Kirjakuusi - Luukku 4

Eilen poikkesimme pienempien kanssa pienessä kivassa joulupuodissa.

Mukaan tarttui mm. tämä kiva kirjakuusi.

Googlettelin vähän, ja löysinkin ohjeen tälläiseen Lankataikoja-blogista.

Paperinarupalloja - Luukku 3

Osa viime vuotisista paperinarupalloista oli kokenut lasten käsittelyssä vähän kovia ja niinpä tekaisin pari viikkoa sitten muutaman lisää jotta sain pallot koko valosarjaan. Tosin jouduin jo ostamaan uuden valosarjan, kun viime vuonna(!) hankittu lakkasi toimimasta.. Uudessa valosarjassa lamput olivat niin tiheässä, että laitoin pallot vain joka toiseen lamppuun, siispä puolet palloista jäi käyttämättä. Pallot kiinnitin rautalangan avulla valosarjaan kiinni.

Viime vuonna tehdyistä palloista postaus täällä.

Piimäkakku -Luukku 2

Piimäkakku kuuluu meillä joulunalusaikaan.

Tulee sitä muulloinkin leivottua, mutta enemmän kuitenkin tähän aikaan vuodesta.

Viikonloppuna meillä tuoksuteltiin vähän joulua tämän kakun myötä..

Ohje löytyykin blogista jo aiemmin, täältä,

mutta tällä kertaa lisäsin taikinaan vielä rusinoita.

Kertauksen vuoksi kirjoitan ohjeen vielä tähän :)

Piimäkakku

5 dl vehnäjauhoja

2 1/2 dl sokeria

1 1/2 rkl piparkakkumaustetta

2 tl soodaa

200 g sulaa voita/margariinia

1 dl luumumarmeladia

2 dl piimää

2 dl rusinoita

Sekoita kuivat aineet yhteen. Lisää rasva, marmeladi ja piimä. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun rengasvuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa 40-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla (kuiva tikku = kypsä kakku).

(Psst. Suloisen pieni, jalallinen kakkulautanen löytyi Tigeristä.)

Vanha joulukalenteri - Luukku 1

Viikonloppuna kaivoin esille vanhan, muistaakseni ala-asteella tekemäni joulukalenterin.

Vähän jo tähän kyllästyneenä etsiskelin pitkään ideoita uutta kalenteria varten.

Monia hyviä ideoita kyllä löytyikin, mutta jääköön ideat hautumaan vielä..

Tästä alkaa lähtölaskenta jouluun,

sekä blogini ensimmäinen joulukalenteri

joka meinasi jäädä kokonaan toteuttamatta teknisten ongelmien vuoksi.

(Läppärin näyttö mäsänä, tabletin kuvat äärimmäisen huonolaatuisia..)

Katsotaan, jaksanko säätää tabletin kanssa luukkuja aattoon asti.

Työntäyteistä

Tämä juttu kotiäidin päivästä on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. ;)

 Kello 6.11 herään pikkuneidin ääntelyihin. Nousen imettämään. Lasken tyttösen takaisin omaan sänkyyn, mutta hän ei halua enää nukkua. Laitan verhotankoon ripustettuihin valopalloihin valot, joita hän tykkää katsella ja niille jutella. Laitan muutaman kerran tuttia ja komennan eskarilaista ja tokaluokkalaista lopettamaan tappelun, ettei koko talo herää. Laitan tuttia. Otan tyttösen viereen ja heiluttelen yläpuolellaan lelua jota hän huitoo. Pienen taas väsähtäessä laitan tutin ja hän nukahtaakin viereen. Huomaan kolmasluokkalaisen käyvän lankalaatikolla, oppi eilen serkkupojaltaan virkkaamisen salat. Herätyskello soi, kello on 7.00.

Torkutan vartin verran, sitten lähden kahvin keittoon ja vielä nukkuvia koululaisia herättämään. Teen itselleni leivän ja kaadan kahvin kuppiin. Huomaan että maito onkin loppu. Saan kahvin kuitenkin juotua ja leivän syötyä. Puolitoistavuotias herää. Nostan hänet pinnasängystään. Huikkaan miehelle lähteväni maitokauppaan. Käyn kaupassa ja takaisin ajellessa huomaan, että kello on jo 7.58, onkohan koululaiset lähteneet.

Kotiin tultua herätän koululaiset uudestaan. Nyt on kiire, vartin päästä pitäisi olla koulussa. Onneksi matkaa on vain kilometri, hyvin ehtivät. Laitan pienemmille aamupalan. Hoputan eskarilaista pukemaan että ehtii iskän matkaan. Viimeinen koululaisista menee samalla kyydillä. Mies tuo autosta vauvalle lelukaaren, jonka kummitäti oli edellis- tai sitä edellisiltana antanut. Vaihdan puolitoistavuotiaalle vaipan ja päivävaatteet. Kello on 8.30

Talo hiljenee, jään kolmen nuorimman kanssa nelistään kotiin. Haen puita ja sytytän takkaan tulet. Nuorimmainen herää. Nostan hänet olkkarin lattialle, ettei pääse sängystä putoamaan. Hän viihtyy lattialla uuden lelukaarensa alla ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ajattelen kiitollisena kummitätiä, joka pyynnöstäni piti silmänsä auki kirppareita kiertäessään ja löysi sen. Hätistelen kahta isompaa kauemmas - lelukaari kiinnostaisi heitäkin.

Korjaan keittiöstä aamupala-astiat. Petaan meidän makkarista sängyn ja nostelen koululaisten kaapista tipahtaneet vaatteet takaisin. Nostan sälekaihtimet ylös. Alan siivota olkkaria. (Siivoaminen käsittää tässä vain lelujen, kirjojen ja vaatteiden oikeille paikoilleen viemistä.) Harjaan lattialta roskat. Siirryn eteiseen ja kodinhoitohuoneeseen, teen samat hommat siellä. Palaan olkkariin. Vien sillä välillä ilmestyneet peitot ja tyynyt, patjat, kirjat ja muut takaisin lastenhuoneeseen..

Siirryn tiskikoneen kimppuun. Tyhjennän koneen kahden pikkuapulaisen kanssa ja laitan likaiset astiat tilalle. Palaan olkkariin. Kerään puukorista pitkin sohvia ja olkkarin lattiaa levitetyt puut ja lisään takkaan, harjaan roskat lattialta. (Miten ihmeessä ne pystyy olemaan kahdessa paikassa yhtäaikaa??) Puen puolitoistavuotiaan uudelleen ja komennan kolmevuotiasta sadannen kerran pukemaan päivävaatteet.

Pienimmäisin kyllästyy lattialla oleiluun. Imetän. Samalla alan kirjoittamaan tätä juttua. Istuskelen tyttösen kanssa kunnes hän väsähtää. Puen ulkovaatteet ja vien hänet rattaisiin nukkumaan. Ai niin, jossain välissä olin kyllä päivävaatteetkin hänelle vaihtanut.. Kello on noin kymmenen.

Nappaan pyykkikorin kainaloon ja käyn ulkorakennuksessa laittamassa pyykkikoneen päälle. Viikkaan kuivat pyykit kaappeihin ja menen keittiöön. Alan siivota pussillista murennettuja sämpylöitä.. Sitä on hellat, tiskialtaat, pöydät ja lattiat täynnä. Syyllinen, puolitoistavuotias, seisoo vielä jakkaralla. Nostan hänet alas ja vien jakkaran pois.

Nostan saumurin ja ompelukoneen (jota en lopulta edes tarvi) pöydälle, nopean pikkujutun ommellakseni. Saan kankaan saumurin paininjalan alle - ja itkuhälyttimestä kuuluu ääntelyä. Onneksi ongelma on vain tipahtanut tutti ja unet jatkuu. Saan ompeluni kymmenessä minuutissa valmiiksi. Käännän. Silitän. Ompelen muutaman piston käsin. Valmista!

Huomaan, että kello on jo paljon, yli 11. Lämmitän eilisen ruuan jämät. Syödään. Puetaan ulkovaatteet. Lähdetään hakemaan eskarilaista. Aikaa 45 minuuttia ja matkaa kilometri, ehditäänkö? Vaan reippahasti käypi askelet tänään ja ehdimme pysähtyä hetkeksi vähän yli puolimatkassa olevalle metsäkaistaleelle.. Otinpa oikein kameran mukaan kuvittaakseni tämän jutun niillä kuvilla. (Unohtaen, että meillähän on läppäri rikki enkä saa kameran kuvia siirrettyä tabletille..) Sain hyvän mielen, kun yksi pirtsakka täti, joka itsensä "tällaiseksi mummeliksi" lapsille esitteli, jäi juttusille. Ei olisi tädin ikää (86) vauhdista uskonut..

Ehdimme juuri ajoissa eskariin. Puolitoistavuotias haluaa kyytiin ja paluumatkalla nukahtaakin. Me muut kastumme tulomatkalla vesisateessa.. Ihana talvi!

Kotiin tultua haen pyykit ja laitan uuden koneellisen pyörimään. Saan pyykkikorin pitkästä aikaa tyhjäksi! Päättelen päivän olevan kirkkaimmillaan ja kuvaan pari joulukalenterin juttua. Keitän kahdelle lapselle lumiukkosoppaa (siitä sitten jossain vaiheessa joulukalenterissa) ja itselle kupin kahvia. Istun alas ja lähden blogikierrokselle sekä jatkamaan tätä juttua.

Koululaisilla on lyhyt päivä. Luovutan mielihyvin ikuisuusprojektin (paikkojen siivoamisen) heille, jokaisella on päivittäin oma vastuualueensa. Ihailen "marttapiiriläisiä" jotka ahkerasti tyhjentävät lankalaatikkoani. Yhdellä kunnianhimoinen tavoite tehdä pipo. Toinen tekee jo kolmatta pikkunyssäkkää. Pistän mieleeni, että seuraavalla kauppareissulla ostan useampia virkkuukoukkuja ettei koukkujen kanssa tarvi vuorotella..

Huomaan pöydänkulmalle jääneen pyykkikorin. Ripustan pyykit kuivumaan ja viikkaan loput kuivuneet kaappiin. Kannan taas ompelukoneen ja saumurin pöydälle. Hyvä aika antaa poikien värkätä omia juttujaan kun kaksi pienintä nukkuu. Opastan yhtä virkkaamisen saloihin.

Aloitan ruuanvalmistuksen. Teen sen verran, että jää taas huomiselle lämmitettävää. Kaksi pienintä herää päiväuniltaan. Vaipotusta, imetystä, sen sellaista. Toka- ja kolmasluokkalainen lähtee kokkikerhoon. Virkkaillaan ja odotellaan iskää saapuvaksi töistä.

Melko työntäyteinen päivä, sanoisin, vaikka yksi majanrakennusekspertti oli tänään pois kun lähti eilen serkkulaan yökylään. Ja kerholaisten kerho oli tänään peruttu, ei tarvinnut edes taksikuskina olla.. Mutta iltaa on vielä jäljellä ja täällä virkkailut jatkuu. Taidanpa itsekin virkata yhden vuosi sitten kesken jääneen maton valmiiksi! :)

Ensimmäinen adventti

On alkanut aika adventin
ja kynttilä yksi on syttynyt.

Adventtikynttelikkö väsätty kukka-asetelmasta talteen otettuun peltiastiaan. Pohjalla pari kiveä, 2 kg karkeaa merisuolaa johon kynttilät painettu tukevasti pystyyn. Havut oman pihan puista. Eivät taida kestää neljänteen adventtiin saakka lämpimässä, ja palovaaran vuoksi täytynee muutenkin poistaa havut jossain vaiheessa.

Ensi viikolla blogissa alkaa ensimmäinen joulukalenteri.
Olkaahan kuulolla!

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan..

Alkuvuodesta bloggaajien keskuudessa kiersi haaste Ilahduta bloggaajakaveria. Minulla jäi silloin postaamatta saamani ilahdutuspostit, syystä että halusin ensin ommella saamastani kangastilkusta perhosen. Kauan se ottikin, että perhonen tuli valmiiksi. Ja siinä sivussa valmistui kokonainen perhosarmeija kirpparilta mukaan tarttuneista puuvillatilkuista.. Kesällä sain perhoset muuuten valmiiksi, vaan magneetteja sain ostettua vasta nyt käsityömessuilta. Mutta ovatpa nyt vihdoinkin valmiit!

Ensin minut haastoi HannaMi. Häneltä sain ihanan perhosen, kangastilkun ja ohjeen toista perhosta varten (ylemmän kuvan ruusu-perhonen). Itse haastoin mukaan Kannelin ja Ryytimaan Minnan , jotka kumpikin heittivät haasteen minulle takaisin. Kanneli ilahdutti minua kivalla avaimenperällä ja Ryytimaan Minna neulomallaan tiskirätillä sekä suklaarasialla. (Jostain kumman syystä tuo suklaarasia ei ole säästynyt tätä kuvausta varten..) :D

Kiitokset vielä näin pitkän ajan jälkeen ihanista ja ilahduttavista yllätyksistänne blogiystäväni!