Rakas farkku - syyskuun haaste

Melko tarkalleen kuukausi sitten synnärillä luin Vaapulan käsityöhaasteista. Kiinnostuin farkkuhaasteesta, mutta tarkemmin luettuani hylkäsin ajatuksen. Syyskuu tulisi liian äkkiä, en kuitenkaan ehtisi saamaan mitään valmiiksi asti. Sairaalasta kotiin päästyä kävin kuitenkin uudelleen ja uudelleen lukemassa haasteesta ja lopulta päätin että no kokeillaan.. Yksi farkusta tehty käsityö kun oli vielä postaamatta ja sain luvan käyttää sitä haasteessa jos en ehtisi uutta ompelemaan.. Ensi kertaa elämässäni olin lähdössä haasteeseen mukaan.

Hoitolaukku. Sitä minun piti lähteä toteuttamaan. Riittävän pieni työ että olisi mahkuja saada se alusta loppuun valmiiksi. Hoitolaukulle olisi oikein tarvettakin. Mutta kaappeja siivotessa ja hylkyyn menevien farkkujen kasan kasvaessa syntyikin toinen idea joka ei jättänyt rauhaan. Farkkuhaalari Minille. Siihen tulisi se pitsivetoketju jota olin jo pitkään haaveillut johonkin työhön laittavani.

Lehtikasoja selatessa päädyin neuloshaalarin kaavaan. Ottobren kaavat on monesti niin reiluja että ajattelin haalarin toimivan farkusta tehtynäkin, vielä kun kaavassa vetoketju oli kaavoitettu vinoon ja melko pitkälle lahkeeseen. Trikoisen vuoren siihen kuitenkin halusin. Ja sen piti olla pinkkiä tähtitrikoota. Ja se vetoketju tietysti myös samaa pinkkiä. 

En lähtenyt edes katsomaan Porin vetoketjuvalikoimia vaan suosista selailin verkkokauppoja mistä pitsiketjuja saisi. No eihän niitä myyty valmiiksi sen mittaisena kuin haalariin olisin tarvinnut. Metriketjuna sitä olisi saanut, mutta en halunnut lähteä tähän sitä kokeilemaan kun valmistuminen oli muutenkin hieman epävarmaa. Niinpä päädyin normaaliin vetskariin ja puuvillapitsiin jonka ompelin vetoketjun kiinnittämisen jälkeen vetskarin reunaan. Onnistui kerrasta!

Resoreita ei pitänyt alunalkaen laittaa ollenkaan eikä niitä kaavan mukaan olisi tullutkaan. Päädyin kuitenkin kokeilemaan, ajatuksena kylläkin sellaiset resorit jotka olisi jääneet hihan- ja lahkeensuun alle, tiedättekö? Lahkeensuun resoreita en meinannut millään saada kohilleen ja  kun useampaan kertaan niitä korjailin, taisi lahkeetkin hiukan lyhentyä.. Hihojen resorit sain paremmin paikoilleen mutta hihat näyttivät lahkeisiin verrattuna niin ylipitkiltä että lyhensin vielä hihojakin.. (Kuvat on otettu ennen hihojen lyhentämistä.) Toisen hihan leikkasin kahdesta palasta ja sauman kohtaan laitoin piristykseksi samaa pitsiä kuin vetoketjureunassa.

Kaikenkaikkiaan haalaria varten leikkasin paloja kaksista naisten farkuista. Suurin osa paloista oli toisista farkuista, oikean etukappaleen leikkasin paloista ja niistä kahteen pieneen palaan käytin niitä toisia farkkuja. Pikkuisen eroa oli farkkujen paksuudessa mutta hyvin ne toimi tässä. 

Haalarin kokoaminen aloitettiin vetskarin ompelemisella. Olikin kiva, kun heti alussa näin sen että pitsi toimii tässä eikä sitä tarvinnut jännätä loppuun asti.. Muuten haalarin kokoamisohje olikin täyttä hepreaa mulle. Useamman kerran luettuani ja yritettyäni oli pakko todeta että ei aukea ja kokosin haalarin ihan omin neuvoin. Ja kootuksi sentään sain..

Koristeeksi leikkasin kahdesta eri värisestä farkunpalasta kukan ja kiinnitin napin kanssa haalarin etumukseen.

Kolmevee huolehti että tällä kertaa muistin laittaa ripustuslenksunkin.. Istui niin kauan vieressä että olin sen ommellut ja häipyi sitten omiin touhuihinsa.. :D Pojan takista (joka oli se suunnitelma B jos ei tämä olisi valmistunut ajoissa) kun pääsi tuo lenksu unohtumaan.. Lenksuksi laitoin kirpparilta mukaan tarttunutta koristenauhaa.

Lopputulokseen olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen, tästä tuli melkeinpä hienompi kuin kuvittelinkaan! Käyttöön haalari on jo otettu, vaikka kyllähän tuo Mini ihan hukkuu sen sisään. Onneksi lapset ovat kasvavaa sorttia joten tämäkin ongelma korjaantunee.. Meidän lasten kasvutahti ei silti päätä huimaa joten mahdollisesti tämä on vielä keväälläkin sopiva. Tässä viimeisessä kuvassa hihoja on jo lyhennetty. Meinasin lyhentää toiseenkin kertaan, mutta en kuitenkaan uskaltanut.
Näyttääkö hihat kokonaisuuteen nähden mielestäsi ylipitkiltä?

Kaava: Ottobre 4/2015 "Colorful Rain" neuloshaalari 62 cm (62 - 92 cm)

Kankaat: farkku kierrätettyä, tähtitrikoo Nimipyyhe.com

Vetskari, pitsi: Nimipyyhe.com

Muut tarvikkeet omista jemmoista

Ps. Ja haalarihan oli valmis vain viikko sen jälkeen kun ilmoittauduin haasteeseen mukaan.. :D

Suuret kiitokset Mandalle haasteen järjestämisestä. Muiden haasteen osallistujien työt löydät täältä.
 

Enkelinsiipiä

Ystäväni anoppi kysyi taannoin, voisinko tehdä hänelle enkelinsiipiä, kahdet isot ja kolmet pienet. Aikaa sain vuoden verran. Kolmet siivet minulla olikin jo jemmassa ja vain kahdet piti virkata ja huovuttaa alusta alkaen.. Vuosi aikaa on liikaa, totesin. Hommaa oli helppo siirtää aina vain eteenpäin kun jotain muuta projektia tuli, kun "näillähän ei ole vielä kiire".. Lopulta en enää tiennyt kuinka kauan pyynnön esittämisestä oli, puoli vuotta, vuosi vai puolitoista.. Hain kuitenkin lankaa kun asia alkoi liikaa vaivaamaan. Ohjeen mukaista Huopasta ei enää saanut, sen tiesinkin jo valmiiksi ja olin päättänyt korvata sen Novitan Joki-langalla joka on hitusen ohuempaa kuin Huopanen.

Lanka: Novita Huopanen
Isommat virkattu 2-kertaisella langalla 8:n koukulla.
Pienemmistä ei muistikuvaa, en ollut valitettavasti laittanut itselle muistiin.

Seuraavana yönä jouduimmekin Minin kanssa lähteä sairaalaan kuumeen vuoksi. Kun tiesin että jäämme pidemmäksi aikaa, lähdin käymään kotona hakemassa vaatetta ja tekemistä itselleni. Aluksi Mini ei jaksanut kuin syödä ja nukkua ja sainkin ne puuttuvat kahdet siivet sairaalassaoloaikana virkatuksi ja kun olin lankaa ostanut reilusti ettei se ainakaan kesken lopu, tein vielä kahdet pienemmät.

Lanka: Novita Joki
Molemmat virkattu yksinkertaisella langalla, isommat 8:n koukulla, pienemmät 4,5:n koukulla.

Kun pääsimme lähtemään sairaalasta kotiin, poikkesin apteekissa ja kuinka ollakaan, törmäsin apteekin kulmalla siipien tilaajaan. Kyselin varovasti milloinka siipien olisikaan pitänyt olla valmiit, että kuinkahan paljon olen myöhässä.. Vaan enpä ollut sittenkään myöhässä, vasta puoli vuotta oli pyynnön esittämisestä kulunut! :)

Kotona sitten huovutin siivet (ihan pesukoneessa) ja valmiista siivistä totesin niiden pienempien olevan kuitenkin sopivamman kokoiset.. Ja vertaillessa niitä ohjeen mukaan tehtyjä ja näitä Joki-langasta tehtyjä, nämä uudet on paljon sirommat ja nätimmän näköiset. Minusta. Nyt siipiä on sitten taas kahdet ylimääräiset ja lankaakin jäi vielä.

Malli: Novita Talvi/2011
Lanka: Novita Huopanen ja Novita Joki

Vadelmainen juustokakkubrownie

Välillä jotai leipomustakin käsitöiden välillä.. :) Hyvin vähäiselle on leipomiset jääneetkin viime aikoina. Nyt aloitin kuitenkin jo ristiäisiin leipomiset, vaikkei tuo päivä olekaan vielä tiedossa. Eli nämä menivät pakkaseen odottamaan. 

Juustokakkubrownien ohjeen löysin reseptikirjojani selatessa jo ennen Minin syntymää ja arvelin tekeväni tätä ehkä sitten ristiäisiin. Kun vielä sain maistaa tällaista kyläpaikassa, oli päätös varma. Tein kakun gluteenittomana ja vähälaktoosisena. Tarkoitus on tehdä niin paljon ristiäisten tarjoiluista gluteenittomana kuin vain voi, että kaikki kävisi kaikille.

Ohjeen mukaan tehtynä tähän olisi tullut kolmanneksi kerrokseksi vadelmainen kermavaahto, mutta halusin jättää sen pois ja laittaa vadelmat kakkuun jo ennen paistoa. Tosin laitoin vadelmia vain puoleen vuoalliseen. Paistoin kakkua ehkä pikkuriikkisen liikaa, pohja ei ollut ihan niin kostea kuin olisin halunnut ja päällinen tummui toisesta reunastaan hiukan liikaa. Tekstin lopussa kuva kakun siitä päästä missä ei ollut vadelmia. Ihan kuin eri kakku?

Ohje on kirjasta "Leivonnaisia herkkusuille - kuuluisan konditorian suosikkireseptit". Alla ohje omilla muokkauksilla:

Vadelmainen juustokakkubrownie

Brownie:

200 g tummaa suklaata

200 g voita

250 g (n. 4 dl) tomusokeria

3 kananmunaa

110 g (1,7 dl) gluteenitonta jauhoseosta

Juustokakku:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

150 g (2,5 dl) tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

Päälle:

vadelmia oman maun mukaan

Kuumenna uuni 170 asteiseksi.

Brownie: Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Jätä jäähtymään. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri. Lisää munat yksi kerrallaan hyvin sekoittaen. Vatkaa vähitellen sekaan jauhot, sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi sulatettu suklaa hitaasti joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada taikina vuokaan (n. 33 x 23 cm) ja tasoittele pinta.

Juustokakku: Mittaa tuorejuusto ja sokerit kulhoon ja vatkaa alhaisella teholla kunnes seos on paksua ja tasaista. Lisää munat yksi kerrallaan edelleen vatkaten. Seoksen tulee olla sileää ja kermamaista. Koneen tehon voi lopuksi säätää isommalle jotta seoksesta tulee kevyttä ja ilmavaa, mutta varo vatkaamasta liikaa, ettei ainekset ala erottua toisistaan. Levitä seos brownien päälle ja tasoita pinta. Painele vadelmia halutessasi juustokakkukerroksen päälle. Paista levyä uunissa 30 - 40 minuuttia tai kunnes juustokakku tuntuu koetettaessa kiinteältä ja on reunoilta hieman ruskistunut. Keskiosan tulisi edelleen olla vaalea. Anna levyn jäähtyä kokonaan, peitä se sitten ja nosta jääkaappiin. Anna olla kylmässä vähintään 2 tuntia tai mielellään yön yli.


Riine

Kun Mekkotehtaan palautuspäivä oli ihan pian käsillä, kaivoin kaavapaperin esille ja päätin piirtää edes yhden kaavan.. Riinen olinkin jo aikaisemmin valinnut seuraavaksi kokeiluksi.

Kirjan mallit on olleet meidän neitosille todella reiluja. Olisin varmaan onnistunut tämän taas unohtamaan (tapoihini siis ei kuulu kaavojen sopivuuden mittaaminen..) mutta onneksi silmiini osui kirjan sivuilta lause "jos haluat mekosta tyköistuvamman, valitse numeroa pienempi koko ".. Piirsin siis kaavan muuten koossa 110/116 cm mutta pituuden koon 122/128 cm mukaan. Ruusukuosia oli kaapissa vielä yhden verhon verran ja siitä halusin tämän tehdä.. Aikaisemmin samasta kuosista tekemäni mekko löytyy täältä.

Helmaan olisi tullut vielä röyhelö, mutta neiti itse oli sitä mieltä että näin tunikamittaisena on parempi. Nyt kun ilmat on viilenneet näin kovin, ei tätä ihan tälleen voi pitää vaan alle täytyy pukea pitkähihainen. Tykkään kyllä tästä mallista ja pitihän sitä kirjan laina-aikaa jatkaa, jos vaikka vielä toisenkin kaavan piirtäisi.. 

 Aika reilu tämäkin silti tuosta yläosastaan on normaalisti suunnilleen kokoa 120 käyttävälle eskarilaiselle. Mutta meneepähän tämä sitten vielä paitana aika pitkään..

Kaava: Mekkotehdas "Riine" 110/116 cm, pituus 112/128 cm

Kangas: kierrätetty

Napit ja nauha: omista jemmoista

Kesätakki

Alkukesästä Ek:n muuttoalemyynneistä mukaani tarttui metrin pätkä tätä ihanaa keltakuvioista kangasta. En todellakaan tiennyt pitkään aikaan mitä siitä tekisin, kunnes tein nuorimmalle tytölle tämän takin ja hoksasin että tuossa kaavassa olisi vielä sellainen koko joka voisi olla vanhimmalle tyttärelle ensi kesänä sopiva. Tuon pienemmän takin innostamana aloinkin tekemään takkia, vaan sepä ei sujunutkaan ihan niin näpsäkästi kuin se edellinen. Ratkojaakin jouduin käyttää useampaan kertaan, mutta lopputulokseen sain olla taas ihan tyytyväinen.

Takki olikin lopulta tytölle heti sopiva joten pääsi käyttöön saman tien. Tein takin samoilla muutoksilla kuin nuoremman tytönkin takin ja vuorikankangaskin on samasta lakanasta. Nyt laitoin myös vuoriin takakappaleelle kiristyksen.

Tyttö itse halusi tällaiset taskut eikä niitä läpällisiä mitkä alkuperäisessä kaavassa on (joita en muuten vieläkään ole kokeillut).. Oikean mittainen vetskarikin sattui jemmassa olemaan, enpä vain pysty muistamaan mistä sen olen aikoinaan hankkinut..

Vuorina oleva lakana on melko ohutta. Kesätakkiin oikein passeli mutta ei tällä enää kovin pitkään tarkene.. Vaan kesätakkihan tämä onkin vaikka postaus on jäänytkin näin myöhäiseen..

Omaa (talvi)takkia varten löysin vihdoin kivan kankaan verhojen muodossa, ja syystakin kangas odottelee Ek:ssa hakemistaan.. Takkeja on siis vielä syksyn aikana luvassa jos vain oikeasti ehdin ompelukoneella niin paljon istumaan kuin suunnitelmat vaatisi..

Rupeaa muuten epäilyttämään onko tuo vasemman puoleinen hiha sittenkin himpun verran lyhyempi kun kaikissa kuvissa pilkottaa paidan hiha alta.. Vaikka mittasin kyllä useampaan kertaan ja vielä valmiinkin hihan että yhtä pitkät niiden ainakin pitäisi olla..

Kaava: Ottobre 1/2013 "Against the wind " 116 cm (86 - 116 cm)

Kankaat: päällikangas Eurokangas, vuori kierrätetty

Vetskari & taskunsuun resorit omista jemmoista

Betonilaattoja ja kesän kukkijoita

Betonitöitä ei tullut tänä kesänä tehtyä ollenkaan, niin mukavaa puuhaa kuin se onkin. Muutamia vuosia sitten niitä tuli tehtyä enemmänkin ja nämä raparperinlehteä apuna käyttäen valetut betonilaatat on meillä kukkapenkissä läpikulkua varten. Huomasin tuohon kohtaan muodostuneen selvän läpikulkupaikan joten päätin tehdä siitä ihan luvallisen siirtämällä kukkia hieman ja laittamalla siihen laatat pieneksi poluksi. Yksi laatoista on nyt kesän aikana kyllä haljennut.

Pitkin kesää olen blogia varten kuvatessani yrittänyt tallentaa myös pihan kukkijoita. Joillekin olen kuluneen kesän aikana haeskellut ja opetellut nimiä uudelleen talven kadotettua nimet päästäni kokonaan.

Minun oli tarkoitus viikonloppuna saada edes joitakin kuvaamattomia töitä kuvailtua ja julkaistua täällä, vaan toisenlaiset suunnitelmat oli varattuna meitä varten. Olemme Minin kanssa olleet sairaalassa kuumeilun vuoksi ja ainakin viikonlopun yli vielä olemme. 

Olin juuri käynyt lankaostoksilla ja olenkin saanut ajan kivasti kulumaan silloinkin kun pikkuinen on jaksanut vain nukkua. Onneksi huomasin kotona käydessä ottaa lankojen ja koukun lisäksi myös tabletin matkaan mukaan, sillä olen ehtinyt ajan kanssa lukea monia blogeja, nauranut hauskoja kirjoituksia ja löytänyt uusia ideoita. Toivottavasti joku päätyy vielä joskus toteutukseen.

Olenpa myös kuumeillut itsekin rintatulehduksen vuoksi ja nukkunut. Ilman tätä vaivaa sanoisin että melkein kuin lomalla olisi. :)



Virkattu peitto Minille

Kun loppuraskaudesta en enää pystynyt ompelukonetta nostella edes takaisin pöydälle ja kaappiin, rupesin kaivelemaan lankavarastoja. Ajattelin virkata jämälangoista pienen peiton. Vaan kuinkas kävikään? Ensimmäinen lanka loppui kolmannen raidan kohdalla, toinen neljännen raidan kohdalla ja kolmas viidennen raidan kohdalla. Kaikkia kolmea lankaa siis jouduin hankkimaan uudet kerät.. Niin tyypillistä mulle! Onneksi kaikkia lankoja vielä sai..

Aloittelin peiton virkkaamista viikkoa ennen laskettua aikaa. Annoin itselleni luvan virkata korkeintaan puoli tuntia päivässä ettei hartiat menisi niin jumiin. Sekin oli liikaa, sain kuin sainkin paikat jumiin ja sen vuoksi migreenin. Muutaman päivän pakollisen tauon jälkeen vähensin maksimivirkkausaikaa varttiin päivässä. Peitto valmistui noin kolmessa viikossa ja kerrankin sain pääteltyä heti.. Vähän isompi peitosta siis tuli kuin alun perin oli tarkoitus. Se on juuri sopivan kokoinen pinnasängyn päiväpeittona. Tai torkkupeittona sohvannurkassa.

Liilaa lankaa jäi vähän, vaaleanpunaista vähän enemmän ja pinkkiä melkein koko kerä.. Silmämääräisesti arvioiden lankoja taitaa silti hieman vähemmän olla nyt kuin aloittaessa.. Harmi kun ei tullut aluksi punnittua lankoja..

 

Langat: Novita 7-veljestä

Malli: Yhteishyvän virkattu siksak-tyyny (aloitussilmukoiden määrä tuplattu!)