tiistai 8. elokuuta 2017

Täytekakku pätkismoussella

Nuorimmaisen kastejuhla on nyt takana päin. Lähes kaikki tarjoilut tein hyvissä ajoin ja pakastin. Täytekakkupohjan tein gluteenittomana ja väliin laitoin pätkismoussen. Vaikka juhlapäivän aamuun ei jäänyt tarjoilujen eteen tehtäväksi kuin kakun päällystäminen ja coctailpiirakoiden paistaminen, tuli muiden valmisteluiden kanssa kiire ja niinpä kakun koristelu jäi vähän kesken.
Kun ei pitkään aikaan ole täytekakkuja tullut tehtyä, oli kaikki taas hieman hakusessa.. Kerman  menekin tuon kokoiseen kakkuun laskin aluksi ihan metsään, sokerimassapintaan jäi rumia viivoja näkyviin ja olisihan nuo röyhelötkin saaneet olla hieman kauempana toisistaan.. Hyvää kakku kuitenkin onneksi oli, vaikkei koekakun tekeminen ennakkoon olisi ollut ollenkaan huono juttu.. :)
Pohja: 10 munan gluteeniton sokerikakkupohja
Kostutus: sokeriliemi
Täyte: Pätkismousse
Pursotukset: laktoositon vispikerma, sokeri, kaakaojauhe

Pätkismousse
kahteen väliin

6 liivatelehteä
6 dl vispikermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
2 pss Pätkiksiä
tilkka vettä

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Sulata pätkikset varovasti mikrossa ja anna jäähtyä. Vaahdota kerma ja sokerit, sekoita joukkoon tuorejuusto ja sulatetut pätkikset. Kiehauta tilkka vettä, puristele liotetut liivatteet ja liuota vesitilkkaan. Sekoita liivateneste ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan huolellisesti sekoittaen.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mansikkatyyny

Taas kävi niin, että mielenkiintoinen, uusi tekniikka ja sen opettelu vei mennessään.. Työkaverille tekemieni istuintyynyjen jälkeen löysin itseni useat kerrat etsimästä paper piecingistä kertovaa kirjallisuutta, ideoita ja ilmaiskaavoja. Jollain tällaisella etsintäkierroksella löysinkin kivan ja kesäisen mansikka-aiheisen kaavan (täältä). En kuitenkaan siihen hätään päässyt mihinkään kaavoja tulostamaan ja niinpä piirtelin kaavat kuvan perusteella itse. Mittasuhteet eivät ehkä ole alkuperäisen kaavan kanssa samat, mutta ehkäpä tämän minunkin tekeleeni mansikaksi tunnistaa? Mielenkiinnolla odotin työn edetessä, olinko osannut numeroida ompelujärjestyksen oikein - ja kaikeksi onneksi olin! :)
Tein tilkusta sitten pienen tyynyn ja siitä tuli niin kiva, että tein vielä toisen samanlaisen. Tyynyt saivat syntymäpäivälahjoikseen kaksi kummityttöämme. ❤

Kaava: täältä
Kankaat: tilkkulaatikoista

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Pikkulaukku

Tilanteeseen, kun äiti-ihminen pääsee juhliin ilman lapsia. Siis ilman varavaatteiden, -vaippojen, tuttipullojen ynnä muiden tarpeellisten tavaroiden mukana roudaamista. Kun mukaan tarvitsee muistaa ottaa vain itsensä ja ehkä puhelimen ja avaimet.. Silloin ei ole mielekästä kantaa sitä suurinta mahdollista olkalaukkua mukanaan, vaan jotakin pientä.

Mustasta pellavasekoitteesta ompelin pienen vetoketjullisen laukun. En tehnyt edes olkahihnaa vaan pienen hihnan jonka voi pujottaa ranteeseen. Koristetta vaihtamalla laukusta saa aina uuden näköisen ja kulloiseenkin vaatetukseen sopivan..
Tämä laukku onkin odottanut p-i-t-k-ä-ä-n esittelyvuoroaan. Ompelin sen viime kesänä kun pääsimme lastemme serkkupojan rippijuhlaan ilman pikkuväkeä. Koristeena laukussa silloin päälläni olleen juhlamekon jämistä ommeltu koriste (mikä tämä tämmöinen olikaan nimeltään, jojo?)..

Kaava: oma
Kankaat & vetoketju: lahjoituksena saatuja

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lahjaksi eläkeläiselle

Työkaverini jäädessä eläkkeelle halusin muistaa häntä jollakin itse tehdyllä lahjalla. Vapauden alkaessa juuri alkukesästä tuli mieleeni istuintyynyt/-pehmusteet ulkosalla istuskeluun.
Toteutusta miettiessäni Krista julkaisi juuri sopivasti postauksen paper piecing-tekniikalla tehdyistä tyynyistä ja innostuin oitis tekniikasta. Tähänkin tekniikkaan olin kyllä aikaisemminkin törmännyt, mutta siitäkin ajatellut niin että on ihan liian näpertämistä minulle.. Tuolloin minulla oli kuitenkin käsityöt olleet jo pitkään aika minimissä ja olikin kiva löytää uusi ja mielenkiintoinen tekniikka johon materiaaleja löytyi heti valmiiksi kotoa.

Googlaamalla etsiskelin tekniikasta kertovaa kirjallisuutta, vaan juuri mitään niistä ei meidän alueen kirjastoista löytynyt. Ne, mitä käsiini sain - ei niissä oikein mieluisia ohjeita ollut. Koitin etsiskellä samalla myös ilmaiskaavoja ja kun en juuri sellaista löytänyt kuin olisin halunnut (eikä sellaista löytynyt myöskään maksullisista kaavoista), päädyin samaan perhoskaavaan mitä Kristakin oli toiseen tyynyistään käyttänyt. Ja kyllähän perhoset nyt kesään kuuluu!

Kaavat kolmeen erilaiseen perhoseen löytyivät sivuilta Lillyella.com. Käyttämäni perhosmalli oli nimeltään Pepper.
Todella aikaavievää hommaa (juuri sitä näpertämistä) tämä tekniikka kyllä on, mutta niin mukavaa! Ensimmäiseen kokeilutilkkuun sain menemään aikaa pähkäilyineen kaikkineen n. 1,5 tuntia.. Mieheni kovin pyöritteli päätään kun näytin puolitoistatuntisen aherruksen päätteeksi tilkkua hänelle ja kerroin miten kauan sen tekemiseen meni aikaa. :D

Perhostilkkuihin kankaat on kierrätetty kestotahroja saaneesta Marimekon mekosta ja toisesta, huonon istuvuuden vuoksi käyttämättömäksi jääneestä mekosta. Eurokankaassa koitin katsella oranssin sävyisiä kankaita, mutta kun en mieluisia löytänyt, tyydyin muidenkin kankaiden osalta kotoa löytyviin kankaanjämiin. Väliin laitoin kaksi kerrosta paksuimpia tikkikankaita mitä jemmassa vielä oli. Melko ohuet pehmusteet nämä siis ovat. Tikkaukset tein "neliöiden" saumakohtiin. Yhden pehmusteen koko on n. 39x40 cm. (42x42 cm:iin yritin tähdätä.) :)
Aurinkoisia ja mukavia eläkepäiviä! ❤


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Mekko kummitytölle

Vapusta alkaa meidän kymmenen kummilapsemme synttäri"putki", jota jatkuukin vain elokuun jäädessä väliin ihan joulukuulle saakka. Nuorin heistä täyttää tänään vuoden. Synttärilahjaksi ompelin mekon. Sain mekon valmiiksi juuri sopivasti edellisenä päivänä, kun lähtö synnyttämään tuli. Mekolle kaveriksi suunnittelemani leggarit vaihtuivatkin siten kaupan versioihin kun en kangaskauppaan ajoissa ehtinyt ja oikean väristä trikoota ei tietysti jemmasta löytynyt..
 
 
Kaava: Ottobre 4/2014 "Her Sweetness" liivimekko muokattuna 74 cm (56-92 cm)
Kankaat: saatuja, vetoketju Porin Eurokangas(?)


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Raparperipiirakka

Vaikka uutta satoa raparperia puskee jo maasta, tein minä kesän ensimmäisen raparperipiirakan pakastimen perältä löytyneistä viimeisistä raparpereista.. Otin kokeiluun Pienen lintukodon kivan oloisen, vähän erilaisen ohjeen.

Täällä tutustuminen uuden uunin ja hellan kanssa on vielä vähän vaiheessa ja niinpä vaikkapa juuri tuolle meidän uunille sopivaa paistoaikaa saa vielä haeskella. Piirakka sai hieman liikaa väriä eikä ulkonäkö ollut todellakaan mikään nätti. Induktioliesi tuntuu olevan vähän liiankin tehokas joissain kohtaa, tämänkin piirakan päälle tulevan kiisselin onnistuin polttamaan pohjaan alta aikayksikön.. Taikina oli melko iso normaalisti käyttämääni, isoimpaan omistamaani piirakkavuoakaan ja paiston aikana osa pursui vuoasta yli..

Kaikesta tästä huolimatta piirakka oli oikeinkin herkullista ja varmasti tulen tällä ohjeella tekemään vastaisuudessakin, toivottavasti vähän paremmalla onnella.. Maistelin piirakkaa heti tuoreeltaan, vähän vielä lämpimänä sekä myöhemmin jääkaappikylmänä. Minusta tämä piirakka oli ehdottomasti parempaa lämpimänä kuin kylmänä! Jääkaappikylmän piirakan kun käytti mikron kautta, niin hyvä tuli!
 
Raparperipiirakka

3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 dl voisulaa
1,5 dl kermaa tai maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 litra raparperia

Kuorrutus:
3 dl kermaa tai maitoa
1,5 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl perunajauhoa

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää kerma/ maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisä lopuksi voisula. Levitä taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita kuorrutuksen aineet kattilassa ja sakeuta, älä keitä. Levitä kuorrutus piirakan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Tarjoa vaikkapa vaniljajäätelön kanssa.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tupaantuliaislahja

Idean tällaiseen seinävaatteeseen sain jo muutama vuosi sitten enoni vaimon tekemästä, huomattavasti suuremmasta seinävaatteesta. Se oli säkkikankaalle toteutettu ja ripustettu pitkän heinäseipään avulla leivinuunin kylkeen. Siinä oleva suurensuuri reikäleipä oli taustaltaan pahvia, johon oli liimattu männyn kuorikatetta. Teksti oli kirjottu leivän ympärille.
Siitä lähtien kun pääsin tuon seinävaatteen näkemään, olen oman näköisenä sellaisen halunnut toteuttaa. En vain oikein ollut keksinyt, mikä olisi sopiva tekniikka toteutukseen ja mihin sellaisen edes laittaisin. Nytpä palaset vain loksahtelivat niin sopivasti paikalleen, että tässä tämä nyt sitten on, tupaantuliaislahja sukulaisperheeseen. 
Kirjoin tekstin ja tein kankaisen reikäleivänkin. Leipä osoittautui kuitenkin liian suureksi tekstiin nähden, eikä samaa kangasta tietenkään enää enempää ollut (muualla kuin verhoina ikkunassa) joten piti muuttaa suunnitelmaa. Veljeni tyttöystävää pyysin piirtämään jotakin tekstiin sopivaa ja niin sain kirjoa vielä viisi leipää ja kaksi kalaa. Pitsin ompelin vielä yläreunaan kun näytti ihan kivasti sopivan.
Tarvikkeet: puuvillakangas Kangaskapina, pitsi Porin Eurokangas, kirjontalangat Creativ Company

***

Vielä en ole oikeasti ensivisiitillä päässyt uudessa kodissa käymään, mutta pääsiäisestä saakka valmiina odottaneen lahjan sain kuitenkin jo annettua kehotuksella "jos ei ole paikkaa itsellä niin ei tarvitse kaappiin jättää pölyyntymään vaan sitten vain kiertoon"..