keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lahjaksi eläkeläiselle

Työkaverini jäädessä eläkkeelle halusin muistaa häntä jollakin itse tehdyllä lahjalla. Vapauden alkaessa juuri alkukesästä tuli mieleeni istuintyynyt/-pehmusteet ulkosalla istuskeluun.
Toteutusta miettiessäni Krista julkaisi juuri sopivasti postauksen paper piecing-tekniikalla tehdyistä tyynyistä ja innostuin oitis tekniikasta. Tähänkin tekniikkaan olin kyllä aikaisemminkin törmännyt, mutta siitäkin ajatellut niin että on ihan liian näpertämistä minulle.. Tuolloin minulla oli kuitenkin käsityöt olleet jo pitkään aika minimissä ja olikin kiva löytää uusi ja mielenkiintoinen tekniikka johon materiaaleja löytyi heti valmiiksi kotoa.

Googlaamalla etsiskelin tekniikasta kertovaa kirjallisuutta, vaan juuri mitään niistä ei meidän alueen kirjastoista löytynyt. Ne, mitä käsiini sain - ei niissä oikein mieluisia ohjeita ollut. Koitin etsiskellä samalla myös ilmaiskaavoja ja kun en juuri sellaista löytänyt kuin olisin halunnut (eikä sellaista löytynyt myöskään maksullisista kaavoista), päädyin samaan perhoskaavaan mitä Kristakin oli toiseen tyynyistään käyttänyt. Ja kyllähän perhoset nyt kesään kuuluu!

Kaavat kolmeen erilaiseen perhoseen löytyivät sivuilta Lillyella.com. Käyttämäni perhosmalli oli nimeltään Pepper.
Todella aikaavievää hommaa (juuri sitä näpertämistä) tämä tekniikka kyllä on, mutta niin mukavaa! Ensimmäiseen kokeilutilkkuun sain menemään aikaa pähkäilyineen kaikkineen n. 1,5 tuntia.. Mieheni kovin pyöritteli päätään kun näytin puolitoistatuntisen aherruksen päätteeksi tilkkua hänelle ja kerroin miten kauan sen tekemiseen meni aikaa. :D

Perhostilkkuihin kankaat on kierrätetty kestotahroja saaneesta Marimekon mekosta ja toisesta, huonon istuvuuden vuoksi käyttämättömäksi jääneestä mekosta. Eurokankaassa koitin katsella oranssin sävyisiä kankaita, mutta kun en mieluisia löytänyt, tyydyin muidenkin kankaiden osalta kotoa löytyviin kankaanjämiin. Väliin laitoin kaksi kerrosta paksuimpia tikkikankaita mitä jemmassa vielä oli. Melko ohuet pehmusteet nämä siis ovat. Tikkaukset tein "neliöiden" saumakohtiin. Yhden pehmusteen koko on n. 39x40 cm. (42x42 cm:iin yritin tähdätä.) :)
Aurinkoisia ja mukavia eläkepäiviä! ❤


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Mekko kummitytölle

Vapusta alkaa meidän kymmenen kummilapsemme synttäri"putki", jota jatkuukin vain elokuun jäädessä väliin ihan joulukuulle saakka. Nuorin heistä täyttää tänään vuoden. Synttärilahjaksi ompelin mekon. Sain mekon valmiiksi juuri sopivasti edellisenä päivänä, kun lähtö synnyttämään tuli. Mekolle kaveriksi suunnittelemani leggarit vaihtuivatkin siten kaupan versioihin kun en kangaskauppaan ajoissa ehtinyt ja oikean väristä trikoota ei tietysti jemmasta löytynyt..
 
 
Kaava: Ottobre 4/2014 "Her Sweetness" liivimekko muokattuna 74 cm (56-92 cm)
Kankaat: saatuja, vetoketju Porin Eurokangas(?)


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Raparperipiirakka

Vaikka uutta satoa raparperia puskee jo maasta, tein minä kesän ensimmäisen raparperipiirakan pakastimen perältä löytyneistä viimeisistä raparpereista.. Otin kokeiluun Pienen lintukodon kivan oloisen, vähän erilaisen ohjeen.

Täällä tutustuminen uuden uunin ja hellan kanssa on vielä vähän vaiheessa ja niinpä vaikkapa juuri tuolle meidän uunille sopivaa paistoaikaa saa vielä haeskella. Piirakka sai hieman liikaa väriä eikä ulkonäkö ollut todellakaan mikään nätti. Induktioliesi tuntuu olevan vähän liiankin tehokas joissain kohtaa, tämänkin piirakan päälle tulevan kiisselin onnistuin polttamaan pohjaan alta aikayksikön.. Taikina oli melko iso normaalisti käyttämääni, isoimpaan omistamaani piirakkavuoakaan ja paiston aikana osa pursui vuoasta yli..

Kaikesta tästä huolimatta piirakka oli oikeinkin herkullista ja varmasti tulen tällä ohjeella tekemään vastaisuudessakin, toivottavasti vähän paremmalla onnella.. Maistelin piirakkaa heti tuoreeltaan, vähän vielä lämpimänä sekä myöhemmin jääkaappikylmänä. Minusta tämä piirakka oli ehdottomasti parempaa lämpimänä kuin kylmänä! Jääkaappikylmän piirakan kun käytti mikron kautta, niin hyvä tuli!
 
Raparperipiirakka

3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 dl voisulaa
1,5 dl kermaa tai maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 litra raparperia

Kuorrutus:
3 dl kermaa tai maitoa
1,5 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl perunajauhoa

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää kerma/ maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisä lopuksi voisula. Levitä taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita kuorrutuksen aineet kattilassa ja sakeuta, älä keitä. Levitä kuorrutus piirakan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Tarjoa vaikkapa vaniljajäätelön kanssa.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tupaantuliaislahja

Idean tällaiseen seinävaatteeseen sain jo muutama vuosi sitten enoni vaimon tekemästä, huomattavasti suuremmasta seinävaatteesta. Se oli säkkikankaalle toteutettu ja ripustettu pitkän heinäseipään avulla leivinuunin kylkeen. Siinä oleva suurensuuri reikäleipä oli taustaltaan pahvia, johon oli liimattu männyn kuorikatetta. Teksti oli kirjottu leivän ympärille.
Siitä lähtien kun pääsin tuon seinävaatteen näkemään, olen oman näköisenä sellaisen halunnut toteuttaa. En vain oikein ollut keksinyt, mikä olisi sopiva tekniikka toteutukseen ja mihin sellaisen edes laittaisin. Nytpä palaset vain loksahtelivat niin sopivasti paikalleen, että tässä tämä nyt sitten on, tupaantuliaislahja sukulaisperheeseen. 
Kirjoin tekstin ja tein kankaisen reikäleivänkin. Leipä osoittautui kuitenkin liian suureksi tekstiin nähden, eikä samaa kangasta tietenkään enää enempää ollut (muualla kuin verhoina ikkunassa) joten piti muuttaa suunnitelmaa. Veljeni tyttöystävää pyysin piirtämään jotakin tekstiin sopivaa ja niin sain kirjoa vielä viisi leipää ja kaksi kalaa. Pitsin ompelin vielä yläreunaan kun näytti ihan kivasti sopivan.
Tarvikkeet: puuvillakangas Kangaskapina, pitsi Porin Eurokangas, kirjontalangat Creativ Company

***

Vielä en ole oikeasti ensivisiitillä päässyt uudessa kodissa käymään, mutta pääsiäisestä saakka valmiina odottaneen lahjan sain kuitenkin jo annettua kehotuksella "jos ei ole paikkaa itsellä niin ei tarvitse kaappiin jättää pölyyntymään vaan sitten vain kiertoon"..

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kaukalopussi

Kälyni viestitti tässä taannoin löytäneensä vintiltä useampia pusseja kankaita ja kysyi onko minulla tarvetta kankaille. No, olin juuri saanut omat kangaslaatikkoni siivottua ja vietyä sellaiset laatikontäytteeksi jämähtäneet kankaat koululle (ja ajatellut etten enää ota lahjoituksia vastaan).. Vaan taas huomasin penkovani kankaita, mutta lupasin itselleni että saisin ottaa vain sellaiset kankaat, joille heti keksin käyttötarkoituksen.

Nämäkin, puuvillakankaan ja fleecen olin ensin lykännyt takaisin pusseihin palautusta varten, mutta sitten törmäsin sattumalta kaukalopussin ohjeeseen ja tajusin että sellainenhan me tarvitaan.. Ja niin kaivoin kankaat vielä takaisin ja tein vauvalle turvakaukalon viisipistevöihin sopivan makuupussin.
Piirsin kaavan ja ompelin pussin täältä löytyvin ohjein. Fleeceä oli sen verran vähän, että jouduin lyhentämään pussia alareunastaan jopa 20 cm. Pussi tulee siis jäämään pieneksi nopeammin kuin ihan ohjeen mukaan tehtynä, mutta sehän on vain positiivinen juttu; sitten voin tehdä uuden! :D

Pussi on kyllä ollut tosi kätevä. Ei tarvita irrallista peittoa joka kuitenkin jossain vaiheessa tipahtaa. Autossa nukahtanutta vauvaa ei tarvitse heti nostaa haalarin riisumista varten pois istuimesta, kun makuupussi on haalarin korvike ja sen saa avattua kokonaan. Alle puetaan sen verran sisävaatetusta kuin tarve vaatii.

Pussin jäädessä pieneksi taidan syksyä vasten laittaa uuteen pussiin vielä jotakin tuulenpitävää kangasta väliin ja tietenkin silloin täytyy jo muutenkin laittaa väliin enemmän lämmikettä. Näille kesäkeleille tämä puuvilla + fleece on oikein passeli! Kaavakin taitaa saada pienen muokkauksen ennen seuraavan pussin toteutusta, vaikka on tämä näinkin oikein toimiva.

Kaava: blogista Yksi pieni käsityöblogi
Kankaat & vetoketju: saatuja

***

Kuvien pikkumiehellä on nyt tänään ikää viikon verran. ❤ Kässäpuolella siis kenties pieni luova tauko luvassa, mutta luonnoksissa on muutaman postauksen verran lahjakässäilyjä odottamassa paljastamistaan. :)

lauantai 20. toukokuuta 2017

Pieniä pöksyjä

Sain tässä jokin aika sitten taas pengottavakseni ison kasan kankaita. Jemmasin sieltä muutamia pieniä velourkankaita pienen pienet pöksyt mielessäni. Eilen innostuin piirtämään kaavat ja kaivamaan kankaat esille. Loppujen lopuksi suurin osa kankaista olikin liian pieniä jopa näin pikkuruisiin housuihin ilman että niistä olisi koonnut jonkinlaista palapeliä. Värit eivät kuitenkaan oikein sopineet keskenään.. Oranssista velourista sain kuitenkin leikattua yhdet housut ja lisäksi kaivoin kangaslaatikosta punaista collegea ja kumpaisiinkin sopivan värisiä resoreita ja niin surautin kahdet pökät saatuani lapset illalla nukkumaan. Samalla kaavalla leikkasin molemmat, mutta oranssien kanssa onnistuin heti ensimmäistä saumaa ommellessani kämmäämään ja niinpä jouduin pienentämään niitä heti kättelyssä. Siispä punaiset ovat kaavan mukaisesti kokoa 62 cm, mutta oranssit noin 50-56 cm.. Etukappale leikattiin taitteelta. Kuvassa punaisissa housuissa etupuoli päälle päin ja oransseissa takapuoli.
Kaava: Ottobre 4/2016 "Sweat & Merino" 62 cm (62 - 92 cm)
Kankaat: Oranssi velour saatu, resori omista kangaslaatikoista, punainen college ja resori Kangaskapinasta

Täällä on pientä jännitystä ilmassa, sillä meille odotetaan uutta pientä syntyväksi hetkellä millä hyvänsä, laskettu aika meni eilen. Serkkuni sai eilen pienen tytön ja taitavat nämä punaiset lähteä lahjaksi sinne. ❤ Oranssit jäävät vielä odottamaan syntyvää..

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kahvikehrät

Nyt kun vihdoinkin saimme sen uuden uunin (ja hellan), on tullut leivottua useampana päivänä. Olen viime talven aikana ruvennut käyttämään Prisman Kauppakassipelvelua, enkä todellakaan ole osannut huomioida uutta tilannetta ruokatilausta tehdessä, vaan nyt jauhot, voit ja kananmunat tuntuu loppuvan aina heti alkumetreillä.. :D

Jääkaappiin ilmaantui viime viikolla miehen toimesta monta monituista pakettia hiivaa ja niistä olen nyt koettanut päästä eroon. Jostain muistin kahvikehrät ja niitäpä sitten tänään Kermaruusun ohjeella kokeilin. Täytynee vielä jonain päivänä tehdä toinen, tuplasatsi.
Kahvikehrät
30 kpl

250 g voita
1 dl sokeria
1 l vehnäjauhoja
1 1/4 dl maitoa
75 g tuorehiivaa
3 kananmunaa

Täyte:
150 g voita
150 g tomusokeria
1,5 rkl vaniljasokeria

Nypi jauhot ja sokeri voin kanssa murumaiseksi seokseksi. Liota hiiva kylmään maitoon ja lisää kevyesti vatkatut kananmunat. Sekoita neste muruseokseen ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Valmista täyte: Vatkaa voita sähkövatkaimella kunnes se pehmenee, lisää sokerit ja vatkaa tasaiseksi. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, levitä täyte levylle ja kääri tiukaksi rullaksi. Leikkaa rulla 30 palaan ja laita muffinssivuokiin leikkauspinta ylöspäin. Anna kohota huoneenlämmössä noin tunti. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

***

Viime aikaiset ompeluni ovat olleet lähinnä lahjaompeluita tai muuten sellaisia, joiden esittelyyn pääsyä täytyy vähän odotella. Mutta kaikki ajallaan.. :)