Kaksosten 10v. synttärikakku

Viime viikonlopun kymppisynttäreille tein täytekakun joka samalla oli täytteen osalta tulevan kesän hääkakkujen koeversio. Niin hyvää oli tuo täyte, että eipä tarvitse toista koeversiota tehdäkään.. Täytteen ohjeen nappasin Pullahiiren leivontanurkasta. Täytettä piti riittämän kahteen väliin, mutta sitä riittikin tosi reilut kerrokset kolmeen väliin.. Niinpä kakulle tuli korkeutta huikeat 12 cm.. Kakkupohja oli kuuden munan pohja, joten sen mukaan kakku oli mitoitettu noin 18:lle. Mutta koska kakun riittoisuuteen vaikuttaa myös mm. täytteen määrä, niin kakusta riitti kyllä huomattavasti useammalle kuin 18:lle. Edellisessä postauksessa ohje sokerikakkupohjaan. Pursotukset Flora Vispiä (reilu 5 dl), päällä suklaaganache, koristeena raastettua maitosuklaata ja sokerimassaruusut.

 Mansikkamousse

500 g mansikoita

6 dl vispikermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

n. 1 ½ dl tomusokeria

1 rkl vaniljasokeria

5 liivatelehteä

½ dl vettä

Laita liivatteet runsaaseen kylmään veteen likoamaan. Vaahdota kerma. Soseuta mansikat (sulata pakastemansikat ensin). Notkista toisessa kulhossa tuorejuusto ja lisää joukkoon sokerit. Kuumenna neste kiehuvaksi ja sekoita joukkoon puristellut liivatteet. Jäähdyttele liivateseosta hetki ja kaada se ohuena nauhana mansikkasoseen joukkoon koko ajan sekoitellen. Lisää mansikkasose tuorejuuston sekaan ja nostele lopuksi kermavaahto joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa tomusokeria.

Suklaaganache

½ dl kuohukermaa

100 g maitosuklaata

Kuumenna kerma kattilassa kiehuvaksi. Ota kattila pois levyltä. Lisää suklaa ja sekoittele niin kauan kunnes suklaa on sulanut. Levitä välittömästi kakun päälle.

Viime ja tämä viikko on taas mun työviikot. Töiden lisäksi ohjelmassa on ollut koululaisen terveystarkastusta, pankissa käyntiä, myyjäisiin leipomista ja synttärileipomiset ym ym.. Ei ole ehtinyt katsoa ompelukoneisiin päinkään.. Eipä silti, tällä hetkellä ei ole oikein ideoitakaan mitä sitä tekisi jos aikaa olisi.. Seuraavat postaukset jatkavatkin vielä kakkulinjalla tulevan viikonlopun tilausleipomusten merkeissä.

Aurinkoisia kevätpäiviä!



Sokerikakkupohja

Aiemmin tein täytekakkupohjat periaatteella kaikkea yhtä paljon.. Silläkin sain kyllä ihan toimivat pohjat, mutta löydettyäni Tarun Taikakakut-blogista sokerikakkupohjan ohjeen, olen käyttänyt sitä. Etenkin gluteenittomaan versioon tämä ohje on ollut aivan huippu. Kakkupohjasta tulee hieman tiiviimpi kuin kaikkea yhtä paljon-periaatteella, siksi pohja on helpommin käsiteltävä.

Täytekakun riittoisuus lasketaan munien perusteella. Yhdestä munasta lasketaan riittävän noin kolmelle. Toki riittoisuuteen vaikuttaa myös täytteiden määrä. Tässä esimerkkinä noin 18:lle henkilölle mitoitettu kakkupohja. Tarvitaan vaaka ja laskin. Munat rikotaan vaa'alla olevaan vatkauskulhoon. Munien paino kerrotaan 0,7:llä ja siitä saadaan sokerin ja jauhojen paino. Tehdessäni synttärikakkuja mieheni kolmekymppisille, tein kokeiluja perunajauhon ja vehnäjauhojen sopivasta suhteesta. Kokeilun perusteella päädyin siihen että jauhoista 1/4 perunajauhoja ja 3/4 vehnäjauhoja on kaikkein toimivin suhde.

 Esimerkkipohja on kuuden munan vaalea pohja, joka on tehty halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuokaan.

310g munia (= 6 kpl)

217g sokeria

54g perunajauhoja

163g vehnäjauhoja

Huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdotetaan kuohkeaksi vaahdoksi. Useammastakin paikasta olen löytänyt karkean ohjeen vatkata munia "minuutti per muna". Omasta mielestäni se ei kuitenkaan ihan riitä, vaan vaatii vielä pari minuuttia siihen päälle että vaahto on oikeasti kuohkeaa. Perunajauhot ja vehnäjauho sekoitetaan ensin keskenään ja siivilöidään sitten varovasti sekoittaen munasokerivaahtoon. Taikina kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paistetaan 175 asteisen uunin alaosassa 35-40 minuuttia. Kypsyyttä kokeillaan tikulla; kuiva tikku = kypsä kakkupohja.

Kakkupohja kannattaa valmistaa täyttöä edeltävänä päivänä. Kakun halkaisemiseen käytän Ikeasta ostamaani "kakkusahaa" (en tiedä mikä on oikea nimitys), ja sillä saakin tasaiset levyt.

Kakku kannattaa täyttää tarjoilua edeltävänä päivänä jotta kosteus ja maut ehtivät tasaantua.

Siispä pohja täytyisi muistaa leipoa kaksi päivää ennen tarjoamista!

 Tässä minun kakkupohjaohjeeni omien kokemusten kera. Tarun blogista voit käydä lukemassa vielä perusteellisemman ohjeistuksen vinkkeineen kakkupohjan tekoon. Itse en ole enää vuosiin käyttänyt kakkupohjissa leivinjauhetta joten esimerkiksi sen käytöstä kannattaa käydä lukaisemassa tuolta tekstin alussa olevan linkin takaa..

Kinkkupiirakka aurajuustolla

Kaksosten ensimmäisiä pyöreitä juhlittiin eilen kummien ja sukulaisten kanssa. Halusin kokeilla jotakin uutta suolaisen piirakan ohjetta. Google avuksi ja lupaava ohje löytyi jälleen kerran Tarun mahtavasta blogista. Kevätsipulia ei meidän kaupasta löytynyt joten korvasin sen purjosipulilla. Suippopaprikatkin olivat kaupasta loppu joten otin ihan tavallisen punaisen paprikan. Onko muuten suippopaprikassa ja normipaprikassa jotakin muutakin eroa kuin muoto? En ole tainnut koskaan maistaa suippopaprikaa..

Piirakasta tuli aivan ihanaa. Tykkään aurajuustosta ja laitoinkin sitä ihan koko pussillisen.. Pikkuisen vähempikin olisi riittänyt, piirakka oli nimittäin melko suolaista.. Ostamani kinkkupala oli hiukan isompi kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, laitoin sen kuitenkin kaikki eikä sitä yhtään liikaa ollut. Alkuperäinen ohje löytyy tuolta linkin takaa, alla oma, hitusen muokattu versioni. Tätä ohjetta tulen aivan varmasti käyttämään toistekin!

Kinkkupiirakka

(pellillinen)

 

Rukiinen rahkavoitaikina:

250 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 ½ dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

250 g maitorahkaa

 

Täyte:

2 kananmunaa

200 g ruohosipulituorejuustoa

150 g ranskankermaa

6 dl juustoraastetta

mustapippuria

350 g saunapalvikinkkua

15 cm pala purjosipulia

1 paprika

100-150 g Aura-juustomuruja

 

Nypi keskenään pehmeä voi ja kuivat aineet. Lisää rahka ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina pellille jauhoja apuna käyttäen tasaiseksi pohjaksi.

 

Sekoita kulhossa munat, tuorejuusto, ranskankerma, pippuri ja puolet juustoraasteesta tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon puolet pilkotusta kinkusta ja kaada pohjataikinan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Tämän päälle ripottele toinen puoli pilkotusta kinkusta, pilkottu paprika ja purjosipuli. Ripottele lopuksi päälle aurajuustoa ja loput juustoraasteet.

 

Paista 200 asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia.


Naamareita

Tehdessäni tytöille leopardinaamaria, pähkäilin kovasti mistä ihmeestä teen kaikille muille halukkaille naamarit.. Muistinpa sitten kaapissa olevat huopalevyt ja nähneeni jossakin blogissa sellaisista tehtyjä naamareita. Pikainen blogikierros (pikainen, sillä heti ensimmäinen blogi oli oikea!) ja Valkoinen talo tarinoi-blogista löytyi useampikin malli naamarille.. Kolmeen naamariin löysin kaapista tarvikkeet ja tässä ne nyt ovat, kaikki jollakin tavalla silmävikaisia..

 Pupujussi, jolla kuvanottohetkellä ei ollut vielä kuminauhaa. Silmät oli tosi vaikea leikata siististi, tähän en saanut millään leikatuksi pyöreitä silmän aukkoja..

 Pikkupöllö, jonka silmät menivät vähän ruttuun.. Sopivan väristä huopaa ei ollut joten käytin pöllön silmiin vihreää trikoota. Tiesin odottaa jo ennakkoon että ruttuun tulee menemään, koska kaksipuoleista liimaharsoa oli niin vähän etten raaskinut sitä käyttää.. Ja oranssiakin olisi ollut pienen pieniä, juuri nokan kokoisia paloja mutta löysin ne vasta tämän valmiiksi saatuani eri paikasta missä muut levyt olivat..

 Ja nallekarhu, josta tuli mielestäni kaikista söpöin, mutta nallen silmät, nenä ja suu olisivat kaikki saaneet olla hiukan alempana jotta naamaria olisi saanut nostettua hieman ylemmäs..

Näitä oli mukava tehdä ja mahdollisesti näitä voisi (vähän kaavoja muokkaamalla) joihinkin kevään myyjäisiin vielä tehdäkin.. Kaavat on omat mutta idea lainattu.

 

Osaisiko joku muuten kertoa, kuuluuko Tigerin valikoimiin tällaiset huopalevyt? Tilaamallahan saisi, mutta viitsinkö..



Leopardimekko ja -naamio

Viime syksynä siskoni oli blokannut omia vaatteitaan poistoon ja käski katsoa josko löytäisin jotakin.. Tein työtä käskettyä ja löysinhän toki jotakin. Muutamia ihan käyttövaatteita itselleni, mutta myös jatkokäyttöön soveltuvia.. Kuten tämä halternec-toppi.. Oikeastaan otin topin kivojen puunappien (helmien?) vuoksi ja koska epäilin että pelkät napit olisivat matkalla menneet hukkaan, nappasin koko topin mukaani.

 Tytötpä tykästyivät toppiin niin että omivat sen leikkeihinsä.. Niinpä päätin siitä vielä joskus heille tehdä jonkinlaisen roolivaatteen. Ideakin oli jo syksyllä valmis, mutta toteutusvaiheessa suunnitelma muuttui ja lopputulos onkin himppusen erilainen..

Alun perin olin aikonut tehdä kankaanjämistä rintaan pienen rusetin, mutta kun paitaa leikellessä jäi sopivan kokoinen pätkä kivan näköistä "röyhelöä", pitihän se toki hyödyntää. Röyhelö riitti vain etukappaleelle, kiinnitin reunasta suoraompeleella ja röyhelön päät jäivät olkasaumojen väliin.

Näin sainkin lähes koko topin käytettyä ja lopputulos onkin paljon kivempi kuin mitä pelkkä rusetti olisi ollut.. Musta joustocollege tuli viimeisimmässä postauksessa ollutta hupparia tehdessä käytettyä melko tarkkaan, mutta sain vielä jämistä koottua mekkoon yläosan. Etukappaleen sain leikattua yhtenä palana, mutta takakappale koostuu kolmesta palasta..

Hihojensuut ja takakappaleen pääntien huolittelin vain saumurilla.

Katkaisin topin heti rintojen alta ja jäljelle jääneen hameosan käytin koko leveydeltään. Poimutin helman yläreunastaan ja yhdistin mustaan yläosaan. Alaosassa oli valmiina samasta kankaasta leveä kaitale jolle en siis tehnyt yhtään mitään.

Yläosan kaavana käytin Ottobren 1/2014 "Princess Owl" 104 cm. Olisin tehnyt isomman jos kangasta olisi hiukankin enemmän ollut.. Mutta se mahtuu nyt sen aikaa kun mahtuu, sittenpä saa tehdä taas uusia..

Rinnan kohdalla topissa oli pieni vuoritus. Tuo vuorikappale oli juuri sopivan kokoinen jotta sain tehtyä vielä mekkoon sopivan naamarin. Naamarin takaosa on samaa mustaa joustocollegea kuin mekon yläosa, molempiin silitin tukikankaat ennen yhdistämistä mutta silti naamarista tuli kyllä hiukan liian liru. Mutta ehkä se nyt kuitenkin asiansa ajaa.. Silmän aukkoja täytyy ehkä vielä hieman suurentaa..

Topista jäi jäljelle vain kourallinen nappeja, solmimisnauhan helmet joista tytöt tekivät itselleen koruja (ei kuitenkaan kuvassa näkyvää) ja muutama niin pieni kankaanpala että heitin ne surutta roskiin! Ai että olen tyytyväinen!

 

Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani!

Jämäkankaista paita ja huppari

Viime päivinä olen katsellut ja pyöritellyt kangaslaatikoiden sisustoja. Pienoinen ahdistus kasvaa koko ajan, kun haluttaisi kovasti tehdä niistä jotakin, mutta kaikkea on sen verran vähän ettei niistä yksinään oikein mitään saa.. Kahdesta isoimmasta palasta sain sentään kaksi vaatetta tehdyksi. Ensimmäisenä tähtipaita. Olin kiinnittänyt kankaalle jo nuorimmaiselle sopivat kaavat, kun tajusin että kankaasta jää silloin ihan hullun kokoisia hukkapaloja. Ja jos kerran on tarkoitus saada kangaslaatikoita mahdollisimman tyhjäksi niin sehän ei käy.. Niinpä irrotin vielä kaavat ja leikkasin osat niin isoon paitaan kuin kankaasta riitti.. Koko on siis 116 cm eikä mahdu enää meillä isommille pojille.

 Kamalaa miten kamera vääristää paidan värit. Paidan pohjaväri on oikeasti ihan suklaanruskea, totuudenmukaisin väri onkin tässä alimmassa kuvassa. Näiden ompeluiden aikana kävi monta kertaa niin, että alalanka loppui kesken tai sitten ylälanka. Kuten vaikkapa tämän paidan helman kanssa. Jos tarkasti katsot, niin takakappaleen ja etukappaleen siksak on eriväristä..

Kaava: Ottobre 1/2013 "On the road" 116 cm

Kankaat: tähtikangas: kangastukku.com, resori: Eurokangas

 

***

Hihattoman hupparin kaavan löysin uusimmasta Ottobresta. Kahta kangaspalaa pyöritellessä meinasin jo siskoltani kysyä kummipoikani tämänhetkistä vaatekokoa, mutta sitten muistin tämän kaavan ja totesin mustan joustocollegen riittävän tähän. Kokoja tuossa kaavassa ei ollut kuin 128 cm asti, mutta suurensin kaavaa noin kokoon 140 cm. Ainakin ihan passelin kokoinen tuli. Musta onkin värinä sitten sellainen josta ei hyviä kuvia saa oikein millään.. Oikein ulkona käytiin kuvaamassa, mutta melkeinpä niissä ulkona otetuissa kuvissa värit näyttivät kaikista pahiten vääristyneiltä.. Tässä nyt kuitenkin joitakin kuvia, kuvitelkaa musta ihan mustaksi!

 Kauluksessa sain jotakin menemään pieleen. Lehden kuvassa tuo kohta oli kulmikas, mutta tässä kyllä ei..

 Ikkunasta tuleva auringonvalo pilkuttaa koko paidan ihan likaisen näköiseksi.. Kaavasta poiketen tein huppariin taskut. Ne olisi voinut laittaa vähän ylemmäksikin, kun nyt ne ulottuvat ihan helmaan asti. Helman käänteen olisin muuten ommellut myös punaisella, mutta koska se menee osittain taskujen päältä, tein sen sittenkin mustalla..

Sinistä trikoota oli sopivat pienet palat joista sain taskun sisäpuolet tehdyksi. Voi kuinka haaveilenkaan siitä peitetikkikoneesta. Ompelukoneessani ei ole edes mitään koristeompeleita, joten tylsästi siksakilla joudun tekemään kaikki tällaiset.

  Työkaveriltani sain jokin aika sitten kivoja silityskuvia. Yksi niistä pääsi nyt tämän paidan rintamukseen.

 Hupun vuori ei minun silmääni oikein sovi kokonaisuuteen, mutta tämä nyt onkin tällainen jämäkankaista ommeltu.. Tätä tähtikuosia jäi vielä hiukan.

Kaava: Ottobre 3/2015 "Hello Shark" suurennettu kokoon 140 cm (kaavassa 92 - 128 cm)

Kankaat: musta joustocollege Eurokangas, resori ja hupun vuoritrikoo kangastukku.com, sininen trikoo tilkkulaatikosta



Sitruunainen hyydykekakku

Tarun Taikakakut -blogissa tehtiin jokin aika sitten ihanan kuuloista sitruuna-vaniljahyydykekakkua. Pitihän minunkin pääsiäisenä sitä kokeilla kun kyläkutsu saatiin. Olin jotakin muuta varten varannut yhden sitruunan ja toisesta kokeilusta oli jo aikaisemmin jäänyt jääkaappiin ylimääräiseksi Mascarponejuusto. Kun vielä rahkaa ja keksejäkin sattui olemaan kaapissa, niin eihän tätä voinut olla kokeilematta vaan pitihän se sitruuna uhrata tähän.. Joitakin muutoksia ohjeeseen tein, sillä kaapissa oleva rahka oli maustamatonta. Laitoin sitten vaniljasokeria vähän reilummin. Tai oikeastaan niin paljon kuin sitä oli.. Enemmänkin olisin laittanut jos olisi ollut, mutta kun senkin piti mennä kesken kaiken loppumaan.. Vähän kirpakkaa kakku oli, mutta niinhän sitruunainen saa ollakin.. Vaniljan makua ei tässä siis sattuneesta syystä juurikaan ollut, joten nimesin kakkuni vähän eritavalla.. Sitruunani oli tosi mehukas, sillä sain siitä yhdestä ainokaisesta sitruunasta puristettua tarvittavan määrän mehua. Koristeeksi sitruunaa ei sitten enää jäänytkään, joten kermapursotukset vihreän värisokerin kanssa saivat nyt riittää.. Alussa olevan linkin takaa löytyy Tarun alkuperäinen ohje, alla oleva on minun muokkaamani ohje:

Sitruunainen hyydykekakku

 

Pohja:

200 g LU Bastonge-keksejä

80 g voita

 

Täyte:

6 liivatelehteä

4 dl vispikermaa

½ dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria (enemmänkin voi laittaa)

250 g Mascarpone-tuorejuustoa

300 g maustamatonta rahkaa

1 dl sitruunan mehua (1-2 sitruunaa)

1 sitruunan raastettu kuori

 

Murskaa keksit ja yhdistä sulatetun voin kanssa. Painele kevyesti 24cm irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

 

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vatkaa kerma ja sokerit. Lisää vaahtoon notkistettu tuorejuusto, rahka, sitruunankuori ja puolet mehusta. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman sokeria. Kiehauta loput sitruunan mehusta ja liota pehmenneet ja puristellut liivatelehdet siihen. Kaada liivateneste ohuena nauhana koko ajan huolellisesti sekoittaen täytteen joukkoon. Kaada täyte vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli. Koristele haluamallasi tavalla.