Pöytävalaisin betonista

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Tätä valaisinta olen suunnitellut jo monta vuotta ja nyt sain sen vihdoin tehtyä.. Vastaavia olisi löytynyt kyllä kaupoistakin, mutta halusin kuitenkin tehdä itse vaikka tarvikkeet taisivat kustantaa hieman enemmän..

Valoin lampunjalan turkkilaisjugurttipurkkiin. Ämpärin keskelle laitoin talouspaperirullan hylsyn jonka ympärille kieputin pari A4:sta ja kelmua - näin sain riittävän leveän aukon Clash Ohlsonilta ostamalleni lampunpidikkeelle. Kelmutetun kynän avulla sain lampun johdolle kolon valuun. Lampunpidikkeen liimasin kuumaliimalla ja pohjaan huovasta palaset jotta lampunjalka ei naarmuttaisi pöydän (tai oikeastaan pianon) pintaa.. Lamppu on myös Clasulta.

Pöytä kuormalavoista

Meille hankittiin muurikkapannu ja kaasupoltin, mutta kunnollista paikkaa niille ei oikein ollut. Pöydän pinta kuumui aika lailla polttimon alla, eikä kylmällä vedellä täytetty lautanenkaan siinä välissä oikein toimiva ollut..

Löysin kuusen alta :D paksun betonilaatan, jonka yksi pojista oli viime kesänä valanut. Siitä oli pitänyt tulla grilli, mutta projekti oli jäänyt kesken eikä sitä aikonut enää jatkaa. Kuusen alle laatta oli nostettu ruohonleikkurin tieltä ja sain luvan ottaa laatan käyttöön.. Laatan mitoissa oli pientä heittoa, vastakkaiset sivut eivät olleet ihan saman mittaisia, mutta laatta oli raudoitettu ja kestäisi pöytänä. Tein kahdesta kuormalavasta sille kehikon jonka maalasin valkoiseksi ja kiinnitin etureunaan joskus vuosia sitten Ikeasta ostamani tangon. Idean tangosta nappasin täältä (onneksi en ollut hävittänyt tankoa vaikka se ei siihen tarkoitukseen soveltunutkaan mihin sen aikoinaan ostin ja vaikka osa kiinnitystarvikkeista oli jo kadonnut).. Nelistään saatiin poikain kanssa laatta kannettua kuusen alta kehikon päälle. :)

Olipa mukava päästä välillä tämmöistäkin tekemään. Vähän "salaa" sitä kyllä puuhailin, koska halusin itse päästä porakoneen ja sahan varteen kiinni. :D Lopputuloksesta tykkään kyllä kovasti.. ❤

Saappaita

Siivouksesta toiseen ne saivat laatikon pohjalle jäädä. Liian pienet ja rikkinäiset, yksi paritonkin. Saappaat nimittäin.

Nyt kun mies muutamia viikkoja sitten teki saunan ja pesuhuoneen lattiavalun ja betonia jäi yli, vinkkasin saappaista pojalle jolla oli kova hinku tehdä jotakin betonijuttuja.. Toisin sanoen nämä eivät siis edes ole minun tekemiä, mutta laitanpa kuitenkin tänne.. :) Aika paksuksi oli poika betonimössön jättänyt ja ensimmäistä saapasta leikatessani tulikin ensin pieni epätoivon ajatus mieleen. Betoni loppui nilkan kohdalle ja loppuosa oli tyhjää täynnä.. Onneksi kaikissa muissa saappaissa oli betonia koko saappaan täydeltä ja neljä uutta saapasta saatiin..

(Yksi kuvan saappaista on aikaisemmin tekemäni, jonka pari oli kokenut kovia..)

Tarkoitukseni oli osa näistä lahjoittaa myyjäisiin, mutta eivät ehtineet kuivua riittävästi. Ainakin yksi pari lähtee jossain vaiheessa lahjaksi, ei näillä kuitenkaan koko porraskiveä viitsi täyttää vaikka kivoja ovatkin.. :)

***

Nyt olen sitten minäkin joutunut siirtymään älyaikaan. ;) Vanha ja hyvä puhelimeni pääsi kastumaan ja otti mokoma nokkiinsa siitä. Harkitsin kyllä pitkään älypuhelimen ja tavallisen välillä, mutta kameran vuoksi päädyin kuitenkin älypuhelimeen. Ja voi, kuinka paljon parempia kuvia sillä saakaan kuin tällä tabletilla jolla olen ties kuinka kauan jo joutunut kuvat ottamaan.. Ongelma on vain siinä, että en saa kuvia siirrettyä blogiin.. Pöh! Voihan olla, että kunhan tulen puhelimeni kanssa tutummaksi, opin jotain ja ehkä myöhemmin saan käytettyä myös puhelimen kuvia..

Aurinkoiset ilmat on viime aikoina houkuttaneet ulos. Muutenkin vähäinen ompeluaika on entisestäänkin vähentynyt.. Monta ompelujuttua on jäänyt vaiheeseen, mistä on puuttunut napit, mistä vetskari tai jotain muuta. Lauantaina poikkesin Eurokankaassa nappiostoksilla ja tänään täytyi käydä vielä vetskariostoksilla.. Miksi sitä ei huomaa kaikkea samalla kertaa.. :)

Lahjapapereiden säilytin - Luukku 19

Viime jouluna joulusiivoja tehdessä meinasin tuskastua lahjapapereihin. Niillä ei oikein ollut minkäänlaista säilytyspaikkaa ja siksipä ne pyörivät pitkin työpöytää ja avatut rullat ruttaantuivat. Idea säilytyspaikasta syntyikin silloin. Olimme juuri porukalla tehneet verkkoaskarteluja ja hoksasin että siitä saisi sopivan kehikon. Pelkkä verkkolieriö ei olisi kuitenkaan pitänyt lahjapaperirullia pystyssä. Betoniin upotettuna kyllä! Paperimassa vähän jämäköittää verkkoa, mutta kyllähän tämä kasaan menee jos sitä puristelemaan alkaa..

Astia mihin betonin valoin, olisi voinut olla sentin, pari isompi.. Tai lieriö vastaavasti pienempi. Mutta asiansa tämä hökötys ajaa vaikkei niin kaunis olekaan.

Missä sinä säilytät lahjapapereita? :)

Betonilaattoja ja kesän kukkijoita

Betonitöitä ei tullut tänä kesänä tehtyä ollenkaan, niin mukavaa puuhaa kuin se onkin. Muutamia vuosia sitten niitä tuli tehtyä enemmänkin ja nämä raparperinlehteä apuna käyttäen valetut betonilaatat on meillä kukkapenkissä läpikulkua varten. Huomasin tuohon kohtaan muodostuneen selvän läpikulkupaikan joten päätin tehdä siitä ihan luvallisen siirtämällä kukkia hieman ja laittamalla siihen laatat pieneksi poluksi. Yksi laatoista on nyt kesän aikana kyllä haljennut.

Pitkin kesää olen blogia varten kuvatessani yrittänyt tallentaa myös pihan kukkijoita. Joillekin olen kuluneen kesän aikana haeskellut ja opetellut nimiä uudelleen talven kadotettua nimet päästäni kokonaan.

Minun oli tarkoitus viikonloppuna saada edes joitakin kuvaamattomia töitä kuvailtua ja julkaistua täällä, vaan toisenlaiset suunnitelmat oli varattuna meitä varten. Olemme Minin kanssa olleet sairaalassa kuumeilun vuoksi ja ainakin viikonlopun yli vielä olemme. 

Olin juuri käynyt lankaostoksilla ja olenkin saanut ajan kivasti kulumaan silloinkin kun pikkuinen on jaksanut vain nukkua. Onneksi huomasin kotona käydessä ottaa lankojen ja koukun lisäksi myös tabletin matkaan mukaan, sillä olen ehtinyt ajan kanssa lukea monia blogeja, nauranut hauskoja kirjoituksia ja löytänyt uusia ideoita. Toivottavasti joku päätyy vielä joskus toteutukseen.

Olenpa myös kuumeillut itsekin rintatulehduksen vuoksi ja nukkunut. Ilman tätä vaivaa sanoisin että melkein kuin lomalla olisi. :)



Tekstiiliveistos, betonitöitä ja syksyn tunnelmia

Eräänä päivänä alkuviikosta kun lapset oli oikein levottomalla tuulella, suostuttelin heidät pihalle kameran kanssa. Puiden latvoista oli hienoja kuvia kun kamera ja vähän energiaa purkaneet lapset tulivat takaisin sisälle.. Olivat ottaneet kuvia myös joistakin ulkosalla olevista töistäni, joita en ollut blogiin kuvaillut.. Marssinpa sitten itsekin kameran kera ulos..

 

Tämä 2 ½ -vuotias, koko kesän syreenin alla istuskellut neito on Paverpolilla eli kankaankovetin-aineella tehty tekstiiliveistos. Tein samoihin aikoihin myös toisen pihapatsaan, mutta se oli viime talven aikana säilytyksessä kokenut aika kovia enkä ole saanut sitä korjattua.. Runko alla on kanaverkkoa, vartalo päällystetty paperimassalla, hiukset langanjämiä ja vaatteet jostakin vanhasta huivista.. Paverpoliin voisi lisätä halutessaan Paverplastia, jolloin patsaasta saisi myös pakkasen kestävän.. Mutta se ostamani Paverplast on tuolla kaapin perällä ja tuskin se sieltä auttaa joten neitokainen istuskelee talvet autotallissamme.. Yhden pakkasyön ehti kuitenkin olla ulkosalla eikä onneksi näyttänyt miksikään menneen (oikenpuoleinen kuva)..

Paverpolia löytyy ainakin harmaana, mustana, pronssina ja läpikuultavana. Läpikuultavaan massaan voi lisätä jauhemaisia värejä, joita saa myös useissa väreissä.. Mm. Sinelli ja Cc-Hobby myyvät näitä tuotteita.. Itse sain innostuksen luettuani jostakin puutarhalehdestä jutun naisesta, joka oli tehnyt tällä tekniikalla aivan ihania peikkoja kotipihaansa. (Lisään lehden nimen ja numeron tähän kunhan seuraavan kerran kaivelen lehtipinoja ja törmään artikkeliin..)
 

 

Betonitöistä innostuin jokunen vuosi sitten. Ensimmäinen työ oli iso raparperinlehti. Sitä olen muutamaan kertaan joutunut korjailemaan kun oli sekin ensimmäisen talven sisätiloissa ja saanut säilytyksen aikana pieniä murtumia.. Viime talveksi käänsin lehden paikallaan vain nurinpäin ja hyvin kesti. Eniten pelkäsin että lapset hyppii sen talven aikana hajalle, mutta tämä on niin puskan juurella ettei sitä pelkoa taida oikeasti olla. Näitä olen tehnyt useampia, mutta tämä ensimmäinen on edelleenkin mielestäni parhaiten onnistunut..

 

Vieressä kuva menneeltä kesältä. Hento keijunmekko rouhean betonilehden vieressä näyttää minusta tosi kivalta..

 

Vuosi sitten kesällä olikin vuorossa betoniruukut.. Kirjastosta lainasin muutamia kirjoja aiheesta ja siitä se kipinä lähti.. Näissä on muotteina käytetty muoviruukkuja, pienemmissä mm. amppeleita ja isompaan ostin vartavasten vähän isomman muoviruukun. Tahtoo vain nuo muoviruukut hajota kun niitä irrottaa, mutta toisaalta; onhan betoninen ruukku sitten kestävä! Isosta ruukusta unohtui reikä pohjasta ja sitä pidän ihan seinän vieressä ettei kukat ihan huku jos sattuu satamaan.. 

 

 

 

Betonisaappaat tein myöskin viime vuoden kesällä. Olin heittänyt yhdet rikkinäiset lasten saappaat roskiin, kun muita betonitöitä tehdessä tuli mieleeni että voishan niitä saappaita vielä muottina käyttää ja kävin hakemassa ne takaisin.. Ne täytyikin sitten leikata ihan kappaleiksi että betonisaappaat sai oikeista saappaista pois.. (Näistä onkin ollut jo aikaisemmin pikku tossujen yhteydessä mainintaa..)
Toinen saapas on vähän kovia kokenut, mutta tykkään näistä kovasti!
 

 

Syksy on ja kesä on pois
talvea ootellaan
Linnut on hiljaa, peltojen viljaa
kuu katsoo taivaaltaan
-Anni-Tannin Syyslaulu-

 

 

Viimeiset omput roikkuu vielä ulottumattomissa..



Mukavaa viikonloppua sinulle!