Jumppiksia ja inkkaripäähine

Puolitoistavuotiaamme on oppinut riisumaan. Ja sen hän todella myös tekee! Yökkäri väärinpäin puettuna alkoi olla ainoa keino saada pidettyä hänellä vaatteet päiväsaikaan päällä. Olin jonkin aikaa sitten ostanut punaista joustocollaria tehdäkseni siitä jotain itselleni. Kun kangas uhkasi siitäkin huolimatta, että on ihan mun lempparipunaista, jäädä vain laatikkoon marinoitumaan, päätin tehdäkin siitä tyttärelle jumppiksen. Pitkään mietin, laitanko vetskarin selkäpuolelle vai nepparit eteen. Nepparit veivät lopulta voiton, sillä en jaksanut/viitsinyt lähteä sitä vetskaria kaupungista hakemaan. Nepparit on sen verran tiukat, että arvelin niiden toimivan ja estävän riisumisen.

Näin todella olikin ja innostuin tilaamaan lisää kangasta ja vetskarin. Tein vielä kaksi jumppista lisää. Toiseen laitoin samaten nepparit eteen mutta toiseen vetoketjun taakse. Oikeastaan kolmeen jumppikseen tilasin kankaat, mutta kolmas oli sen verran ohuempaa että jätin sen odottamaan vielä jotakin muuta ideaa..

Kaavan pohjaksi valitsin saman jolla olen vuosi sitten tehnyt samaiselle tyttärelle jumppiksen numeroa pienempänä. Se olikin silloin vuosi sitten niin reilu, että mahtuu yhä vieläkin, vaan kun siinä on vetoketju etupuolella niin eipä se kauaa päällä pysy. Kaavan mukaan tehtynä vetoketju tulee hieman vinoon, mutta muokkasin kaavaa niin, että sain nepparit keskelle eteen.

Kaava: muokattu Ottobre 6/2014 "Chilly Season" fleecehaalari 80 cm (62 - 86 cm)

Kankaat: Kangaskapina

Inkkarivelourista en ensin oikein tiennyt, tykkäänkö vaiko en. Lopulta kuitenkin sen ansiosta taisi vähän mopokin karata käsistä. :) Idea inkkaripäähineestä tuli nimittäin tuon puvun valmistuttua ja seuraavalla kauppareissulla mukaani tarttui pussillinen höyheniä. Mustalle tukikankaalla vahvistetulle pellavalle kirjoin kuvioita ja koristelin muutamin helmin ja paljetein.

Blogissa on viime aikoina ollut melko hiljaista ja postauset on koko alkuvuoden olleet kovin käsityöpainotteisia. Tähänkin on syynsä, sillä meillä on sekä uuni että liesi rikki ja uusien toimitus viivästynyt. Onneksi sen verran kuitenkin toimivat, että ruuanlaitto jotenkuten onnistuu.

Harmaata syksyn harmauteen ja messuterveisiä

Neidin fleecehaalari kävi pieneksi. (Eipä ihme ettei 56 cm haalari enää oikein mahtunut, kun pituuusmitta venyi eilen neuvolassa aina 62 cm:iin saakka..) :) Viime viikolla sain ommeltua uuden haalarin. Jo ainakin vuoden verran kaapissa marinoitunut ihanan pehmoinen untuvafleece pääsi nyt saksien alle. Vuoriksi ajattelin laittaa kaikenlaisia erikuvioisia trikoonjämiä, joka kappale erilaista. Vaan kun näitä tähtitrikoita oli sen verran ja sopivat niin kivasti keskenään ja vielä fleecenkin väreihin, laitoinkin vuorin niistä. Ja onneksi laitoin, tästä tuli minusta aika kiva. Vaikka eihän se sisuspuoli nyt käytössä näykään..

Samalla kaavalla olen tehnyt aiemminkin haalareita, pojalle ja kumitytölle, enkä vieläkään oikein ymmärtänyt joitakin kohtia ompeluohjeesta.. Lopulta haalari kuitenkin valmistui ihan nopsaan ja ilman ratkojaakin. (Tai olisi jossain kohdassa voinut ratkojaakin näyttää, mutta virheet oli niin pieniä ja materiaali niin hankalaa etten viitsinyt..)

Joustamaton fleece ja trikoo ei ollut kaikista helpoin pari ommeltaviksi. Trikoo venyi vähän liikaa aputikatessa kappaleita yhteen ja jäi etureunoista hieman rypyille. (Tässä kohden olisi sitä ratkojaa voinut vähän vilauttaa..) Fleecestä en oikein osannut päätellä kumpi on oikea ja kumpi nurja puoli. Leikkasin kappaleet ajatuksella laittaa pörröisempi puoli päälle päin, mutta ommellessa päädyin kuitenkin laittamaan vähemmän pörröisen puolen päällipuoleksi..

Harmaat kanttaukset valikoitui jemmasta löytyneen vetskarin mukaan. Pinkki olisi sopinut tähän kivasti, mutta sellaista vetskaria ei sattunut olemaan.. Hihoissa ja lahkeissa piti oleman vähän kasvunvaraa, mutta ei sitä lahkeissa taaskaan kyllä liiaksi ole..

 Ihanan pehmoinen haalarista tuli. Sopiva näillä keleillä vaunuissa nukkumiseen ja varmaan läpi talven menee autoillessa. Jämäkankaasta kokeilin tehdä tossut varpaiden lämmikkeeksi, mutta ensimmäinen yritys ei oikein onnistunut. Seuraavaan kokeiluun löysin kyllä jo kaavat.

Kaava: Ottobre 4/2014 "Best Pals" ulkoilupuku 62 cm (56 - 80 cm)

Kankaat: untuvafleece kangastukku.com, pinkki trikoo nimipyyhe.com, harmaa trikoo saatu, harmaa resori kangaslaatikon kätköistä

Vetskari: kirpparilöytö

Viikonloppuna vietin jokavuotista vapaaviikonloppua. Ajankohta valikoitui ihan sen mukaan, että pääsin käymään Tampereen Kädentaitomessuilla. Sukulaisia onneksi asuu siellä, joten yöpaikka järjestyi helposti. Lauantaipäivä kului siis messuillen. Olen ihan varma että kellon viisarit kulkivat sinä päivänä vähintäänkin puolet nopeammin kuin normaalisti.. Katseltavaa ja ihasteltavaa oli ihan valtavasti. Typykkä ei vain oikein tahtonut viihtyä. Tyhjiä rattaita sain työntää vauva käsivarrella. Jos olikin niska-hartiaseutu jumissa ennen messuja, oli ne aika paljon pahemmin jumissa messujen jälkeen.  Vaan ostokset kulkivat kivasti mukana rattaissa.

Pientä jännitystäkin oli ilmassa messujen ajan. Tyttösen vatsa toimii harvakseltaan. Koska edellisestä kerrasta oli jo useampi päivä, olin satavarma että kakkakatastrofi iskee takuulla juuri messuilla. Pakkasin mukaan joka ainoan puhtaana olevan kietaisumallin bodyn, että on sitten helppo vaihtaa kun sitä sinappia tulee korvia myöten. Olin ottanut monta pyyhettä ja jopa toisen haalarin mukaan. Vaan mitään katastrofia ei tullutkaan! Kannatti varautua pahimpaan niin sitä pahinta ei tapahtunutkaan!

Nukkuminen on aina reissussa itselleni se vaikein juttu - en vain osaa nukkua vieraassa paikassa. Eka yö on aina pahin, toisena saatan jo pariksi tunniksi saada unen päästä kiinni. Syntyneestä univelasta ja hartiajumituksesta huolimatta reissu oli oikein onnistunut. Eerika jäi messuilla ainoaksi tapaamakseni blogituttavaksi, olipa mukava vaihtaa muutama sananen! :)

Sunnuntai-aamuna pääsin verestämään vanhoja muistoja, kun serkkuni kanssa kiersin vanhoja tuttuja lenkkipolkuja. Muistelimme missä kenenkin asunto silloin oli, kun meitä serkuksia ja muita sukulaisia useampia pienen välimatkan sisällä asui. Tuttua seutua, paljon mukavia muistoja. Mutta niin olen nykyiseen kotipaikkaani kotiutunut että yhtään ei tullut ikävä..

Ostoksiakin tuli siis tehtyä. Nyt pitäisi vain malttaa olla koskematta näihin ennen kuin joululahjaompelukset on tehtailtu alta pois.. :) Tai kyllä näistäkin saattaa osa päätyä joulupaketeihin, jos aika vain antaa myöten.

Kankaita, kankaita, kankaita. Trikoista, puuvillaista. Pari pitsivetoketjua, tekstiililiimaa, magneetteja, kirja Kesähattuja lapsille ja pieni mittanauha. Siinä mun ostokset..

Messuille ehdottomasti ensi vuonna uudelleen, tämä täytyy kyllä ottaa perinteeksi! :)

Rakas farkku - syyskuun haaste

Melko tarkalleen kuukausi sitten synnärillä luin Vaapulan käsityöhaasteista. Kiinnostuin farkkuhaasteesta, mutta tarkemmin luettuani hylkäsin ajatuksen. Syyskuu tulisi liian äkkiä, en kuitenkaan ehtisi saamaan mitään valmiiksi asti. Sairaalasta kotiin päästyä kävin kuitenkin uudelleen ja uudelleen lukemassa haasteesta ja lopulta päätin että no kokeillaan.. Yksi farkusta tehty käsityö kun oli vielä postaamatta ja sain luvan käyttää sitä haasteessa jos en ehtisi uutta ompelemaan.. Ensi kertaa elämässäni olin lähdössä haasteeseen mukaan.

Hoitolaukku. Sitä minun piti lähteä toteuttamaan. Riittävän pieni työ että olisi mahkuja saada se alusta loppuun valmiiksi. Hoitolaukulle olisi oikein tarvettakin. Mutta kaappeja siivotessa ja hylkyyn menevien farkkujen kasan kasvaessa syntyikin toinen idea joka ei jättänyt rauhaan. Farkkuhaalari Minille. Siihen tulisi se pitsivetoketju jota olin jo pitkään haaveillut johonkin työhön laittavani.

Lehtikasoja selatessa päädyin neuloshaalarin kaavaan. Ottobren kaavat on monesti niin reiluja että ajattelin haalarin toimivan farkusta tehtynäkin, vielä kun kaavassa vetoketju oli kaavoitettu vinoon ja melko pitkälle lahkeeseen. Trikoisen vuoren siihen kuitenkin halusin. Ja sen piti olla pinkkiä tähtitrikoota. Ja se vetoketju tietysti myös samaa pinkkiä. 

En lähtenyt edes katsomaan Porin vetoketjuvalikoimia vaan suosista selailin verkkokauppoja mistä pitsiketjuja saisi. No eihän niitä myyty valmiiksi sen mittaisena kuin haalariin olisin tarvinnut. Metriketjuna sitä olisi saanut, mutta en halunnut lähteä tähän sitä kokeilemaan kun valmistuminen oli muutenkin hieman epävarmaa. Niinpä päädyin normaaliin vetskariin ja puuvillapitsiin jonka ompelin vetoketjun kiinnittämisen jälkeen vetskarin reunaan. Onnistui kerrasta!

Resoreita ei pitänyt alunalkaen laittaa ollenkaan eikä niitä kaavan mukaan olisi tullutkaan. Päädyin kuitenkin kokeilemaan, ajatuksena kylläkin sellaiset resorit jotka olisi jääneet hihan- ja lahkeensuun alle, tiedättekö? Lahkeensuun resoreita en meinannut millään saada kohilleen ja  kun useampaan kertaan niitä korjailin, taisi lahkeetkin hiukan lyhentyä.. Hihojen resorit sain paremmin paikoilleen mutta hihat näyttivät lahkeisiin verrattuna niin ylipitkiltä että lyhensin vielä hihojakin.. (Kuvat on otettu ennen hihojen lyhentämistä.) Toisen hihan leikkasin kahdesta palasta ja sauman kohtaan laitoin piristykseksi samaa pitsiä kuin vetoketjureunassa.

Kaikenkaikkiaan haalaria varten leikkasin paloja kaksista naisten farkuista. Suurin osa paloista oli toisista farkuista, oikean etukappaleen leikkasin paloista ja niistä kahteen pieneen palaan käytin niitä toisia farkkuja. Pikkuisen eroa oli farkkujen paksuudessa mutta hyvin ne toimi tässä. 

Haalarin kokoaminen aloitettiin vetskarin ompelemisella. Olikin kiva, kun heti alussa näin sen että pitsi toimii tässä eikä sitä tarvinnut jännätä loppuun asti.. Muuten haalarin kokoamisohje olikin täyttä hepreaa mulle. Useamman kerran luettuani ja yritettyäni oli pakko todeta että ei aukea ja kokosin haalarin ihan omin neuvoin. Ja kootuksi sentään sain..

Koristeeksi leikkasin kahdesta eri värisestä farkunpalasta kukan ja kiinnitin napin kanssa haalarin etumukseen.

Kolmevee huolehti että tällä kertaa muistin laittaa ripustuslenksunkin.. Istui niin kauan vieressä että olin sen ommellut ja häipyi sitten omiin touhuihinsa.. :D Pojan takista (joka oli se suunnitelma B jos ei tämä olisi valmistunut ajoissa) kun pääsi tuo lenksu unohtumaan.. Lenksuksi laitoin kirpparilta mukaan tarttunutta koristenauhaa.

Lopputulokseen olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen, tästä tuli melkeinpä hienompi kuin kuvittelinkaan! Käyttöön haalari on jo otettu, vaikka kyllähän tuo Mini ihan hukkuu sen sisään. Onneksi lapset ovat kasvavaa sorttia joten tämäkin ongelma korjaantunee.. Meidän lasten kasvutahti ei silti päätä huimaa joten mahdollisesti tämä on vielä keväälläkin sopiva. Tässä viimeisessä kuvassa hihoja on jo lyhennetty. Meinasin lyhentää toiseenkin kertaan, mutta en kuitenkaan uskaltanut.
Näyttääkö hihat kokonaisuuteen nähden mielestäsi ylipitkiltä?

Kaava: Ottobre 4/2015 "Colorful Rain" neuloshaalari 62 cm (62 - 92 cm)

Kankaat: farkku kierrätettyä, tähtitrikoo Nimipyyhe.com

Vetskari, pitsi: Nimipyyhe.com

Muut tarvikkeet omista jemmoista

Ps. Ja haalarihan oli valmis vain viikko sen jälkeen kun ilmoittauduin haasteeseen mukaan.. :D

Suuret kiitokset Mandalle haasteen järjestämisestä. Muiden haasteen osallistujien työt löydät täältä.
 

Jumpsuit vauvalahjaksi

Serkkuni sai muutama viikko sitten pikkuruisen pojan jolla oli pituutta syntyessään huimat 45 senttiä. Ompelin Ottobren kaavalla kaikista pienimmän kokoisen jumppiksen. Oikeastihan tuohon olisi tullut vetoketju, mutta koska vetskarin olisin saanut haettua vasta seuraavana päivänä, pähkäilin pitkään laittaisinko nepparit vai malttaisinko odottaa. En malttanut joten neppareihin lopulta päädyin.. Mustaa resoria oli hiukan naftisti ja pelkäänkin että ekana jumppis jää pieneksi hihojen ja lahkeiden lyhyyden vuoksi. Leveyttähän tässä kyllä riittää.. Jumppis on kokonaan vuorittamaton. Kangasta jäi melko paljon ja siitä onkin tarkoitus tehdä nuorimmalle vielä collegetakki. Sitten joskus. Ja ellei suunitelma ehdi muuttumaan ennen kuin ehdin toteutusvaiheeseen..

Kaava: Ottobre 4/2012 "Jumpsuit" 56 cm (56 - 86 cm)
Kankaat: kangastukku.com
Nepparit: Nauravat Napit

Ulkoilupuku kierrätysvaatteista

Tein toisen ulkoilupuvun, samalla kaavalla kuin omalle pojalle, mutta numeroa isompana ja tyttömäisemmän. Eikä mulla tälle puvulle ole edes käyttäjää, mutta kun sain tuon oman haalarin valmiiksi, ne vaaleanpunainen ja musta huppari alkoi huudella mulle sieltä kaapista.. Ja pakkohan oli tarttua toimeen. Muuten haalari on ollutkin jo hetken aikaa valmiina, mutta vetskarin ja mustaa resoria sain vasta nyt aikaiseksi hakea ja eilen sain tehtyä puvun valmiiksi. Kaikki kankaat on taas kierrätettyjä, ainoastaan resori ja vetoketju on uusia.

 

Valmiiksi paikattu puku.. :)

Kun sain applikaation valmiiksi, 2-vuotiaamme pysähtyi ohikulkiessaan sitä katsomaan. Kerroin sen olevan perhonen. "Onko te penhonen?" tyttö kysyi. Vahvistin sen olevan. Tyttö lähti lujaa juoksemaan isosiskojen luo ja kertoi innoissaan: "tytöt, te on pennonen"..

 

 

Kaava: Ottobre 4/2014 "Best Pals" ulkoilupuku 80 cm (56 - 80 cm)

Kankaat & tarvikkeet: kierrätetty vanhoista vaatteista, paitsi vetskari & resori Eurokangas

 

***

 

Vetoketjua hakiessa Eurokankaasta osui kassalla silmiin tälläinen, ja sehän lähti tietenkin matkaan mukaan:

(Harmi, kun olin jo ehtinyt laittaa haalariin ripustuslenkin..)

 

 

 

Ulkoilupuku nuorimmalle

Danskun ulkoilupuku alkoi käydä pieneksi, eikä sopivan kokoista isommilta sisaruksilta jäänyttä ollut laatikoissa. Kaksosten äitiyspakkauksen puvut olenkin jo aikaa sitten laittanut kierrätykseen, ja muita kevätvauvoja meillä ei sitten olekaan ollut kuin yksi tytöistä, joten kaikki muut näihin syyskeleihin sopivat puvut on joko liian pieniä, suuria tai liian tyttömäisiä.. Joten muutama äidin ja isän luota penkomani vaate saksien alle ja pojalle uusi ulkoilupuku.. :) Tähän on käytetty kaksi college-hupparia, puolet isosta tunikasta sekä omasta kaapista napattu huonon mallinen (= liian avoin kaula-aukko) t-paita. Ja kiva tuli, vaikken ihan kaikkea kaavan ohjeistuksesta ymmärtänytkään ja tein joitakin juttuja vähän soveltaen.. Taskutkin jätin kokonaan pois, sillä mihin puolivuotias taskuja tarvitsee? Vanua olisin laittanut kankaiden väliin jos sitä olisi ollut valmiina, mutta en varta vasten lähtenyt sitä hakemaan.. Tämä menee nyt vähän aikaa ulkoilupuvusta, ja talvellahan sitä voi käyttää lämpimänä sisävaatteena.. :)

 

Ensimmäiset päikkärit tällä on jo nukuttu :)

 

Silitysrautaakin tälle olisi voinut vähän vilauttaa jos vain olisi ehtinyt.. :)

 

 Kangastilkuista pieni applikaatio..

 

 



 

Kaava: Ottobre 4/2014 "Best Pals" ulkoilupuku 74 cm (56 - 80 cm)

Kankaat & tarvikkeet: Kankaat kierrätetty vanhoista vaatteista,

vetskari joku vanha mutta käyttämätön (kulkenut muutosta toiseen laatikon pohjalla yli 10 vuotta),

resori kangastukku.com