Nipsukukkaro

Lueskelin yhtenä aamuna blogeja, kun Pikku Akan tilkkuvakasta löysin yhtäkkiä idean mitä tehdä kummitytölle synttärilahjaksi.. Pikku Akka oli kokeillut kantha-kirjontaa nipsukukkaroon. Innostuin tuosta kirjonnasta ja lähdin miltei siltä istumalta kangaskaapille. Mutta tilkkuja kaivaessani löysinkin kauan sitten piirtämäni paper piecing timantin ja lopulta aloinkin tekemään sitä..

No, onhan kukkarossa myös taustapuoli ja sen ompelin sitten pienistä tilkuista ja kokeilin myöskin kantha-kirjontaa. Helppoa ja kivaa.

Timantti olisi saanut olla hiukan pienempi tähän työhön ja muutenkin malli vaatii pientä muokkausta päästäkseen jatkoon.. Tikkaukset timantin ympäri ja saumakohtiin tein hopeisella langalla, joka on pyörinyt laatikoissani varmasti yli kymmenen vuotta. Lanka katkeili muutamaan otteeseen eikä sitä meinannut millään saada neulan silmästä läpi. Siksi se varmaan aikoinaan on laatikkoon pyörimään jäänytkin..

Melkein en raaskinut edes antaa tätä lahjaksi, kun olisin tykännyt siitä itsekin.. :) Onneksi kukkaron ja laukun kehyksiä jäi vielä parit, jospa saisin itsellekin tehtyä..

Kannet vieraskirjaan

Viime vuoden keväällä tein äidille lahjaksi vieraskirjaan kannet. Omassakin vieraskirjassamme alkoi viimeinen sivu häämöttää ja kesällä sain aikaiseksi hankkia uuden, tyhjän kirjan ja nyt vihdoin ja viimein tein sille kannet.. Ihan tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta kelpaa siihen saakka kunnes saan aikaiseksi tehdä paremman version (ja hyvin todennäköisesti sitä päivää ei koskaan tule).. :D

Onko teillä lukijoilla vieraskirjaa ja minkälaisella käytöllä se on? Meidän ensimmäinen vieraskirja hankittiin ensimmäiseen yhteiseen kotiimme reilut 14 vuotta sitten. Aluksi kirjaa tuli tarjottua jokaiselle pikavisiitilläkin olleelle, mutta niin siinä vaan on vuosien saatossa käynyt että vähiin on vieraskirjan tarjoaminen jäänyt. Nykyään yritän muistaa sen edes juhlissa ja harvinaisempien vieraiden käydessä. Omat sisarukseni osaavat kaivaa vieraskirjan jo kaapista, vaikka minä en sitä muistaisikaan! ❤

Vieraskirjaa on mukava lukea ja muistella vanhoja.. Monta jo unohtunutta asiaa on palautunut vieraskirjaa lukiessa uudelleen mieleen. Toivon, että tämän uudenkin kirjan sivut saavat täyttyä kirjoituksista. :)

Tupaantuliaislahja

Idean tällaiseen seinävaatteeseen sain jo muutama vuosi sitten enoni vaimon tekemästä, huomattavasti suuremmasta seinävaatteesta. Se oli säkkikankaalle toteutettu ja ripustettu pitkän heinäseipään avulla leivinuunin kylkeen. Siinä oleva suurensuuri reikäleipä oli taustaltaan pahvia, johon oli liimattu männyn kuorikatetta. Teksti oli kirjottu leivän ympärille.

Siitä lähtien kun pääsin tuon seinävaatteen näkemään, olen oman näköisenä sellaisen halunnut toteuttaa. En vain oikein ollut keksinyt, mikä olisi sopiva tekniikka toteutukseen ja mihin sellaisen edes laittaisin. Nytpä palaset vain loksahtelivat niin sopivasti paikalleen, että tässä tämä nyt sitten on, tupaantuliaislahja sukulaisperheeseen. 

Kirjoin tekstin ja tein kankaisen reikäleivänkin. Leipä osoittautui kuitenkin liian suureksi tekstiin nähden, eikä samaa kangasta tietenkään enää enempää ollut (muualla kuin verhoina ikkunassa) joten piti muuttaa suunnitelmaa. Veljeni tyttöystävää pyysin piirtämään jotakin tekstiin sopivaa ja niin sain kirjoa vielä viisi leipää ja kaksi kalaa. Pitsin ompelin vielä yläreunaan kun näytti ihan kivasti sopivan.

Tarvikkeet: puuvillakangas Kangaskapina, pitsi Porin Eurokangas, kirjontalangat Creativ Company

***

Vielä en ole oikeasti ensivisiitillä päässyt uudessa kodissa käymään, mutta pääsiäisestä saakka valmiina odottaneen lahjan sain kuitenkin jo annettua kehotuksella "jos ei ole paikkaa itsellä niin ei tarvitse kaappiin jättää pölyyntymään vaan sitten vain kiertoon"..

Kirjotut vieraskirjan kannet

Joulun aikaan lapsuuskodissani käydessämme havaitsin, että äidin ja isän vieraskirjassa alkaa takakansi häämöttää. Siitäpä nappasin mukaani idean kevääksi, äidin syntymäpäivälahjaksi. Kankaiset, kirjomalla kuvioidut kannet tulivat mieleeni hieman myöhemmin, kun kirjomisen löysin. Vieraskirjan kävin hakemassa alkuvuodesta kirjakaupasta ja niin pääsin työstämään kansia. Kirjoin kuviota pieni pätkä kerrallaan, sillä minä onnistun kaikkea kivaa tehdessäni saamaan muuten hartiaseutuni niin pahaan jumiin..

En omista kirjontakehystä, enkä sellaisen kanssa kirjomista ole koskaan edes kokeillut. Paksuhkon pellavasekoitekankaan taakse silitin tukikankaan, eikä kuvio onneksi alkanut kiristämään mihinkään suuntaan vaikkei kehystä ollutkaan.

Menneenä viikonloppuna juhlimme oman väen kesken äidin pyöreitä vuosia. Menimme yllätyksenä kotiin kakut ja muut herkut mukanamme. Viimeisinä päivinä ennen yllätysjuhlia oli yksi jos toinenkin meinanut möläyttää juhlista äidin kuullen, mutta taisipa yllätys kuitenkin loppuun asti säilyä. :)

Jumppiksia ja inkkaripäähine

Puolitoistavuotiaamme on oppinut riisumaan. Ja sen hän todella myös tekee! Yökkäri väärinpäin puettuna alkoi olla ainoa keino saada pidettyä hänellä vaatteet päiväsaikaan päällä. Olin jonkin aikaa sitten ostanut punaista joustocollaria tehdäkseni siitä jotain itselleni. Kun kangas uhkasi siitäkin huolimatta, että on ihan mun lempparipunaista, jäädä vain laatikkoon marinoitumaan, päätin tehdäkin siitä tyttärelle jumppiksen. Pitkään mietin, laitanko vetskarin selkäpuolelle vai nepparit eteen. Nepparit veivät lopulta voiton, sillä en jaksanut/viitsinyt lähteä sitä vetskaria kaupungista hakemaan. Nepparit on sen verran tiukat, että arvelin niiden toimivan ja estävän riisumisen.

Näin todella olikin ja innostuin tilaamaan lisää kangasta ja vetskarin. Tein vielä kaksi jumppista lisää. Toiseen laitoin samaten nepparit eteen mutta toiseen vetoketjun taakse. Oikeastaan kolmeen jumppikseen tilasin kankaat, mutta kolmas oli sen verran ohuempaa että jätin sen odottamaan vielä jotakin muuta ideaa..

Kaavan pohjaksi valitsin saman jolla olen vuosi sitten tehnyt samaiselle tyttärelle jumppiksen numeroa pienempänä. Se olikin silloin vuosi sitten niin reilu, että mahtuu yhä vieläkin, vaan kun siinä on vetoketju etupuolella niin eipä se kauaa päällä pysy. Kaavan mukaan tehtynä vetoketju tulee hieman vinoon, mutta muokkasin kaavaa niin, että sain nepparit keskelle eteen.

Kaava: muokattu Ottobre 6/2014 "Chilly Season" fleecehaalari 80 cm (62 - 86 cm)

Kankaat: Kangaskapina

Inkkarivelourista en ensin oikein tiennyt, tykkäänkö vaiko en. Lopulta kuitenkin sen ansiosta taisi vähän mopokin karata käsistä. :) Idea inkkaripäähineestä tuli nimittäin tuon puvun valmistuttua ja seuraavalla kauppareissulla mukaani tarttui pussillinen höyheniä. Mustalle tukikankaalla vahvistetulle pellavalle kirjoin kuvioita ja koristelin muutamin helmin ja paljetein.

Blogissa on viime aikoina ollut melko hiljaista ja postauset on koko alkuvuoden olleet kovin käsityöpainotteisia. Tähänkin on syynsä, sillä meillä on sekä uuni että liesi rikki ja uusien toimitus viivästynyt. Onneksi sen verran kuitenkin toimivat, että ruuanlaitto jotenkuten onnistuu.

Kirjontaa

Löysin uuden käsityötekniikan vähän kuin vahingossa. Olinhan ennenkin upeisiin kirjontatöihin blogeissa ja muualla netissä törmännyt, mutta ajatellut aina ettei ole ollenkaan mun juttuni.. Nyt kun yritin ihan muulla tekniikalla saada kuviota aikaiseksi ja kokeilut eivät vain ottaneet onnistuakseen, tuli jostain mieleeni kirjominen. Ihan ensimmäinen kokeilu ei kylläkään onnistunut, sillä valitsin aivan liian paksun langan.

Sittenpä muistinkin siskolta yli vuosi sitten saamani käsityötarvikepussukan, jonka muistelin sisältävän lukuisten vetoketjujen lisäksi myös ainakin virkattuja pitsejä ja ohuita virkkauslankoja. Kaivoin pussin esille ja voi ihmettä - sielläpä oli ihan oikeita kirjontalankojakin. Suurin osa langoista oli kyllä pieniä pätkiä ja melkoisessa sykkyrässä kun vuosikymmeniä(?) olivat jossain kaapinperällä odottaneet. Mutta suurimman osan langanpätkistä sain selvitettyä ja nehän olivat oikein passeleita uuden tekniikan opetteluun.. Ja nälkähän kasvaa syödessä, joten muutaman kokeilun jälkeen tilasin jo uusiakin lankoja.

Kirjastosta löysin muutamia kirjontaan liittyviä kirjoja, joista löytyikin malleja erilaisille pistoille.. Ihan yksinkertaisimpia pistoja lähdinkin pienille tilkuille harjoittelemaan. Huopapalalle kirjottu perhonen päätyi korttiin, mutta pellavatilkulle ilmaantunut ympyrä odottaa vielä mihin lopulta päätyisi.

Mustaa puuvillakangasta oli pieni pala sen toisen kokeilun jäljiltä jäänyt ja siitäpä tein harjoitusmielessä kannet yhteen neuvolakorttiin Pikku Akan ohjein. Kansiin kirjottu kuvio löytyi kirjasta "Kirjo ja ompele tyylikästä".

Enpä olisi uskonut, että voisin tällaisesta näpertämisestä näin kovasti innostua! Pari lahjaksi tulevaa juttua minulla on nyt lähiaikoina suunnitteilla toteuttaa kirjomalla (toinen onkin jo aika hyvällä mallilla) ja neuvolakorttien kansiakin täytyy varmaan vielä muutamat tehdä, kun tytöt ihastuivat niin näihin. :)

Johonkin vaatteeseenkin kirjomista olisi kiva kokeilla.. Kysyisinkin teiltä, jotka enemmän olette kirjontaa harrastaneet, onnistuisiko normi kirjontalangoilla kirjominen joustavalle kankaalle?

Tällä postauksella osallistun Unelmallisen Opettele uutta -haasteeseen, vaikka uusi tekniikka tulikin opeteltua ikään kuin vahingossa. :)