Kuormalavakioski

Lupasin viime kesänä rakentaa lapsille kioskin. Nyt on lupaus vihdoin lunastettu! Kehikon sain jo viime kesänä tehtyä, mutta sitten homma jäi vaan jostain syystä kesken. Keväällä lapset innostuivat nikkaroimaan katoksen kehikon ja eilisen ja tämän päivän aikana sain saatettua homman loppuun..

Kioski on rakennettu kahdesta kuormalavasta, jämälaudoista ja -maalista. Uutena siihen on ostettu vain katoksen vahakangas ja sen jämäpaloista tehtiin vielä pari viirinauhaa. Oikeasti nopea toteutus, vaikka tämä vahingossa venähtikin kahden kesän projektiksi..

Virkattuja herkkuja lahjaksi

Kun Valkoisessa talossa ja Kangaskorjaamolla virkkailtiin jos jonkinmoisia herkkuja lasten leikkeihin, tarttui minullekin innostus. Niinpä päätin virkata kolme vuotta täyttävälle kummitytölle muutamia herkkuja. Sopivan värisiä lankanyssäköitä oli jäänyt edellisistä virkatuista herkuista neljän ja puolen vuoden takaa ja ne ajattelin näihin käyttää. Vaan  kun nälkä kasvaa syödessä, eihän ne jämälangat mihinkään riittäneet.. Lisää lankaa ja niin "leipasin" vielä muutaman muffinssin. Osaan muffinseista laitoin koristeeksi helmen.

Donitseihin löysin ohjeen Fannyn talosta. Muffinseista tein kaksi ensimmäistä (ruskeat) Maalaiskoti Myllyhaassa-blogin ohjeella, mutta muihin sovelsin ohjetta siten, että virkkasin kuppiosan ja kuorruteosan omina kappaleinaan ja yhdistin osat käsin neulalla ja langalla.

Ohjeessa muffinin pohjalle leikattiin pahvista ympyrä. Minä pähkäilin hetken jos toisenkin, että millä ihmeellä pahvin voisi korvata  kun pyykkikoneessa peseminen ei sitten onnistu kun jos herkut likaantuvat. Mietin mitähän Kangaskorjaamolla tässä tilanteessa tehtäisiin ja kaivelin keittiön kaappeja kun lamppu syttyi. 💡 Yhdestä voirasian kannesta sain leikattua kahteen muffiniin pohjan ja kansia oli onneksi kerääntynyt useampia.. Nyt herkut voi heittää likaantuneina muun pyykin mukana vaikka pyykkikoneeseen.

Hyvää juhannusta!

Mekot naamiaisiin

Meidän lasten koulussa on ollut perinteisesti viimeisenä perjantaina ennen syysloman alkamista herkkupäivä ja naamiaiset. Juuri koskaan ei meidän lapset ole halunneet naamiaisasuihin pukeutua, mutta tänä vuonna eskarilainen yllättäen halusi.. Lasten roolivaatteet ovat jo pidempään olleet jemmassa (= piilossa) laatikossa, enkä nytkään niitä lähtenyt kaivelemaan koska tiesin suurimman osan siellä olevista roolivaatteista olevan jo pieniä.. Mieluummin lähdin kaivelemaan kangaslaatikoita. :)

Tällä kertaa en pilkkonut etukappaletta kolmeen osaan, vaikka teinkin mekosta yläosaltaan samantyylisen kuin pari edellistä prinsessamekkoa (täällä ja täällä), vaan ompelin etukappaleelle koristenauhoja. Kun sain eskarilaisen mekon valmiiksi, halusi myös tokaluokkalainen naamiaisiin mekon. Eskarilaisen mekko mahtui hyvin myös tokaluokkalaiselle, joten samalla kaavalla tein toisenkin mekon. Mekot ovat kokoa 134 cm. (Niin, tai kaavaahan on käytetty ainoastaan yläosaan ja siitäkin tein kaavasta poiketen vuoritetun. Lisäksi vetoketjun sijasta mekossa on tarranauhakiinnitys.)

Vaikka usein tuskailenkin pursuavia kangaslaatikoita, niin näitä tehdessä taas sen totesin että on se hyvä kun niitä kankaita ja muita tarvikkeita kuitenkin jemmassa on.. Muuten ei näitäkään mekkoja olisi, kun toiveet mekoista niin viime tipassa tulivat. Mekot on kankaiden suhteen oikea sekametelisoppa. Niistä löytyy niin lahjoituksena saatuja (uusia) kankaita kuin kierrätettynä mummun vanhaa verhoa ja tädin vanhaa mekonhelmaa.. Punaisen mekon yläosa jäi minusta kaipaamaan vielä jotakin, mutta aika loppui kesken..

Kaava: yläosa Ottobre 6/2017 "Ponte" juhlamekko 134 cm (110 - 152 cm)

Kankaat: kierrätys- ja lahjoituskankaita

Rinsessamekko

Muutamia viikkoja sitten juhlimme kummityttömme syntymäpäiviä. Taitavat nuo tyttölapset olla neljävuotiaana parhaimmassa/pahimmassa "prinsessaiässä" ja niinpä tein tällekin neljävuotiaalle lahjaksi prinsessamekon. Kaavan muokkasin jonkin peruspaidan kaavasta ja loppuun asti jänskäsin, mahtuuko mekko.. Onneksi mahtui! Tyllin alla oleva helma jäi aika paljon lyhyemmäksi kuin ajattelin, koska kangas loppui.

Reilu vuosi sitten tein prinsessamekon toiselle, silloin niin ikään neljä vuotta täyttäneelle kummitytölle. Siis melkein perinne jo.. :)

Kaava: oma

Kankaat ja tarvikkeet: omista varastoista

Jumppiksia ja inkkaripäähine

Puolitoistavuotiaamme on oppinut riisumaan. Ja sen hän todella myös tekee! Yökkäri väärinpäin puettuna alkoi olla ainoa keino saada pidettyä hänellä vaatteet päiväsaikaan päällä. Olin jonkin aikaa sitten ostanut punaista joustocollaria tehdäkseni siitä jotain itselleni. Kun kangas uhkasi siitäkin huolimatta, että on ihan mun lempparipunaista, jäädä vain laatikkoon marinoitumaan, päätin tehdäkin siitä tyttärelle jumppiksen. Pitkään mietin, laitanko vetskarin selkäpuolelle vai nepparit eteen. Nepparit veivät lopulta voiton, sillä en jaksanut/viitsinyt lähteä sitä vetskaria kaupungista hakemaan. Nepparit on sen verran tiukat, että arvelin niiden toimivan ja estävän riisumisen.

Näin todella olikin ja innostuin tilaamaan lisää kangasta ja vetskarin. Tein vielä kaksi jumppista lisää. Toiseen laitoin samaten nepparit eteen mutta toiseen vetoketjun taakse. Oikeastaan kolmeen jumppikseen tilasin kankaat, mutta kolmas oli sen verran ohuempaa että jätin sen odottamaan vielä jotakin muuta ideaa..

Kaavan pohjaksi valitsin saman jolla olen vuosi sitten tehnyt samaiselle tyttärelle jumppiksen numeroa pienempänä. Se olikin silloin vuosi sitten niin reilu, että mahtuu yhä vieläkin, vaan kun siinä on vetoketju etupuolella niin eipä se kauaa päällä pysy. Kaavan mukaan tehtynä vetoketju tulee hieman vinoon, mutta muokkasin kaavaa niin, että sain nepparit keskelle eteen.

Kaava: muokattu Ottobre 6/2014 "Chilly Season" fleecehaalari 80 cm (62 - 86 cm)

Kankaat: Kangaskapina

Inkkarivelourista en ensin oikein tiennyt, tykkäänkö vaiko en. Lopulta kuitenkin sen ansiosta taisi vähän mopokin karata käsistä. :) Idea inkkaripäähineestä tuli nimittäin tuon puvun valmistuttua ja seuraavalla kauppareissulla mukaani tarttui pussillinen höyheniä. Mustalle tukikankaalla vahvistetulle pellavalle kirjoin kuvioita ja koristelin muutamin helmin ja paljetein.

Blogissa on viime aikoina ollut melko hiljaista ja postauset on koko alkuvuoden olleet kovin käsityöpainotteisia. Tähänkin on syynsä, sillä meillä on sekä uuni että liesi rikki ja uusien toimitus viivästynyt. Onneksi sen verran kuitenkin toimivat, että ruuanlaitto jotenkuten onnistuu.

Joulun ommellut lahjat

Uusi vuosi, mutta muistellaanpa vielä vähän vanhoja. Kysellessäni kummilasten äideiltä vinkkejä joululahjojen hankintaan, sain siinä sivumennen selätettyä silloin niin pitkään jatkuneen ompelujumin. Kolmevuotias kummityttömme on pikkusiskonsa kanssa kova hoitamaan nukkevauvoja ja kuulemma tyttösillä oli jatkuva tappelu ainoasta kantokassista.. Niinpä sain ehdotuksen, että jos tehdä haluan ja sopivia tilkkuja löytyy niin sellainen voisi olla hyvä.. Tilkkujahan kyllä löytyi (ja löytyy edelleen), mutta siihen mennessä niiden pyörittely ja ideoiden puute yhdessä oli aiheuttanut vain lähinnä ärsytystä..

Vaan nytpä kävinkin kangaslaatikoiden kimppuun ihan uusin innoin ja pianhan sainkin ensimmäisen joululahjan valmiiksi. Jonkin verran taisi taidot olla ruosteessa pitkän tauon jäljiltä, sillä onnistuin saamaan kaksi neulaa vinkuralleen tätä ommellessani. Hups.

Yritin ensin etsiskellä valmiita kaavoja, mutta lopulta päädyin piirtämään kaavat itse. Vähän kapoisemman kassista olisi voinut tehdä, mutta muuten olen kyllä tyytyväinen. Ratkojakin sai olla melkein rauhassa, vain unohtuneelle kääntöaukolle jouduin sitä vilauttamaan. Kaikki kankaat ja muut tarvikkeet löytyivät omista jemmoista.

Vuorikankaana pussilakana jota en ollut vielä aiemmin saksinut joten kuvioita oli mahdollista kohdistaa. Päällikankaan ja vuorikankaan välissä on paksua tikkivuorta, jonka tikkasin kiinni vuorikankaaseen. Tikkikangas oli sen verran paksua, ettei kankaita tarvinnut muuten tukea ollenkaan.

Nytpä saavat tyttöset yhdessä hoitaa ja kantaa omia vauvojaan, kun äiti hoitaa oikeaa, aaton aattona syntynyttä pikkuista! <3

***

Neljävuotias kummityttömme tarvitsi käsilaukkua. Laukkuun sisälle vielä pieni värityskirja ja kyniä jotka voi ottaa vaikka automatkalle ajankuluksi mukaan.

Kaavat molempiin omat

Kankaat omista jemmoista

Nallukka kummitytölle

Siskoni lähetti kummityttömme synttärilahjatoiveita. Valikoin niistä lähempään tarkasteluun  sellaiset, jotka voisi itse jollain konstilla toteuttaa. Yksi sellainen toive oli "pehmolelu, jossa on kaulakoru ja kruunu".. Niinpä kaivelin taas kangaslaatikoita ja päädyin tekemään tyttöselle nallen. Tai en nyt kyllä oikein tiedä mikä tämä oikein on, kun mittasuhteiltaan nallesta tuli vähän hassu. Korvat on ainakin liian suuret. Mutta ehkäpä nallukka taimikälie isoilla korvillaan sitten kuulee paremmin kaikki salaisuudet mitä hälle kuiskutellaan.

Nallukalla on nappisilmät ja -kuono sekä kaulakoru, joka on jotakin koristenauhaa. Nallen kaulassa on toinenkin kaulakoru joka mahtuu myös viisivuotiaan kummitytön kaulaan.

Mekkoa en saanut oikein mitenkään istumaan joten nalle sai vain hamosen päälleen.

Tein nallelle myös sen toiveen mukaisen kruunun. Suurten korvien vuoksi kruunu on vähän hassun näköinen nallen päässä, siispä kuvassa pelkkä kruunu.. Tarkoitukseni oli tehdä myös tytölle itselleen kruunu, mutta koska tukikangas oli päässyt loppumaan enkä tähän hätään selvinnyt kaupunkiin ostoksille, jäi se nyt toteutumatta..

Kaava: oma

Kankaat & tarvikkeet: omista jemmoista

Prinsessamekko

Puoli vuotta sitten olin siskoni ulkovarastoissa penkomassa talon edelliseltä omistajalta jääneitä kankaita. Idea kummitytön 4-vuotislahjasta syttyi jo silloin siellä aitan hämärissä. Muutaman kuukauden maltoin mieleni, mutta ehti tämä mekko silti pari kuukautta valmiina odottaa tyttösen syntymäpäivää..

Pinkin kankaan materiaalista en ole ollenkaan varma, vaikka se olisi jotakin vähän vahvempaa vuorikangasta. Väri oli kuitenkin niin passeli prinsessamekkoon että siihen sen käytin. Myöhemmin kuulinkin, että pinkki on tytön lemppariväri. Ei värin väliä, kunhan on pinkki..  Muutkin mekon kankaat on lahjoituksena saatuja. Organzaa suunnittelin ensin hihojen lisäksi myös helmaan toiseksi kerrokseksi, mutta tätä tehdessä en keksinyt pussisaumalle nimeä enkä siis löytänyt sellaiselle ompeluohjetta.. Hihoissakin organzan osuudelta on saumurinsaumat sisäpuolella ikävästi näkyvissä..

Koitin metsästellä valmista kaavaa tämän tyyliseen mekkoon, mutta lopulta päädyin muokkaamaan kaavan itse ihan perus trikoopaidan kaavasta kun sopivaa ei löytynyt.

Etu- ja sivukappaleiden väliin ompelin valmista nauhaa lenkeiksi taitettuna. Tarkasti koitin niitä mukamas asetella, mutta näyttäisi osa lenkeistä menneen kuitenkin hieman vinksolleen.. Lenkkeihin pujotin satiininauhaa joka on peräisin ystävältäni. Olin jo kertaalleen käynyt Eurokankaassa satiininauhan lukiessa ostoslistassa. Silti onnistuin sen unohtamaan. Kotona tulin ajatelleeksi ystävääni joka yleensä aina kun hänen kuullen olen jostakin tarpeesta puhunut, on kaivanut kaapeistaan sen mitä milloinkin olen tarvinnut.. Niinpä lähetin hänelle kuvan mekosta ja kysyin löytyiskö mitään tähän sopivaa nauhaa ja tunnin sisällä sainkin oikein kotiin kuljetettuna juuri passelia nauhaa! <3

Laitan lastem roolivaatteisiin aina mieluummin tarranauhaa kuin vetoketjun ja se olikin ainut mitä mekkoa varten jouduin kaupasta hakemaan.

Kaava: oma
Kankaat: saatuja


Vaikka mekko pari kuukautta valmiina odottelikin, en kuitenkaan saanut aikaiseksi sitä kuvata.. Nämä kuvat onkin kiireessä omenapuun oksalla räpsitty ennen mekon paketoimista ja autoon hyppäämistä.. :D

Vähän sitä sun tätä..

Tässä tulee nyt tällainen sekalainen pläjäys alkuvuoden aikana valmistuneista käsitöistä..

Viime syksynä minulta kysyttiin, tekisinkö pari pipoa, tytölle ja pojalle. Lupasin. Sitten häpeäkseni unohdin lupaukseni.. Kun siskoni joululomalla kysyi, tekisinkö hänen pojalleen kevääksi pipon, muistin sen syksyisen lupaukseni.. Tarkistin, vieläkö pipoja tarvitaan ja kun tilaus oli edelleen voimassa, lähdin ihan asioikseni Eurokankaaseen pipokankaita hakemaan.. Ei olekaan pitkään aikaan tullut blogattua tilausompeluita, mutta tästä tytön piposta tuli niin kiva.. Pojan pipo olikin ihan perus tummansininen.

Samanlaisen tummansinisen tein sitten myös siskon pojalle, kummipojalleni. Olin tällä välillä löytänyt Lidlistä heijastin-silityskuvia ja sellaisen silitin sitten kummipojan pipoon.

Kummipojan pipon lähetin alkuviikosta ja pakettiin sujahti myös muutama nukenvaippa ja pari ruokalappua tuoreelle isoveljelle ja isosiskolle! Eilen sain siskoltani viestin, että kovasti heillä nyt nukkevauvat kakkii ja syö.. :)

Menneellä viikolla sain haetuksi lisää kauraa ja tein sen yhden kesken jääneen kaurapussin valmiiksi. Ja samantein myös pari uutta.. Yhden annoinkin jo lahjaksi. Pussien sisemmät kankaat vanhasta tyynyliinasta ja päälliset käsityömessuilta.

Perjantaita innostuin penkomaan kangaslaatikoita. Pyörittelin jämäkankaita ja leikkasin pojalle palat hihattomaan jumppikseen. Kyllä huomasi, etten ole pitkään aikaan ommellut juuri muuta kuin joustamattomia kankaita! Resorikanttien kanssa meinasi hermot mennä moneen kertaan, siistiä jälkeä ei tahtonut saada millään.. Oli taas vaihteeksi ratkojalla töitä.. Kaksi päivää minä sitä ompelin aina sopivan hetken tullen, ja sain kuin sainkin sen valmiiksi!

Ensin ei poika meinannut huolia koko pukua päälleen, ja sitten sitä ei meinannut saada häneltä ollenkaan pois! :)

Taskun laitoin vain toiselle puolelle. Neppareiden tilalle laitoin vetskarin, että on pojan itse helpompi pukea jumppis päälleen. Mutta ehkä tein tässä virheen. Asia on nimittäin myös toisinpäin; vetskarin ansiosta poika saa sen myös riisuttua helpommin.. Ja se riisuminen on tällä hetkellä kaikista kivointa!

Kaava: Ottobre 1/2016 "Reggae" 86 cm

Kankaat jämäkankaita, vetskari saatu

Kaksi veljistäni on kihlautunut. Toinen jo lokakuussa ja toinen uudenvuodenpäivänä. Lahjat sain valmiiksi vasta vähän aikaa sitten. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.. :)

Pariskunnalle, joka asuu saman katon alla ja jolla kuvittelisin jo kaikki oleellinen olevan, olikin vaikea keksiä lahjaa. Vielä se, kun ei ole koskaan tavannut toista puolta pariskunnasta eikä ole niin minkäänlaista käsitystä minkälainen on maku tai tyyli..

Veljeni on kotona asuessaan ollut kova saunomaan. Niinpä keksin loistavan idean tehdä pellavaisen laudeliinan. Se kun ei ole aina näkösällä, jos ei ulkonäkö vaikka niin kovin miellytäkään. No, niinhän siinä sitten kävi kun tein vähän etukäteistiedusteluja, ettei heillä edes ole omassa asunnossaan saunaa... Mutta taloyhtiön sauna kuulemma on joten minä uskaltauduin sen laudeliinan kuitenkin tekemään.. Jos ei laudeliinana ole käyttöä, niin saahan sitä keksiä jonkin muunkin käyttötarkoituksen. (Ja saamani viestin mukaan käyttöä liinalle kuitenkin löytyy.. )

Keltainen puuvillapitsinauha näytti aika kivalta mustan parina ja niin syntyi pitsisomisteinen laudeliina. Mulla oli oikein fiksu järjestys tätä tehdessä, ompele ensin, suunnittele sitten.. Pitsi on siis ommeltu vasta jälkikäteen joten takapuolelta ei ole ihan niin siisti kuin voisi olla.

Tuoreempi pari on ihan umpirakastunut. Heille tein parilapaset, rakkauslapaset tai käsikädessä-lapaset. Rakkaalla lap(a)sella on monta nimeä! Siis yksi yhteinen lapanen ja molemmille omat. Tämä pari asuu eri osoitteissa mutta samalla paikkakunnalla, joten keväisille iltalenkeille nämä on varmaan ihan kivat. Näihin minun oli tarkoitus tehdä sydän-kuviot silmukoita jäljentäen, mutta koska en ole vielä löytänyt sellaisia rautalankaohjeita silmukoiden jäljentämiseen niin sydämet jäivät nyt pois..

Rakkauslapasten ohjeen löysin täältä, mutta muutin silmukkamäärät omalle käsialalle sopivaksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle! :)

Vuosi värien maailmassa - Sininen

HommaHuone järjestää koko vuoden kestävän haasteen, Vuosi värien maailmassa. Tammikuun väri on sininen. Sininen on väri, josta en oikein tiedä, pidänkö vai en. Tummansininen on ihan ok ja vaatekaapistani löytyy joitakin tummansinisiä vaatteita ja farkkuja tottakai.. Vaaleampia sinisen sävyjä sitten hieman vierastan omissa vaatteissa.

Tällä kummitytölle tekemälläni joululahjamekolla osallistun tammikuun haasteeseen. Mekon kangas on XL-koon tunikasta joka minun piti odotusaikana pienentää itselleni sopivaksi. Jäi vaan toteuttamatta. Tämä sininen ei vain ollut mun väri, kun taas kummitytölle tämä tuntui sopivan jetsulleen.. Muokkasin vanhemman Ottobren kaavaa ja minusta tästä tuli aika kiva.

Kaava: muokattu Ottobre 4/2005  "Hippipaita " 104 cm (92 - 140 cm)

Tarvikkeet: kangas kierrätetty vanhasta tunikasta, pitsi laatikon kätköistä, vetskari Eurokankaasta

Lisäksi joululahjapakettiin pakattiin muutama vaippa nukkevauvoja varten, kierrätyskankaista nämäkin (vanhoja verhoja ym..).

Kaava: oma

Kankaat: kangaslaatikon kätköistä

Tarranauha: Halpa Halli

Essu - Luukku 7

Ystävän Tupperi-kutsuilta olin tilannut syksyllä piparimuottisetin.
Sen sai ekaluokkalainen kummityttömme joka tykkää leipomisesta.
Ja mikäs sen paremmin sopisi leivonta-aiheiseen lahjaan mukaan kuin essu?
(Samanlainen essu pienemmässä koossa löytyy täältä.)

Kaava: Ottobre 4/2004 "Essu " 122 cm ( - 122 cm)
Kangas: kangaslaatikon kätköistä  

Lapsuusmuistoni - marraskuun haaste

Osallistuinpa vielä toiseenkin Vaapulan järjestämään haasteeseen. Tämä aihe houkutti jo alusta alkaen, vaan idealampun syttyminen kesti melkoisen tovin. Onneksi mahduin vielä mukaan kun lamppu syttyi!

Tyttöselle lähdin tässäkin haasteessa ompelemaan, kuten syyskuussakin farkkuhaasteessa.. Matskut löytyivät pääasiassa kotoa, kinkkupusseja jouduin käydä ostamassa.

Alunperin ajattelin aiheesta niin, että haluan tehdä lapselle jotain jonka hän voi mahdollisesti liittää omiin lapsuusmuistoihinsa. Kankaita penkoessa löysin kuitenkin työhön myös omia lapsuusmuistoja. Omiin lapsuusmuistoihin tämä leikkimatto liittyy siis joidenkin kankaiden osalta. Etupuolen ruutukuosi on lapsuudessani ollut kuistilla verhona. Takaosan värikäs eläinkuosi taas ehkä päiväpeittona. Perhosen siipien taustat on lakanasta joissa ehkä itsekin olen pienenä nukkunut, tai ainakin nuoremmat sisarukseni.

Ensin leikkasin sanomalehdestä perhosen siiven, sitten pilkoin sen pienempiin osiin. Leikkasin osat erilaisista tilkuista ja kokosin siivet. Silitin taustalle tukikankaan ja siipien taustat leikkasin yhtenä palana. Väliin kinkkupussia rapisteltavaksi. Perhosen vartalo on täytetty vanulla, siivet kiinnitetty alustaan vain vartalo-osan kohdalta.

Tuntosarvet kaksinkerroin taitettua koristenauhaa. Alareunaan tein pari kukkaa leikkaamalla värikkäirä ympyröitä. Toisen täytin kinkkupussilla ja vanulla, toiseen laitoin vanua ja kulkusen ja väleihin kiinnitin ommellessa koristenauhasta lenkkejä. Kukan varret ja rapisevat lehdet kiinnitin alustaan. Oikeanpuoleisen kukan piti olla kenossa toiseen suuntaan mutta sillä oli oma tahto.

Kun kaikki etukappaleelle tulevat osat oli kiinnitetty, asettelin etu- ja takakappaleet nurjat puolet vastakkain, väliin 100g:n vanulevyä ja ompelin reunoistaan yhteen. Joistain kohdista ompelin vielä mustaa ruutujen väliä pitkin jotta vanu pysyisi paremmin paikoillaan. Reunoista leikkasin saumanvarat ihan ompeleen vierestä ja kanttasin valmiilla vinokanteilla. Vastakkaisilla sivuilla on aina samanlainen kanttinauha, paitsi sinistä jouduin jatkamaan vähän punaisella samankuvioisella..

Alkuperäinen ajatus oli koota etupuoli tilkuista (yläosa sinisävyisistä taivaaksi ja alaosa vihertävistä nurmeksi) vaan kun tuo nyt käytetty kangas sopi paremmin tähän lapsuusmuisto-teemaan.. Enemmän kyllä tykkään tuosta taustapuolesta.. Sommittelin perhosta myös taustapuolelle ja nyt kyllä harmittelen kun en sitä niin päin laittanut.

Työtunteja en edes laskenut, mutta kyllähän niitä useampia tähän meni.. :)

Kiitos Mandalle kivan haasteen järjestämisestä! Nämä kaksi haastetta olivatkin elämäni ensimmäiset ja kummastakin jäi hyvä fiilis. Kivat aiheet, vapaa toteutustapa ja vapaus käsitellä aihetta väljästikin. Monia ihania töitä tämänkin haasteen tiimoilta tehtiin, pääset katsomaan niitä täältä.