lauantai 20. toukokuuta 2017

Pieniä pöksyjä

Sain tässä jokin aika sitten taas pengottavakseni ison kasan kankaita. Jemmasin sieltä muutamia pieniä velourkankaita pienen pienet pöksyt mielessäni. Eilen innostuin piirtämään kaavat ja kaivamaan kankaat esille. Loppujen lopuksi suurin osa kankaista olikin liian pieniä jopa näin pikkuruisiin housuihin ilman että niistä olisi koonnut jonkinlaista palapeliä. Värit eivät kuitenkaan oikein sopineet keskenään.. Oranssista velourista sain kuitenkin leikattua yhdet housut ja lisäksi kaivoin kangaslaatikosta punaista collegea ja kumpaisiinkin sopivan värisiä resoreita ja niin surautin kahdet pökät saatuani lapset illalla nukkumaan. Samalla kaavalla leikkasin molemmat, mutta oranssien kanssa onnistuin heti ensimmäistä saumaa ommellessani kämmäämään ja niinpä jouduin pienentämään niitä heti kättelyssä. Siispä punaiset ovat kaavan mukaisesti kokoa 62 cm, mutta oranssit noin 50-56 cm.. Etukappale leikattiin taitteelta. Kuvassa punaisissa housuissa etupuoli päälle päin ja oransseissa takapuoli.
Kaava: Ottobre 4/2016 "Sweat & Merino" 62 cm (62 - 92 cm)
Kankaat: Oranssi velour saatu, resori omista kangaslaatikoista, punainen college ja resori Kangaskapinasta

Täällä on pientä jännitystä ilmassa, sillä meille odotetaan uutta pientä syntyväksi hetkellä millä hyvänsä, laskettu aika meni eilen. Serkkuni sai eilen pienen tytön ja taitavat nämä punaiset lähteä lahjaksi sinne. ❤ Oranssit jäävät vielä odottamaan syntyvää..

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kahvikehrät

Nyt kun vihdoinkin saimme sen uuden uunin (ja hellan), on tullut leivottua useampana päivänä. Olen viime talven aikana ruvennut käyttämään Prisman Kauppakassipelvelua, enkä todellakaan ole osannut huomioida uutta tilannetta ruokatilausta tehdessä, vaan nyt jauhot, voit ja kananmunat tuntuu loppuvan aina heti alkumetreillä.. :D

Jääkaappiin ilmaantui viime viikolla miehen toimesta monta monituista pakettia hiivaa ja niistä olen nyt koettanut päästä eroon. Jostain muistin kahvikehrät ja niitäpä sitten tänään Kermaruusun ohjeella kokeilin. Täytynee vielä jonain päivänä tehdä toinen, tuplasatsi.
Kahvikehrät
30 kpl

250 g voita
1 dl sokeria
1 l vehnäjauhoja
1 1/4 dl maitoa
75 g tuorehiivaa
3 kananmunaa

Täyte:
150 g voita
150 g tomusokeria
1,5 rkl vaniljasokeria

Nypi jauhot ja sokeri voin kanssa murumaiseksi seokseksi. Liota hiiva kylmään maitoon ja lisää kevyesti vatkatut kananmunat. Sekoita neste muruseokseen ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Valmista täyte: Vatkaa voita sähkövatkaimella kunnes se pehmenee, lisää sokerit ja vatkaa tasaiseksi. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, levitä täyte levylle ja kääri tiukaksi rullaksi. Leikkaa rulla 30 palaan ja laita muffinssivuokiin leikkauspinta ylöspäin. Anna kohota huoneenlämmössä noin tunti. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

***

Viime aikaiset ompeluni ovat olleet lähinnä lahjaompeluita tai muuten sellaisia, joiden esittelyyn pääsyä täytyy vähän odotella. Mutta kaikki ajallaan.. :)

maanantai 1. toukokuuta 2017

Donitsit

Munkkeja on tullut alkuvuonna paistettua "enemmän kuin laki sallii", kun uusi uuni ja hella on antaneet odotuttaa itseään.. Nyt vihdoin saimme uudet koneet ja olikin sopivasti vappu ja munkkien aika.. :) No mutta, koska itse tykkään kuitenkin enemmän donitseista, kokeilin tällä kertaa niitä. Ohjeen nappasin K-ruoan sivuilta.

Lämpömittarini oli edellisen käyttökerran jälkeen hajotettu eikä toiminut siten kuin olisi pitänyt. Sen kanssa sählätessä pääsi öljykin kuumenemaan melkoisesti korkeampiin lukemiin kuin olisi pitänyt. Niinpä ekat donitsit paloivat ja kuitenkin jäivät sisältä raa'aksi. Öljyn vähän jäähdyttyä sain kuitenkin onnistuneesti jatkettua donitsien paistamista.

Sokeroituja donitseja olin ajatellut näistä tehdä, vaan sokeri ei kyllä millään tarttunut näihin. Niinpä laitoin pojan asialle hakemaan kaupasta suklaata ja donitsit saivat suklaakuorrutteen. Hyviä olivat ja nopeampia tehdä kuin perinteiset hiivalla kohotettavat munkit.
Donitsit
23 kpl

50 g pehmeää voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
7 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 dl kevytkermaa tai maitoa

Kuorrutus:
n. 200 g suklaata

 Sekoita keskenään pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita vuoroin nesteen kanssa taikinaan. Sekoita hyvin.

Kauli taikina 1-1,5 cm paksuksi levyksi, ota lasilla kakkusia. Tee reikä keskelle. (Minä tein reiän ihan sormilla pyöräyttämällä.)

Kuumenna öljy 180 asteiseksi ja paista donitsit heti kauniin ruskeiksi n. 1-2 min. molemmin puolin. 

Kuorrutusta varten sulata suklaa varovasti mikrossa. Dippaa jäähtyneet donitsit sulaan suklaaseen, koristele halutessasi.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Sitruunainen hyydykekakku

Kaksosten synttäreille tein Suklaapossun ohjeella sitruunaisen hyydykekakun. Koska synttäreiden ajankohta muuttui yllättäen suunniteltua aikaisemmaksi, en tietenkään ollut tehnyt kakkua riittävän ajoissa eikä kakku ehtinyt hyytyä kuin muutaman tunnin. Kakun luvattiin hyytyvän sitruunan voimalla, joka oli kyllä minulle uusi asia. Lyhyen hyydyttämisajan vuoksi meinasin livauttaa mukaan varmuudeksi vielä liivatetta, mutta en kuitenkaan tehnyt sitä. Yllättävän hyvin kakku pysyikin koossa!

Tein kakun isompaan vuokaan ja siksi jouduin suurentamaan pohjan ohjetta.
Sitruunainen hyydykekakku
23 cm vuokaan

Pohja:
25 kpl Marie-keksejä
100 g valkosuklaata

Täyte:
2,5 dl Flora Kuohua
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 sitruuna
1-1,5 dl sokeria

Aseta irtopohjavuoan reunat tarjoilulautaselle ja laita reunakalvot tai leivinpaperisuikaleet vuoan sisäreunoille. Murskaa keksit pienemmäksi. Sulata suklaa varovasti. Sekoita sulatettu suklaa ja keksimurska keskenään ja painele seos irtopohjavuoan reunojen sisään. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Pese sitruuna huolella, raasta siitä kuori ja purista mehu. Vaahdota Flora Kuohu, sekoita joukkoon notkistettu tuorejuusto, sitruunan kuoriraaste ja -mehu. Lisää sokeria maun mukaan. Sekoita huolella ja kaada keksipohjan päälle vuokaan. Tasoita pinta. Anna kakun hyytyä vähintään kuusi tuntia, mielellään yön yli. (Mulla kakku ehti siis hyytyä vain n. 4 tuntia ennen korkkaamista..)

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Rocky road -fudge + kinuskikakku äidin synttäreille

Äidin synttäreille tein useasta eri ohjeesta muokkaamalla Rocky road fudgeja. Näistä tuli kyllä niin äklömakeita, että en pystynyt itsekään paria palaa enempää maistelemaan vaikka herkkujen syönti on viime aikoina vähän lapasesta lähtenytkin. Onneksi oli monta syöjää.. :)

Ohjeessa olevat karkkien ja pähkinöiden määrät ovat vain arvioita, sillä en juurikaan mittaillut niitä.
Rocky road -fudge
n. 60-80 palaa

1 tlk kondensoitua maitoa
200 g tummaa suklaata
200 g maitosuklaata
3 dl suolapähkinöitä
100 g vaahtokarkkeja
1/2 pss Omar-karkkeja

Sekoita kulhossa pienemmiksi pilkotut karkit ja suolapähkinät. Kaada kondensoitu maito kattilaan, pilko suklaat joukkoon ja lämmitä niin kauan että suklaat sulavat. Kaada suklaaseos kulhoon karkkien ja pähkinöiden päälle ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Valitse vuoan koko sen mukaan, kuinka paksuja paloja haluat. Painele halutessasi karkkeja ja pähkinöitä vielä seoksen pinnalle. Laita seos jähmettymään jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi. Leikkaa jähmettynyt levy haluamasi kokoisiksi paloiksi. Minulla paloja tuli noin 70 kpl.

***

Nämä fudget olivat vain ylimääräinen juttu, minkä innostuin viime hetkillä tekemään. Täytekakku oli se varsinainen minkä lupasin tehdä. Meidän uusi uuni kun on edelleen jossain tulon päällä (toivottavasti), jouduin 8 munan kakkupohjan käydä leipomassa ystäväni luona. Täytteeksi tein hyväksi havaitun mansikkamoussen. Kakku oli gluteeniton ja laktoositon. Huonolaatuisten kuvien vuoksi en nyt tee kakusta omaa postausta.. :)


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kirjotut vieraskirjan kannet

Joulun aikaan lapsuuskodissani käydessämme havaitsin, että äidin ja isän vieraskirjassa alkaa takakansi häämöttää. Siitäpä nappasin mukaani idean kevääksi, äidin syntymäpäivälahjaksi. Kankaiset, kirjomalla kuvioidut kannet tulivat mieleeni hieman myöhemmin, kun kirjomisen löysin. Vieraskirjan kävin hakemassa alkuvuodesta kirjakaupasta ja niin pääsin työstämään kansia. Kirjoin kuviota pieni pätkä kerrallaan, sillä minä onnistun kaikkea kivaa tehdessäni saamaan muuten hartiaseutuni niin pahaan jumiin..

En omista kirjontakehystä, enkä sellaisen kanssa kirjomista ole koskaan edes kokeillut. Paksuhkon pellavasekoitekankaan taakse silitin tukikankaan, eikä kuvio onneksi alkanut kiristämään mihinkään suuntaan vaikkei kehystä ollutkaan.
Menneenä viikonloppuna juhlimme oman väen kesken äidin pyöreitä vuosia. Menimme yllätyksenä kotiin kakut ja muut herkut mukanamme. Viimeisinä päivinä ennen yllätysjuhlia oli yksi jos toinenkin meinanut möläyttää juhlista äidin kuullen, mutta taisipa yllätys kuitenkin loppuun asti säilyä. :)

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Jumppiksia ja inkkaripäähine

Puolitoistavuotiaamme on oppinut riisumaan. Ja sen hän todella myös tekee! Yökkäri väärinpäin puettuna alkoi olla ainoa keino saada pidettyä hänellä vaatteet päiväsaikaan päällä. Olin jonkin aikaa sitten ostanut punaista joustocollaria tehdäkseni siitä jotain itselleni. Kun kangas uhkasi siitäkin huolimatta, että on ihan mun lempparipunaista, jäädä vain laatikkoon marinoitumaan, päätin tehdäkin siitä tyttärelle jumppiksen. Pitkään mietin, laitanko vetskarin selkäpuolelle vai nepparit eteen. Nepparit veivät lopulta voiton, sillä en jaksanut/viitsinyt lähteä sitä vetskaria kaupungista hakemaan. Nepparit on sen verran tiukat, että arvelin niiden toimivan ja estävän riisumisen.
Näin todella olikin ja innostuin tilaamaan lisää kangasta ja vetskarin. Tein vielä kaksi jumppista lisää. Toiseen laitoin samaten nepparit eteen mutta toiseen vetoketjun taakse. Oikeastaan kolmeen jumppikseen tilasin kankaat, mutta kolmas oli sen verran ohuempaa että jätin sen odottamaan vielä jotakin muuta ideaa..
Kaavan pohjaksi valitsin saman jolla olen vuosi sitten tehnyt samaiselle tyttärelle jumppiksen numeroa pienempänä. Se olikin silloin vuosi sitten niin reilu, että mahtuu yhä vieläkin, vaan kun siinä on vetoketju etupuolella niin eipä se kauaa päällä pysy. Kaavan mukaan tehtynä vetoketju tulee hieman vinoon, mutta muokkasin kaavaa niin, että sain nepparit keskelle eteen.

Kaava: muokattu Ottobre 6/2014 "Chilly Season" fleecehaalari 80 cm (62 - 86 cm)
Kankaat: Kangaskapina

Inkkarivelourista en ensin oikein tiennyt, tykkäänkö vaiko en. Lopulta kuitenkin sen ansiosta taisi vähän mopokin karata käsistä. :) Idea inkkaripäähineestä tuli nimittäin tuon puvun valmistuttua ja seuraavalla kauppareissulla mukaani tarttui pussillinen höyheniä. Mustalle tukikankaalla vahvistetulle pellavalle kirjoin kuvioita ja koristelin muutamin helmin ja paljetein.
Blogissa on viime aikoina ollut melko hiljaista ja postauset on koko alkuvuoden olleet kovin käsityöpainotteisia. Tähänkin on syynsä, sillä meillä on sekä uuni että liesi rikki ja uusien toimitus viivästynyt. Onneksi sen verran kuitenkin toimivat, että ruuanlaitto jotenkuten onnistuu.