoa varten kaavan on vielä kirjastossa ja tämä ja ensi viikko on taas mun työviikot, viimeiset sellaiset.. Ja ne ekat juhlat on jo tulevana viikonloppuna..

Kaava: oma
Kangas: vanha verho kaapin kätköistä
Vetoketju: Eurokangas

***
Viime viikolla mekkoa kuvatessa piti käydä takapihalla jokirantaakin kurkkaamassa. Uintikelejä odotellessa.. Lapset on kyllä jo muutaman kerran käyneet pulahtamassa mutta minä tarvitsen ensin muutaman viikon hellejakson että uskallan kokeilla..