Pitkä toppi ihan itselle

Jo ennen joulua ostin tämän trikoonpalan Eurokankaan palalaarista. Silloin ajatuksena oli tehdä siitä kumitytölle jotakin joululahjaksi. Vaan sattuipa niin että kummitytön inhokkiväri on sininen enkä siten voinutkaan tästä hänelle tehdä, niin paljon sinistä kankaassa kuitenkin on vaikka pääväri onkin ehkä vihertävä.. Vaikka kuvat väittävät aivan muuta.. Kangas jäi laatikkoon marinoitumaan. Jossain vaiheessa ajattelin tehdä kaikille kolmelle tytölle yömekot, sillä kuosi näytti minusta soveltuvan parhaiten siihen tarkoitukseen. En saanut kuitenkaan aikaiseksi. Nyt kun olen koittanut saada kangaslaatikkoa vähän tyhjennettyä uusien tieltä, otin ja katselin kankaanpalaa uusin silmin. Alkoi tuntua että saattaisin sittenkin tykätä itsekin tuosta ja onneksi kangasta oli kuitenkin melko iso pala..

Kokeiltavien listalla on ollut jo pitkään vesiputouspääntie. Tähän lähdin kokeilemaan sitä, mutta joko kangas oli hiukan liian paksua siihen tarkoitukseen tai sitten kaavanmuokkaukseni ei vain ihan onnistunut.. Joskus lainasin kirjastosta nimittäin kirjan Joka tyypin kaavakirja, ja siellä oli ohjeet miten peruspaidan kaavasta saa muokattua vesiputouspääntien. No, ainakin puoli vuotta on siitä kun olen palauttanut ko. kirjan kirjastoon ja nyt kokeilin ulkomuistista tehdä kaavan muokkausta.. Voi olla, että muistikin tekee tepposet..

 

No, ihan käyttökelpoisen topin sain kuitenkin aikaiseksi tekemällä etukappaleelle kuminauhakujan ja laittamalla kuminauhan..

Kaavasta voi varmaan sanoa että se on oma, sillä kaavasta mitä lähdin muokkaamaan, ei taida olla jäljellä kuin kädentien muoto.. Hihoja en tehnyt kun kokeilin kaksinkerroin käännetyn kaitaleen käyttökelpoisuutta hihan korvikkeena. Kivasti toimii.

Helmaa pidensin niin paljon kuin kangasta riitti, ja tein vielä jäljelle jääneestä pienestä (mutta riittävän isosta) pätkästä helmaan kaksinkertaisen leveän kaitaleen poikittaiseen langansuuntaan leikattuna. Kankaanlopusta vielä panta yhdelle tytöistä ja kangas tuli käytettyä lähes täydellisesti, jes! (Pannasta ei nyt vain ole kuvaa tarjota..)

 Saatuani topin valmiiksi siskoni ilmoitti sopivasti että tulisi käymään. Niinpä värväsin hänet heti malliksi.. Oma kasvava vatsanseutuni ei ihan mahdu tähän toppiin vielä hetkeen järkevän näköisesti sisälle, vaikka trikoo toki venyy ja paukkuukin.. Kuvissa toppi näyttää kovin eri väriseltä kuin luonnossa on.. Toisaalta voiko sateisen harmaana päivänä sisällä otetuista kuvista paljon muuta odottaakaan..

Kaava: oma
Kangas: Eurokangas

Appelsiinikakku

Jokin aika sitten bongasin paikallisen sanomalehden Porilaine-liitteestä entisen työkaverin laatiman kuivakakkureseptin. Ohje piti tietenkin leikata talteen, ja hyvän tovin se odottelikin kokeiluun pääsyä.. Melko vasta toinen työkaveri oli testannut samaista ohjetta ja sai minuunkin hieman vauhtia.. Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta jätin yhden valkuaisen laittamatta sillä munat olivat vähissä. Pari päivää annoin kakun maustua rauhassa ja hyvää kakusta tuli, vaikka ei  ihan suosikkireseptiksi yltänytkään. Kakku oli sisältä voimakkaan keltainen, en vain ehtinyt saamaan leikatusta palasta kuvaa sillä kauppareissuni aikana kakku oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen.. :)

Appelsiinikakku

175 g voin ja kasviöljyn sekoitetta (esim. Poutapäivä)
300 g sokeria
125 g karkeita vehnäjauhoja
175 g puolikarkeita vehnäjauhoja
4 kananmunaa
(1 valkuainen)
2 reilun kokoista appelsiinia
3 tl leivinjauhetta

Pese appelsiinit hyvin ja raasta niistä kuori ja purista mehu. Mittaa kulhoon hieman huoneenlämmössä pehmennyt rasva ja sokeri. Vatkaa kuohkeaksi. Lisää kananmunat yksitellen sekaan koko ajan vatkaten. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää taikinaan. Lisää vielä appelsiinimehu ja kuoriraaste ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan paista 175 asteisessa uunissa noin 45-50 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kuiva tikku = kypsä kakku.
Huom. Parhaiten kakun aromit tulevat esiin muutaman päivän kuluttua leipomisesta.

Kangaslaatikon tyhjennystä

Istuin tässä eräänä päivänä trikoolaatikolle ja koitin yhdistellä muutamiin kasoihin kaikki yhteensopivat kuosit.. Näin alkajaisiksi syntyi pari pientä t-paitaa.. Tarkoitus on että en hanki (ainakaan kovin suuria määriä) uusia kankaita, ennen kuin olen saanut laatikkoa vähän tyhjemmäksi.. Siitä yksinkertaisesta syystä ettei mulle mahdu uusia kankaita yhtään mihinkään! Joitakin kankaita on vain jäänyt laatikkoon marinoitumaan mutta nyt on ainakin osasta edes idea valmiina, kun vain olisi aikaa toteutukseen.. Yksiväristen kankaiden valikoima on mulla aina vähän heikko, niitä täytyisi varmaan kuitenkin hankkia niin noiden olemassa olevien pienten palojen hyödyntäminen olisi hitusen helpompaa.. Monen kaveriksi sopisi esimerkiksi vihreä..

Ensin samalla tutulla kaavalla t-paita, jolla olen tehnyt mm. tämän ja nämä teepparit.. Kankaina nuorimmaisen hupparista jääneitä kankaita.. Nyt en tehnyt napitushalkiota, koska resori oli paljon jämäkämpää kuin aiemmissa tällä kaavalla toteutetuissa teeppareissa.. Vaan kuinkas kävikään.. Joudun tämänkin kauluksen purkamaan ja tekemään uudelleen, tai sitten antamaan sen neitokaisille nukkeleikkeihin.. Nyt kirjoitan kyllä Joulupukille, että se peitetikkikone olisi kyllä aika kiva ja tulisi tarpeeseen!

Kaava: Ottobre 3/2014 "Spot Fish" 74 cm (62 - 92 cm)

Kankaat: Lasten Taikamaa

Resori: tilkkulaatikosta

Seuraavaksi niistä vähän pienemmistä paloista koottu teeppari. Kirjaston Ottobresta piirretyllä kaavalla tein paidan, mutta tein tämänkin lyhythihaiseksi sillä en halunnut enää yhtään erilaista kuosia tähän sillisalaattiin yhdistää.. Aikaisemmin olen tehnyt pojalle bodyn jossa merirosvokuosia ja pallokuosia, mutta tähän tuli nyt yhdistettyä paria muutakin.. Vaan ihan kiva tästä lopulta tuli.. Silitysrautaa näille olisi kyllä voinut ennen kuvaamista vähän vilauttaa mutta..

Kaava: Ottobre 4/2013 "David" 80 cm (62 - 92 cm)
Kankaat: tilkkulaatikosta

Pitkä- ja lyhythihainen t-paita

Vapun päivänä parempi puoliskoni lähti lasten kanssa ajelulle ja nuorimmainenkin teki jotain mitä ei koskaan tee - nukkui kolmen tunnin päiväunet.. Olipas mukava taas pitkästä aikaa kaivaa ompelukoneet esille. Viime viikolla ompelin pienen mekkosen vauvalahjaksi ja samalla omalle pojalle kroko t-paidan:

 Krokopaidan pääntie oli niin tiukka että päätin tehdä molempiin, sekä t-paitaan että mekkoon napitushalkion. Mekon sain muokattua jo silloin ja lahjakin on annettu jo eteenpäin.. Tämä oma paita on saanut vähän odottaa.. Nyt otin ja tein pääntien uusiksi. Huomasin vasta paitaa kuvatessa että halkio taitaakin olla hiukan vinossa.. Höh. Tuollaisen ikiliikkujan paidassa se silti tuskin haittaa, kun kukaan ei ehdi sitä tuijottelemaan niin pitkään kerrallaan että ehtisi huomaamaan.. Tai ainakin toivon niin!

Saatuani halkion valmiiksi leikkasin samalla kaavalla kappaleet toiseenkin t-paitaan. Mutta koska kankaasta olisi taas jäänyt ihan hullun kokoisia tilkkuja, leikkasinkin paitaan pitkät hihat. Tilkkuja ei siten jäänytkään juuri ollenkaan.. Tähän käyttämäni resori olisi todennäköisesti toiminut ilman napitushalkiotakin, mutta varmuuden vuoksi tein kuitenkin halkion. Muistelin että minulla olisi ruskeita neppareita, mutta eipäs vain ollutkaan.. Vaaleansiniset sai siis kelvata. Ja toisaalta ne on ihan kivat kuitenkin kun on selkeästi eri väriset kankaan väreihin verrattuna.. En oikein vieläkään tiedä tykkäänkö paidan kuosista, vaikka ruskea onkin yksi lemppariväreistäni.. Mutta käyttöön paita pääsi kuitenkin heti ja useampikin kommentoi paitaa kivaksi.

Kaava molemmissa: Ottobre 3/2014 "Spot Fish" 74cm (62 - 92 cm)

Kankaat: kangastukku.com
Nepparit: Nauravat Napit

Vappuherkkuja

Viime vuonna taisin jättää siman tekemisen jostain syystä väliin ja ostin siman kaupasta.. Vaan eihän se hyvää ollut.. Niinpä en tänä vuonna lipsunut vaan tein siman itse, vaikka en itse simasta juurikaan välitä. Mutta kiva on lasten vuoksi tehdä ja kyllä sitä se yksi lasillinen tulee kuitenkin joka vappu itsekin maistettua.. Löysin vähän erilaisen simareseptin Mansikkamäen blogista ja se meni kokeiluun.. Ihanaa että toiset tekevät herkut ja julkaisevat ohjeet ennakkoon meidän muiden iloksi..

Sima

4 l vettä
250 g fariinisokeria
250 g taloussokeria
2 sitruunaa
1 appelsiini
1/5 tl tuorehiivaa

Pulloihin:
rusinoita
1 tl sokeria

Mittaa ämpäriin sokerit. Kaada päälle 2 l kiehautettua vettä. Sekoittele kunnes sokerit sulaa. Lisää loput vedet kylmänä. Pese ainakin toinen sitruunoista ja raasta sen kuori. Lisää raaste veteen. Purista molemmista sitruunoista ja appelsiinista mehut ja lisää sekaan. Ota tilkka lientä kuppiin ja liota hiivanokare siihen. Sekoita nesteeseen. Anna siman käydä huoneenlämmössä vuorokausi. Lisää puhtaisiin pulloihin muutama rusina ja 1 tl sokeria. Siivilöi sima ja pullota. Huoneenlämmössä sima valmistuu noin kolmessa päivässä, jääkaapissa valmistuminen vie noin viikon. Muista päästää pulloista paineet aina välillä tai jätttää korkit löysälle. Kun rusinat nousevat pintaan, on sima valmista. Käytä sima noin viikon kuluessa.

Samaisesta Mansikkamäestä löytyi myös tämä herkkucookies ohje. Sitäkin piti toki kokeilla ja voi mitä herkkua olivat! Tummasuklaan tilalta laitoin maitosuklaata koska sitä sattui olemaan kaapissa. Pähkinöiksi laitoin suolapähkinöitä kun en tiennyt mitä nuo alkuperäisessä ohjeessa olevat pähkinät edes ovat, saatika että olisin niitä meidän kylän kaupoista löytänyt.. Näilläkin muokkauksilla kekseistä tuli tosi hyviä, eivätkä todella riittäneet vappuun saakka kun ne viikoa aiemmin tein.. :) Itse tykkäsin enemmän maitosuklaaversiosta.

Herkku Cookies
32 kpl

170 g voita
150 g fariinisokeria
50 g talousokeria
1 kananmuna
250 g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa

1/2 taikinaan:
130 g tummaa suklaata (laitoin maitosuklaata)

1/2 taikinaan:
100 g valkosuklaata
50 g macadamiapähkinöitä (laitoin suolapähkinöitä)

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää mukaan. Sekoita nopeasti sekaisin, älä vaivaa taikinaa. Puolita taikina ja lisää toiseen puoleen ruohittu tumma suklaa ja toiseen puoliskoon rouhittu valkosuklaa ja pilkotut pähkinät. Ota lusikalla melko isoja nokareita pellille tai pyörittele niistä palloja. Jätä leviämisvaraa keksien väliin. Paista 175 asteessa n. 10 min riippuen keksien koosta. Siirrä paiston jälkeen ritilälle jäähtymään.

Munkkeja paistoin jo alkuviikolla kaksikin puolikasta satsia.. Vaan eipä niistäkään enää tänään mitään jäljellä ollut.. :) Havahduin oikein miettimään miksei munkkeja tule leivottua useammin kuin kerran vuodessa.. Aiemmin olen kai pelännyt sitä uppopaistamista, mutta koskaan ei ole vahinkoa sattunut ja nyt huomasin oppineeni jopa pitämään munkkien paistosta.. Tällä kertaa säästin paistorasvankin josko se kannustaisi/pakottaisi tekemään niitä myöhemminkin.. Hillomunkkeja ainakin tekisi mieli joskus kokeilla..

Ennen vappua tuli porukalla puheeksi munkkien leipominen ja reseptit.. Sainkin sitten ystävältäni löysän munkkitaikinan ohjeen. Taikina olikin nimensä mukaisesti todella löysää. Niin löysää että sain käyttää aivan hurjasti jauhoja että sain pyöriteltyä taikinan pulliksi. Toista satsia tehdessä laitoinkin taikinaan vähän enemmän jauhoja ja käsiteltävyys oli huomattavasti parempaa. Ekoista munkeista tuli ihan kauniita rinkuloita, mutta loput olivat kyllä muhkuraisia kuin mitkä, suorastaan rumia.. Erilaisia ohjeita vertaillessani törmäsin sellaiseen väitteeseeen, että veteen tehtynä munkkitaikikasta tulee parempia (pehmeämpiä?) munkkeja. Googlettamalla parin leipomon munkkien ainesosaluettelon, totesin että leipomot eivät käytä munkeissa maitoa. Siispä tein minäkin ekan taikinani veteen. Toisen satsin teinkin sitten kokeilumielessä maitoon, mutta suunnilleen samanlainen tuntuma jäi kummastakin munkista.. Paistorasvaksi kokeilin tällä kertaa puolet kookosrasvaa ja puolet rypsiöljyä. Tiedä sitten oliko maku sen kummempi kuin pelkässä rypsiöljyssä paistettujen munkkien.. Ohjeen alkuperää en tiedä, minä sain tämän ystävältäni.

Munkit
n. 50 kpl

1 l vettä tai maitoa
100 g tuorehiivaa
3 kananmunaa
(puolikkaaseen annokseen laitoin 2 pientä kananmunaa)
1 dl sokeria
4 tl suolaa
1-2 rkl kardemummaa
200 g sulatettua voita
n. 2 kg vehnäjauhoja

Paistamiseen:
rypsiöljyä ja/tai kookosrasvaa

Sokerointiin:
Siro-sokeria

Lämmitä maito tai vesi kädenlämpöiseksi ja liota hiiva siihen. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja kananmunat. Alusta vehnäjauhot taikinaan vähän kerrallaan. Loppuvaiheessa lisää sulatettu voi. Anna taikinan kohota noin puoli tuntia. Jaa taikina 50 osaan ja pyörittele pulliksi. Anna taas kohota puoli tuntia. Lämmitä paistorasva noin 180 asteiseksi. Digitaalinen lihalämpömittari on hyvä apu lämpötilan mittaamisessa. Liian kuuma rasva syttyy herkästi palamaan. Pidä kattilan kansi lähellä jotta voit nopeasti tukahduttaa palon.
Paista kattilan koosta riippuen muutama munkki kerrallaan molemmilta puolilta kauniin ruskeiksi (noin 1-2 min / puoli, riippuen munkin koosta). Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Laita seuraavat munkit paistumaan ja sokeroi ensimmäiset. Jos pakastat osan munkeista, kannattaa ne pakastaa ilman sokerointia ja sokeroida vasta sulattamisen jälkeen.

Hauskaa Vappua!

Tilausleipomuksia

Työtoverini täytti pyöreitä vuosia ja sain oikein mieluisan pyynnön tehdä syntymäpäiville tarjottavia. Kolmelle päivälle ajoittuvat leipomukset eivät kyllä turhia rasittaneet. Ja kävipä vielä niin että lapset olivat serkkulassa yökylässä juuri silloin, kun leipomisissa oli se kaikkein suurin urakka. Sain koko aamun keskittyä ihan rauhassa leipomuksiin.

 

Täytekakussa on neljän munan pohja, tällä ohjeella tehtynä. Välissä lakkahilloa ja kermaa, kostutus vaniljamaidolla. Pursotukset Flora Vispiä. Päällä maitosuklaarouhe ja sokerimassaperhoset. Kakku on vähälaktoosinen. Pursotuksia tehdessä käsi ei nyt oikein tahtonut totella ja kaikki kiekurat on nyt enemmän tai vähemmän vinksallaan.

Valkosuklaisen hyydykekakun kanssa tein kämmin jos toisenkin. Alun perin kakkuun piti tulla vielä toinen, maitosuklainen kerros. En kuitenkaan muistanut miten iso kakusta tuleekaan ja olin tietenkin kaatanut koko valkosuklaisen annoksen vuokaan kun rupesin sillä silmällä katsomaan.. Kakku oli tilattu 10 hengelle ja päättelin että jos teen vielä toisen kerroksen, kakku riittää ainakin toiselle kymmenelle lisää.. Niinpä kysyin tilaajan mielipidettä ja valkosuklainen kerros sai riittää.. Ensi kerralla muistan joko puolittaa annoksen tai tehdä kakun kahteen vuokaan..

Lisäksi luin ohjetta hieman huolimattomasti. Maitoa piti laittaa ½ dl. Minä sujuvasti luin että 2 dl ja näin laitoin.. Kun virheen huomasin, ajattelin että no niin, uusiksi meni.. Vaan kakku hyytyi ja pieneen muffinivuokaan hyydytetty "koepala" vakuutti että maku ei laimentunut liiaksi. Alla oleva ohje on kuitenkin se oikea (paitsi keksipohjan osalta muokattu), joka on peräisin Hellapoliisilta. Linkin takaa löytyy myös se maitosuklainen osio jota tässä kakussa ei siis ole.

Valkosuklaahyydykekakku

10-15 hlö

 

Pohja:

250 g Domino Original-keksejä

75 g sulatettua voita

 

Täyte:

4 liivatetta

2 dl kermaa

2 kananmunaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

½ dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

½ dl maitoa

130 g Pandan valkosuklaata

 

Pingota 26 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi. Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele keksimurska irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin odottamaan.

 

Tee täyte: Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vaahdota kerma. Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset erilleen. Putsaa vatkaimet huolella ja vaahdota valkuaiset. Vaahdota keltuaiset ja sokeri, lisää joukkoon tuorejuusto ja vaniljasokeri. Kuumenna maito kattilassa kiehuvaksi, lisää pilkottu valkosuklaa ja hämmennä kunnes suklaa sulaa. Liota puristellut liivatteet joukkoon ja jäähdyttele seosta hetki. Sekoita suklaa-liivateseos ohuena nauhana koko ajan huolellisesti sekoittaen keltuais-tuorejuustoseokseen. Lisää valkuaisvaahto ja kermavaahto. Sekoita hyvin, kaada keksipohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa vähintään neljä tuntia, mieluiten yön yli.

 

Lisäksi tein vielä suolaisen kinkkupiirakan. Ohje on muuten sama kuin edellisessä kinkkupiirakassa, aurajuusto on vain jätetty pois. Tein koko annoksen josta tulee pellillinen piirakkaa, mutta paistoin satsin kahdessa piirakkavuoassa.

Mukava näitä oli tehdä, toivottavasti kakut ja piirakka maistuivat.

 

Onnea vielä Sirpa!

 

***

Aamulla vein tyttöjä kerhoon ja takaisin tullessa huomasin ilokseni että viime vuotiset ruukkunarsissit jotka istutin kukkimisen jälkeen kukkapenkkiin, ovat nyt lähteneet kasvamaan!



Mekko vauvalahjaksi

Edellisessä postauksessa taisin sanoa että seuraavat postauksetkin jatkavat kakkulinjalla, eikä ompeluideoita oikein ole.. :) Eilen töiden jälkeen päätin kaivaa taas pitkästä aikaa kangaslaatikoita ja katsoa josko niistä isoimmista paloista saisi jotakin tehtyä. Ajatus oli leikata vain kappaleet valmiiksi mutta eihän siihen voinut lopettaa kun kerran oli alkuun päässyt..

Tämä kankaanloppu oli odotellut jo aika kauan ideaa.. Bodyn tästä kankaasta jo tein, mutta siitä uupuu edelleen nepparit.. Lasten tuoreimmalle serkkuvauvalle halusin tehdä jotakin muuta, kun kerran bodyprojektit ei oikein etene.. Kuosin olin ajatellut sopivan enemmän pojalle, mutta kun sitä aikani pyörittelin, rupesin ajattelemaan että täytyyhän maatilan tytöllä nyt ainakin yksi traktori-mekko olla..

 Niinpä etsin sopivan mekkokaavan ja ompelin mekon.

Samalla kertaa ompelin omalle pojalle t-paidan ja kun sen sain ratkennein pääntein kiskottua pojan pään yli, päätin että kaulus täytyy vielä purkaa molemmista ja tehdä uudelleen.. Niinpä ajattelin vielä samana iltana purkaa pääntien ja kokeilla nappilistan tekoa.. Googlettamalla ensimmäiseksi löytyi Harakkahampaan blogista helpolta vaikuttava nappilistan ohje ja otin sen testiin.. Ohje oli helppo, sain melkein ohjeessa luvatussa vartissa listan tehtyä, mutta jotain meni silti pieleen.. Luulin noudattavani ohjetta, mutta onnistuin silti tekemään halkion peilikuvana.. Höh! Ja jotain muutakin en ohjeesta ihan ymmärtänyt koskapa oma halkioni näyttää nurjalta vähän erilaiselta.. Mutta päälle päin näyttää ihan hyvältä joten täytyy olla tyytyväinen.. Tämä oli sentään ensimmäinen tekemäni napitushalkio!! Ja ainakin luulen että kunhan ehdin sen t-paidan kauluksen tehdä uudelleen, tiedän mitä pitää tehdä toisin..

Niitä alussa mainitsemiani bodyja varten olen koittanut metsästää neppareita laihoin tuloksin. Tilasin Prymin muovisia neppareita, jotka sitten kuitenkin osoittautuivat vähän turhan isoiksi bodyja ajatellen.. Tähän nyt laitoin sitten niitä ja olivat kyllä helpot laittaa! Nepparit tuskin jäävät kuitenkaan laatikkoon pyörimään vaikkeivät alkuperäiseen tarkoitukseensa olleetkaan hyviä..

Hihansuihin olisi kaavan mukaan tullut resorikantti, mutta leikkasin hihat pari senttiä pidempänä ja tein käänteet jotka ompelin suoraompeleella kumilanka alalankana.

Vieläkin kangasta jäi, ainakin pienen paidan etukappaleen verran..

Kaava: Ottobre 1/2015 "Birdie Birdie" 68cm (kaavassa koot 56-92 cm)
Kankaat: kangastukku.com