lauantai 25. maaliskuuta 2017

Jumppiksia ja inkkaripäähine

Puolitoistavuotiaamme on oppinut riisumaan. Ja sen hän todella myös tekee! Yökkäri väärinpäin puettuna alkoi olla ainoa keino saada pidettyä hänellä vaatteet päiväsaikaan päällä. Olin jonkin aikaa sitten ostanut punaista joustocollaria tehdäkseni siitä jotain itselleni. Kun kangas uhkasi siitäkin huolimatta, että on ihan mun lempparipunaista, jäädä vain laatikkoon marinoitumaan, päätin tehdäkin siitä tyttärelle jumppiksen. Pitkään mietin, laitanko vetskarin selkäpuolelle vai nepparit eteen. Nepparit veivät lopulta voiton, sillä en jaksanut/viitsinyt lähteä sitä vetskaria kaupungista hakemaan. Nepparit on sen verran tiukat, että arvelin niiden toimivan ja estävän riisumisen.
Näin todella olikin ja innostuin tilaamaan lisää kangasta ja vetskarin. Tein vielä kaksi jumppista lisää. Toiseen laitoin samaten nepparit eteen mutta toiseen vetoketjun taakse. Oikeastaan kolmeen jumppikseen tilasin kankaat, mutta kolmas oli sen verran ohuempaa että jätin sen odottamaan vielä jotakin muuta ideaa..
Kaavan pohjaksi valitsin saman jolla olen vuosi sitten tehnyt samaiselle tyttärelle jumppiksen numeroa pienempänä. Se olikin silloin vuosi sitten niin reilu, että mahtuu yhä vieläkin, vaan kun siinä on vetoketju etupuolella niin eipä se kauaa päällä pysy. Kaavan mukaan tehtynä vetoketju tulee hieman vinoon, mutta muokkasin kaavaa niin, että sain nepparit keskelle eteen.

Kaava: muokattu Ottobre 6/2014 "Chilly Season" fleecehaalari 80 cm (62 - 86 cm)
Kankaat: Kangaskapina

Inkkarivelourista en ensin oikein tiennyt, tykkäänkö vaiko en. Lopulta kuitenkin sen ansiosta taisi vähän mopokin karata käsistä. :) Idea inkkaripäähineestä tuli nimittäin tuon puvun valmistuttua ja seuraavalla kauppareissulla mukaani tarttui pussillinen höyheniä. Mustalle tukikankaalla vahvistetulle pellavalle kirjoin kuvioita ja koristelin muutamin helmin ja paljetein.
Blogissa on viime aikoina ollut melko hiljaista ja postauset on koko alkuvuoden olleet kovin käsityöpainotteisia. Tähänkin on syynsä, sillä meillä on sekä uuni että liesi rikki ja uusien toimitus viivästynyt. Onneksi sen verran kuitenkin toimivat, että ruuanlaitto jotenkuten onnistuu.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Turtles-paita pojalle

3-vuotiaalle pikku ninjafanille tein synttärilahjaksi Turtles-paidan. Mustalle trikoolle applikoin tilkuista Turtlesin naaman kaksipuoleisen liimaharson avulla. Isoveli piirsi minulle mallin paperille jostain googlaamalla löytämästään värityskuvasta. Valmista applikaatiota näyttäessäni hän totesikin: "sehän on ihan samanlainen ku mää piirsin".. No, sehän oli vähän niinkuin tarkoituskin.. :)
Valkoinen väri hihoissa on ihan vain lunta. :)
Olen aiemmin ommellut pojalle oranssit joustocollegehousut ja niistä jääneistä tilkuista sain turtlesille naamarin. Samaa resoriakin oli vielä jäljellä ja näin sain paidasta ja housuista ikään kuin setin..
Sovituskuvaa ei nyt tähän hätään ole, kun ei kuumeista synttärisankaria viitsinyt uloskaan oikein viedä ja sisällä nyt ei vaan mun kuvausvälineillä kunnollisia kuvia saa..

Kaavat:
Ottobre 6/2014 "Ensemble" t-paita 92 cm (92 - 122 cm)
Ottobre 6/2016 "Super Basic" collegehousut (ilman taskuja) 92 cm (92 - 128 cm) 

Kankaat:
 Kangaskapina ja tilkkulaatikko, resori Nappinjalta


perjantai 17. helmikuuta 2017

Kirjontaa

Löysin uuden käsityötekniikan vähän kuin vahingossa. Olinhan ennenkin upeisiin kirjontatöihin blogeissa ja muualla netissä törmännyt, mutta ajatellut aina ettei ole ollenkaan mun juttuni.. Nyt kun yritin ihan muulla tekniikalla saada kuviota aikaiseksi ja kokeilut eivät vain ottaneet onnistuakseen, tuli jostain mieleeni kirjominen. Ihan ensimmäinen kokeilu ei kylläkään onnistunut, sillä valitsin aivan liian paksun langan.
Sittenpä muistinkin siskolta yli vuosi sitten saamani käsityötarvikepussukan, jonka muistelin sisältävän lukuisten vetoketjujen lisäksi myös ainakin virkattuja pitsejä ja ohuita virkkauslankoja. Kaivoin pussin esille ja voi ihmettä - sielläpä oli ihan oikeita kirjontalankojakin. Suurin osa langoista oli kyllä pieniä pätkiä ja melkoisessa sykkyrässä kun vuosikymmeniä(?) olivat jossain kaapinperällä odottaneet. Mutta suurimman osan langanpätkistä sain selvitettyä ja nehän olivat oikein passeleita uuden tekniikan opetteluun.. Ja nälkähän kasvaa syödessä, joten muutaman kokeilun jälkeen tilasin jo uusiakin lankoja.
Kirjastosta löysin muutamia kirjontaan liittyviä kirjoja, joista löytyikin malleja erilaisille pistoille.. Ihan yksinkertaisimpia pistoja lähdinkin pienille tilkuille harjoittelemaan. Huopapalalle kirjottu perhonen päätyi korttiin, mutta pellavatilkulle ilmaantunut ympyrä odottaa vielä mihin lopulta päätyisi.
Mustaa puuvillakangasta oli pieni pala sen toisen kokeilun jäljiltä jäänyt ja siitäpä tein harjoitusmielessä kannet yhteen neuvolakorttiin Pikku Akan ohjein. Kansiin kirjottu kuvio löytyi kirjasta "Kirjo ja ompele tyylikästä".

Enpä olisi uskonut, että voisin tällaisesta näpertämisestä näin kovasti innostua! Pari lahjaksi tulevaa juttua minulla on nyt lähiaikoina suunnitteilla toteuttaa kirjomalla (toinen onkin jo aika hyvällä mallilla) ja neuvolakorttien kansiakin täytyy varmaan vielä muutamat tehdä, kun tytöt ihastuivat niin näihin. :)

Johonkin vaatteeseenkin kirjomista olisi kiva kokeilla.. Kysyisinkin teiltä, jotka enemmän olette kirjontaa harrastaneet, onnistuisiko normi kirjontalangoilla kirjominen joustavalle kankaalle?

Tällä postauksella osallistun Unelmallisen Opettele uutta -haasteeseen, vaikka uusi tekniikka tulikin opeteltua ikään kuin vahingossa. :)

lauantai 11. helmikuuta 2017

Jalkakylpypommit

Viime syyskuussa veljeni häissä sain tehtävän:
"14.2. on päivä ystävien, saa hääpari silloin yllätyksen - yllätä hääpari haluamallasi tavalla helmikuun aikana. "

Pitkin syksyä tehtävä oli aina välillä mielessä, kun olin sen jääkaapin sivuun näkösälle kiinniittänyt. Mutta alkuvuodesta ajatus alkoi askarrella enemmän ja enemmän tehtävän ympärillä ja lopulta päädyin tekemään lahjaksi jalkakylpypommeja.

Jalkakylpypommeihin olin törmännyt jo ennen joulua useammassakin blogissa mutta vasta nyt sain aikaiseksi itse kokeilla. Kokeiluun otin Tarun ohjeen. Minulla ei muita tuoksuöljyjä olisi valmiiksi ollutkaan joten siksipä tuoksuksi valikoitui piparminttu. Maustehyllyltä taas löytyi purkki kuivattua minttua, jonka parasta ennen -päiväys oli jo mennyt ja oli siis omiaan tällaiseen kokeiluun. Minä käytin näihin hienoa merisuolaa ja öljynä ihan rypsiöljyä.

Nämä on kivoja pikkulahjoja ja todella nopeita tehdä. Teepä sinäkin, ensi viikolla on ystävänpäivä.

Jalkakylpypommit
n. 15 kpl

1,5 dl soodaa
0,5 dl sitruunahappoa (apteekista)
2 rkl hienoa merisuolaa
1 rkl kuivattua minttua
1,5 rkl öljyä
30 tippaa eteeristä piparminttuöljyä
1 tl vettä

Sekoita kulhossa kuivat aineet. Lisää öljy ja piparminttuöljy. Lisää lopuksi vesi nopeasti sekoittaen, ettei sooda kuohahda. Painele seos muotteihin ja anna kuivua noin 3 tuntia tai yön yli. Poista pommit varovasti muoteista, pakkaa lahjapakkauksiin tai lasipurkkiin.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Vegaanit (+ tavis) Runebergin tortut

Runebergin torttuja tein tällä kertaa kaksi satsia. Ensimmäiset tein vegaanisina, kun sisko oli poikaystävänsä kanssa tulossa käymään. Mantelijauhe oli päässyt loppumaan ja korvasin sen perunajauholla. Kun yksi torttu per nenä ei lasten mielestä riittänyt alkuunkaan, tein vielä toisen satsin torttuja.

Tässä välissä tuli tehtyä kauppareissu joten toista satsia tehdessäni minulla oli laittaa torttuihin mantelijauhoa. Käytinkin samaa ohjetta, mutta omenasoseen sijasta laitoin 2 kpl kananmunia. Kumpiinkaan torttuihin en laittanut kardemummaa, koska en itse tykkää siitä muualla kuin pullassa!

Ja kummat tortuista olikaan perempia? Itse tykkäsin enemmän tavisversiosta, sillä olivat mantelijauhon  (ja kananmunien?) ansiosta paljon mehevämpiä. Vaan eivät vegaanisetkaan pahalle maistuneet. Omenasoseen sisältämästä kanelista johtuen niissä maistui kaneli. Jälkikäteen hieman kyllä harmittelin, kun tulin vaihtaneeksi toisiin torttuihin omenasoseen tilalle kananmunat.. Olisi ollut mielenkiintoisempi vertailla torttujen makua, kun olisi ollut vain se yksi muuttunut ainesosa.. Ulkonäöllisesti tortuissa oli pieni väriero, vaikka sitä ei kuvasta kyllä huomaakaan.
Vegaanit Runebergin tortut
12 kpl

1,5 dl öljyä
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl omenasosetta
0,5 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta
1 dl korppujauhoa
(1 tl kardemummaa)
1,5 tl leivinjauhetta

Koristeluun:
vadelmahilloa
tomusokeria + vettä

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Voitele ja jauhota muffinipellit kolot tai laita niihin paperiset muffinivuoat. Sekoita öljy, fariinisokeri, omenasose ja suola keskenään. Sekoita muut aineet toisessa kulhossa ja yhdistä nämä nopeasti sekoittaen. Annostele taikina muffinipellin koloihin. Paista n. 20 minuuttia.

Anna torttujen jäähtyä. Koristele vadelmahillolla ja tomusokerivesiseoksella.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Joulun neulotut lahjat

Kaikista nuorimmalle kummilapsellemme neuloin joululahjaksi myssyn. Ohje löytyi täältä, mutta jouduin hieman pienentämään silmukkamääriä että myssy olisi sopivampi puolivuotiaan päähän. Sisällä fleecevuori. Kukkasesta tuli aika massiivinen, mutta se on helppo napata pois jos osoittautuu käytössä hankalaksi.
Ohje: *klik*
Langat: Novitan 7-veljestä
Fleece: Porin Eurokangas
Nappi: omista jemmoista

***

Kahdelle kummitytölle tein joululahjaksi kirjoneulesukat. Ensimmäiset valmistuivat niin viimetipassa (kun lahjansaaja oli tulossa käymään mummulassa), että päätyivät pakettiin suoraan puikoilta, mutta toiset ehdin sentään kuvaamaan. Samanlaiset olivat silti ne ensimmäisenä valmistuneet.

Mallia kirjoneulekuvioon katsottu täältä.
Langat: Novitan 7-veljestä

***

Minun ei pitänyt viime jouluksi tehdä omin käsin ollenkaan lahjoja, joten siihen nähden niitä valmistui lopulta aika monta. Kiitos siitä kummitytön äidille, joka esitti niin hienon toiveen että pääsin kertaheitolla ompelujumista ja samalla innostuin myös näistä neulotuista lahjoista. ❤

Ylivoimaisesti hauskin toive oli kuitenkin nuorimman kummipoikamme lahjatoive (jota en kylläkään voinut ihan omin käsin toteuttaa) : "sanko, jossa voi istua ja johon jää pylly kiinni!"

tiistai 3. tammikuuta 2017

Joulun ommellut lahjat

Uusi vuosi, mutta muistellaanpa vielä vähän vanhoja. Kysellessäni kummilasten äideiltä vinkkejä joululahjojen hankintaan, sain siinä sivumennen selätettyä silloin niin pitkään jatkuneen ompelujumin. Kolmevuotias kummityttömme on pikkusiskonsa kanssa kova hoitamaan nukkevauvoja ja kuulemma tyttösillä oli jatkuva tappelu ainoasta kantokassista.. Niinpä sain ehdotuksen, että jos tehdä haluan ja sopivia tilkkuja löytyy niin sellainen voisi olla hyvä.. Tilkkujahan kyllä löytyi (ja löytyy edelleen), mutta siihen mennessä niiden pyörittely ja ideoiden puute yhdessä oli aiheuttanut vain lähinnä ärsytystä..
Vaan nytpä kävinkin kangaslaatikoiden kimppuun ihan uusin innoin ja pianhan sainkin ensimmäisen joululahjan valmiiksi. Jonkin verran taisi taidot olla ruosteessa pitkän tauon jäljiltä, sillä onnistuin saamaan kaksi neulaa vinkuralleen tätä ommellessani. Hups.
Yritin ensin etsiskellä valmiita kaavoja, mutta lopulta päädyin piirtämään kaavat itse. Vähän kapoisemman kassista olisi voinut tehdä, mutta muuten olen kyllä tyytyväinen. Ratkojakin sai olla melkein rauhassa, vain unohtuneelle kääntöaukolle jouduin sitä vilauttamaan. Kaikki kankaat ja muut tarvikkeet löytyivät omista jemmoista.
Vuorikankaana pussilakana jota en ollut vielä aiemmin saksinut joten kuvioita oli mahdollista kohdistaa. Päällikankaan ja vuorikankaan välissä on paksua tikkivuorta, jonka tikkasin kiinni vuorikankaaseen. Tikkikangas oli sen verran paksua, ettei kankaita tarvinnut muuten tukea ollenkaan.
Nytpä saavat tyttöset yhdessä hoitaa ja kantaa omia vauvojaan, kun äiti hoitaa oikeaa, aaton aattona syntynyttä pikkuista! <3

***

Neljävuotias kummityttömme tarvitsi käsilaukkua. Laukkuun sisälle vielä pieni värityskirja ja kyniä jotka voi ottaa vaikka automatkalle ajankuluksi mukaan.

Kaavat molempiin omat
Kankaat omista jemmoista