Haaveheinäkuu..

Haaveilen aina tilkkulaatikon tyhjentämisestä ompelemalla.. Tämä taitaa kuitenkin olla yksi niistä asioista, josta voi vain haaveilla.. Kun samanaikaisesti ompelee myös uusista kankaista, niitä tilkkuja vaan kertyy koko ajan lisää.. Aika ajoin ahdistun niistä tilkuista, kun ideat vain antaa odotuttaa itseään ja säilytystilat on kuitenkin rajalliset.. Nyt olen taas muutamia päiviä pyöritellyt tilkkuja ja ilokseni olen saanut myös sen verran valmista, että voin osallistua Mehukekkereiden haaveheinäkuuhun.. :)

Nuorimmaisella on pitkät housut käyneet kesän aikana lyhyiksi ja tätä vajetta lähdin paikkaamaan. Uusimmassa Ottobressa oli housukaava jossa oli kiva leikaussauma ja tuota kaavaa lähdin kokeilemaan. Kaavan mukaiset somisteet jätin pois ja etulahkeet jouduin pilkkomaan kolmeen osaan saadakseni kankaan riittämään. Keskimmäiset palat on kaksinkertaista collegea ihan vain tilkkuja tuhotakseni. Polvipaikoille kun ei juuri kävelemään oppineella enää ihan niin akuuttia tarvetta ole.. Hyvä kaava ja pääsee varmasti piakkoin käyttöön uudelleenkin, sillä eihän nyt yksillä pöksyillä pitkälle pötkitä..

Toisaalta, eipä tänä kesänä vielä ole pitkille housuille käyttöä oikein edes ollut, mutta uikkareille kyllä senkin edestä. Joskus alkuvuodesta tein itselleni urheiluhousut lycrasta. Jämäkankaista ompelin nyt tyttärelle topin ja hipsterit. Nopeasti kuivuvana materiaalina ovat päätyneet nyt uikkarikäyttöön. Kun kerran joen rannalla asumme, uimaan pääsee tuon tuostakin.

Samalla laitan tähän vielä parit aiemmin keväällä samalla tilkkujentuhoamisteemalla valmistuneet housut.. Pienemmät menivät lasten serkkutytölle vauvalahjaksi ja isommat jäivät omalle, nuorimmalle tyttärelle. Isompien pöksyjen kaavana jo aiemmin hyväksi havaittu Ottobren kaava. Pienempiin pöksyihin käytettyä kaavaa en valitettavasti muista..

Käytetyt kaavat:

Ottobre 4/2018 "Dino Run" svetarihousut 86cm (80 - 122 cm)

Ottobre 6/2016 "Super Basic"  92 cm (92 - 128 cm)

"Ms. Girly" hipstersit 128/134 cm (86 - 170 cm)

Suuri Käsityölehti 3/2017 Toppi 134 cm (134 - 164 cm)

Kankaat: Jämäkankaita tilkkulaatikon kätköistä

Mekot tytöille

Nämä mekot valmistuivat tokaluokkalaiselle ja eskarilaiselle jo pääsiäiseksi, kun he kuorolaisina lauloivat pääsiäiskirkossa. Tarve uudelle mekolle oli oikeastaan vain isommalla neidillä, vaan kun mekkoja tykkään ommella ja aikakin antoi myöden, teinkin molemmille.

Kysyessäni ohjeistusta pukeutumiseen, sain vastaukseksi että "värikästä, pääsiäisen iloa".. No, eivätpä nämä varsinaisesti värikkäitä olleet, mutta kun kerran vaatimuksena ei ollut jokin tietty väri, annoin tyttöjen itse valita kankaat. Ja eipä se omena kauas puusta oo näemmä pudonnut, kun valinta osui molemmilla ruusukuosiin.. :D

Tuon kuoron esiintymisen jälkeen näillä mekoilla on juhlittu jo monet juhlatkin - viimeisimmäksi tänään koulun kevätjuhlat. Kerrankin on mekoille ollut käyttöä enemmän kuin yksien juhlien verran ennen kuin käyvät pieneksi!

En ehtinyt aamun härdellissä kuvata mekkoja ja päivällä sain vain isomman suostuteltua kameran eteen.. Ja tietysti muistin ne puuttuvat kuvat vasta äsken ja vaikka kesä ja valoisaa onkin, ei minun kuvausvälineillä enää tähän aikaan hääppöisiä kuvia saanut..

Kaava: Ottobresta (lehden numero on nyt minulta hukassa...)

Kankaat: Jämäkankaita laatikon kätköistä... Keltainen puuvillakangas on alunperin Eurokankaasta ja musta satiini mummulan vaatehuoneesta napattu verho.. :)

Näillä mekoilla osallistun Mehukekkereiden toukokuun haasteeseen. Olen ommellut myös itselleni pari mekkoa ja vakaa oli aikomus saada nekin mukaan haasteeseen.. Vaan kumma kyllä, ne on taas jääneet kuvaamatta.. :D

Neuletakki ja huivi

Vähän on laiskaksi käynyt minun päivitystahtini.. Mehukekkereiden huhtikuun haasteen huivi on ihan koko kuukauden odottanut kuvaamista ja kuvissa näkyvä neuletakki vieläkin kauemmin - ainakin puolitoista vuotta! Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ripustaa neuletakin huivin kera henkarille ja napata molemmista kuvan.. :D

Edellistä neuletakkia tehdessä olin vahingossa ostanut yhden kerän väärän sävyistä harmaata. Etsiessäni Novitan sivuilta ihan muuta ohjetta törmäsin saumattoman neuletakin ohjeeseen. Ohje vaikutti niin mielenkiintoiselta, että samantein saatuani edellisen valmiiksi, aloin tekemään siitä väärästä sävystä itselleni uutta neuletakkia. Ja täytyy kyllä sanoa, ettei tämän helpompaa enää voi neuletakin neulominen olla. Takki neulottiin ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Ei saumojen ompelua ja kun yksivärisen tekee, ei edes kovin montaa langan päättelyä..

Tämä neule valmistui ennätysnopeasti kolmessa viikossa. Minulla oli silloin jokin uneton kausi ja sängyssä pyörimisen sijaan nousin ylös ja neuloin...

Ohje saumattomaan neuletakkiin löytyy täältä ja Novitan lehdestä Syksy 2016. Neuloin ohjetta pienemmillä puikoilla, mutta nyt valitsin kooksi M ja takista tulikin oikein soppeli. Lankana minulla ohjeesta poiketen Novitan 7-veljestä, jota kului hieman neljättä kerää. Materiaalien hinnaksi tuli siis vajaa 15€.

Tämä neule on ollut kyllä todella ahkerassa käytössä ja nyt siis sain neulottua kaveriksi Adlibriksen ihanasta alpakkalangasta huivin. Tosin huivi on ehkä näille ilmoille jo turhan lämmin, mutta onpahan sitten ensi syksylle valmiina! ❤ Neuloin huiviin kaksi kerää kahden kerroksen helmineuletta ja yhdistin lopuksi päät.

Paitamaaliskuu

Maaliskuussa sain aikaiseksi itselleni paidan/tunikan, mutta kappas vain - en ole saanut kuvautettua sitä.. :D Tuon paidan ompelin Noshin luumun värisestä trikoosta, jonka tilasin Hommahuoneen arvonnasta voittamallani lahjakortilla. Ja paidan jämistä (+ Noshin resorista) ompelin tämän hieman pienemmän paidan (ja vieläkin kangasta jäi ainakin toiseen yhtä pieneen paitaan)..

Tällä osallistun Mehukekkereiden maaliskuun paitahaasteeseen.

Kaava: Kangaskapinan Talviperhonen muokattuna, koossa 110 cm

Kangas: Nosh

Housuhelmikuu

Huh hei, helmikuun viimeisiä viedään. Luulin jo, etten Mehukekkereiden helmikuun haasteeseen ehtinyt mukaan, mutta ehdinpä sittenkin, sillä housut ne on alushousutkin... :D Tarpeeseen tein tytöille alushousuja kolmessa eri koossa (86/92, 104/110 & 128/134). Kankaat löytyivät tilkkulaatikon kätköistä, mutta vähän kyllä yllätyin että eipä ne lastenkaan alushousut mistään ihan pienistä tilkuista valmistu.

Kaava: Ottobre 6/2016 "Ms. Girly" malli B hipstersit 86 -170 cm

Kankaat: omista jemmoista

Jämätammikuu/2

Puuvillakankaiden laatikko pursuili ihan yli äyräittensä.. Kaivelin siitäkin laatikosta sopivia paloja ja tein Mehukekkereiden kässähaasteen tiimoilta vielä muutamia laukkuja ja pari penaalia lahjajemmaan.. Lopuksi vielä siivosin ja järjestelin räjähtäneen laatikon kunnolla ja kas kummaa - tämän laatikon kohdalla näyttääkin siltä, kuin kankaita olisi lähtenyt sieltä enemmänkin.. :)

Kaavat omia

Kankaat ja muut tarvikkeet omista jemmoista

Jämätammikuu

Olen tässä alkuvuonna yrittänyt saada kangaslaatikoihin hieman tilaa ja ommellut sekä uusista että jämäkankaista. Jämäkankaita kertyy koko ajan lisää, kun isompia tilkkuja ei raaski poiskaan heittää jos vaikka sattuis tarvimaan, mutta kuitenkaan en oikein tahdo osata niitä myöhemmin käyttää.. Toisilla on taito yhdistellä mitä erilaisempia kuoseja samaan vaatteeseen ja sitä minä aina joskus vähän kadehdin..

Mutta voihan niitä yksittäisiä kuosikankaita onneksi yhdistää pelkästään yksiväristenkin kankaiden kanssa ja se on minusta astetta helpompi juttu.. Tosin se tarkoittaa aika usein sitä, että se sopiva yksivärinen täytyy ensin hakea kaupasta ja se taas tietää yleensä jälleen lisää tilkkuja.... :D No, onneksi edes joskus sopivat palat löytyy kaikki valmiiksi laatikosta..

Tällä kertaa tein vaatteita laatikossa olevista jämäkankaista kolmelle nuorimmalle. Useita vuosia marinoituneen skeitti-kuosin nappasi laatikosta kohta neljävuotias ja toivoi siitä itselleen paitaa. Se riittikin juuri sopivasti paidan etukappaleeksi ja kaveriksi löytyi kaikkia skeittikuosissa olevia värejä.. Tytön huppariin applikoin velour-kankaan jämistä yhden maatuskan ja kaivoin eriväriset mutta yhteensopivat resorit.. Tässä hupparissa kiepautin sivusaumaa hieman etukappaleen puolelle, idea napattu Ainolta.. Nuorimmaisen pojan tiikerikuosisen college-puvun housuihin tuli polvipaikat (tai säärisuojat) ja liian kapea susikangas sai kaverikseen kaistaleen mustaa jotta riitti paidan etukappaleeksi. Lisäksi tein ainakin pari pientä mekkoa, nuken haalarin (näitä en tullut kuvanneeksi) ja aloittelin yhden kummilapsen synttärilahjaa.. Ja tiedättekö mitä? Minusta ihan näyttäisi siltä kuin tilaa ei olisi laatikoissa yhtään sen enempää... ;D

Aina välillä tilkkujen pyörittely ja ideoiden puute alkaa vähän liiaksi ahdistaa ja silloin siivoan laatikot perusteellisesti ja joka kerta on koululla otettu kangastilkut ilomielin vastaan. Ja selvästi tilkut ovat päässeet koululla käyttöönkin, sillä muutamat tutunnäköiset kankaat on lasten töissä tulleet takaisin päin. :)

Kiitos Pikku Akan, löysin tälle vuodelle kivan haasteen Mehukekkerit-blogista.. Kun tammikuun haasteeseen olin jo (haasteesta tietämättömänä) ommellut ja useammalle muullekin kuukaudelle on suunnitelma jo valmiina, on tähän haasteeseen kyllä ihan pakko tarttua.. Saapa nähdä, pysynkö koko vuoden matkassa mukana.. :)

Kirjontaa

Löysin uuden käsityötekniikan vähän kuin vahingossa. Olinhan ennenkin upeisiin kirjontatöihin blogeissa ja muualla netissä törmännyt, mutta ajatellut aina ettei ole ollenkaan mun juttuni.. Nyt kun yritin ihan muulla tekniikalla saada kuviota aikaiseksi ja kokeilut eivät vain ottaneet onnistuakseen, tuli jostain mieleeni kirjominen. Ihan ensimmäinen kokeilu ei kylläkään onnistunut, sillä valitsin aivan liian paksun langan.

Sittenpä muistinkin siskolta yli vuosi sitten saamani käsityötarvikepussukan, jonka muistelin sisältävän lukuisten vetoketjujen lisäksi myös ainakin virkattuja pitsejä ja ohuita virkkauslankoja. Kaivoin pussin esille ja voi ihmettä - sielläpä oli ihan oikeita kirjontalankojakin. Suurin osa langoista oli kyllä pieniä pätkiä ja melkoisessa sykkyrässä kun vuosikymmeniä(?) olivat jossain kaapinperällä odottaneet. Mutta suurimman osan langanpätkistä sain selvitettyä ja nehän olivat oikein passeleita uuden tekniikan opetteluun.. Ja nälkähän kasvaa syödessä, joten muutaman kokeilun jälkeen tilasin jo uusiakin lankoja.

Kirjastosta löysin muutamia kirjontaan liittyviä kirjoja, joista löytyikin malleja erilaisille pistoille.. Ihan yksinkertaisimpia pistoja lähdinkin pienille tilkuille harjoittelemaan. Huopapalalle kirjottu perhonen päätyi korttiin, mutta pellavatilkulle ilmaantunut ympyrä odottaa vielä mihin lopulta päätyisi.

Mustaa puuvillakangasta oli pieni pala sen toisen kokeilun jäljiltä jäänyt ja siitäpä tein harjoitusmielessä kannet yhteen neuvolakorttiin Pikku Akan ohjein. Kansiin kirjottu kuvio löytyi kirjasta "Kirjo ja ompele tyylikästä".

Enpä olisi uskonut, että voisin tällaisesta näpertämisestä näin kovasti innostua! Pari lahjaksi tulevaa juttua minulla on nyt lähiaikoina suunnitteilla toteuttaa kirjomalla (toinen onkin jo aika hyvällä mallilla) ja neuvolakorttien kansiakin täytyy varmaan vielä muutamat tehdä, kun tytöt ihastuivat niin näihin. :)

Johonkin vaatteeseenkin kirjomista olisi kiva kokeilla.. Kysyisinkin teiltä, jotka enemmän olette kirjontaa harrastaneet, onnistuisiko normi kirjontalangoilla kirjominen joustavalle kankaalle?

Tällä postauksella osallistun Unelmallisen Opettele uutta -haasteeseen, vaikka uusi tekniikka tulikin opeteltua ikään kuin vahingossa. :)

Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty

Sain tässä jokin aika sitten Unelmalliselta otsikon mukaisen haasteen, joka alunalkaen on lähtöisin blogista DIY Stories. Haasteen ideana on esitellä yksi tai useampi itselle tehty juttu, joka on erityisen onnistunut.. Itse tehden kun ei aina saa sitä mitä haluaa, vaan joskus vain sitä mitä sattuu tulemaan.. Aina ei siis visio ja toteutus vain kohtaa vaan tulee niitä hutejakin.

Ihan mielenkiinnosta kaivelinkin menneitä ja poimin ne kaikista onnistuneimmat juttuni vanhoista postauksista. Loppujen lopuksi siitä ei nyt niin kauhean kauan edes ole, kun olen itselle alkanut villasukkia kummempaa tekemään. Joten kovin kaukaa eivät nämä kolme poimimaani ole.

Kesämekko viime kesältä. Mekko oli koko kesän ahkerassa käytössä ja olenpa käyttänyt vielä kesän jälkeenkin mustan pitkän neuletakin kaverina.

Pitkä neuletakki valmistui parin kuukauden aikana. Tässä takissa värien valinta onnistui ihan nappiin ja onnistuin välttämään sellaisia juttuja, joihin yleensä sorrun raidallista tehdessä.

Rusettilaukku. Pikkulaukku oli ollut jo pitkään to do-listalla ja keinonahka materiaalina houkuttanut kokeilemaan. Tätä laukkua ommellessa sainkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Tällä kertaa en nimeä haasteeseen ketään erikseen mukaan, vaan haasteen voi tästä napata mukaansa kuka vain. :)

Kaksi ihan onnistunutta itselle tehtyä vaatetta odottaa kuvaamista, joten niistä vasta myöhemmin. Seuraavaksi esittelyyn pääsee vuoden kestänyt virkkausprojekti ja joululahjajuttujen esittely taitaakin jäädä ensi vuoden puolelle..

Appelsiinisuklaakakku

Isäinpäiväkakusta tuli tällä kertaa hieman erilainen kuin suunnittelin. Olin hankkinut hyvissä ajoin tarvikkeet minttuiseen täytteeseen, mutta eräänä yönä oli minttusuklaalevystä hävinnyt puolet. Ja koska puolikas levy ei olisi riittänyt mitenkään kaakun täytteeksi, hävisi loppulevykin melko nopeasti (omaan suuhuni). Piilotin toisen kaapissa olevan (tumma)suklaalevyn uuteen piiloon ja saatiin kuin saatiinkin isäinpäiväksi suklaakakkua. :)

Jääkaapissa sattui olemaan myös appelsiinituorejuusto, jota en tietenkään alunalkaen ollut minttuiseen isäinpäiväkakkuun tarkoittanut. Mutta koska suklaa vaihtui tummasuklaaseen, sopi appelsiinituorejuustokin täytteeseen paremmin kuin hyvin.. Mikäs sen parempaa suklaata, kuin Fazerina.. Tällä täytteellä pääsi kyllä aika lähelle Fazerinan makua eikä tämän helpompaa täytettä juuri ole.

Pohjan tein Kinuskikissan ohjeella. Pohja oli tietysti perinteistä sokerikakkupohjaa raskaampi, mutta niin hyvää! Nyt kirjoitin alle ohjeet vähän hassusti, erilailla kuin yleensä ja puhelimen kanssa en oikein osaa tekstien paikkoja siirtää.. Pohja kannattaa kuitenkin leipoa kahta päivää ennen kakun tarjoamista ja halkaista ja täyttää edeltävänä päivänä.

Pohja:

2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl perunajauhoja

3 tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

1,5 dl leivontakaakaota

150 g pehmeää voita

3,5 dl sokeria

3 kananmunaa

3 dl kädenlämpöistä maitoa

Pingota leivinpaperi 24 cm irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin, voitele ja jauhota reunat. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri, lisää kananmunat hyvin vatkaten. Lisää jauhoseosta ja maitoa vuorotellen, sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Anna kakun jäähtyä noin 15 min vuoassa ennen kuin kumoat. Halkaise kakkupohja kahteen osaan.

Täyte:

150 g tummaa suklaata

200 g appelsiinituorejuustoa

2,5 dl Flora Vispiä

Sulata suklaa ja anna jäähtyä. Vaahdota kerma. Lisää suklaa tuorejuuston sekaan ja lopuksi kerma, sekoita hyvin. Levitä puolet täytteestä kakun väliin ja loput kannen päälle.

Pursotukset:

5 dl Flora Vispiä

sokeria

1-1,5 dl leivontakaakaota

***

Tällä kakulla osallistun Serkusten suklaaunelman marraskuun haasteeseen, jossa kuukauden makuna on suklaa.

Puolukka-kookospiirakka

Puolukkaa kuuluu tänä vuonna olevan paljon. Itse kammoan hirvikärpäsiä niin paljon, että en vain pysty menemään puolukka-aikaan metsään. Onneksi on muitakin innokkaita poimijoita, joita ei hirvikärpäset pelota. Lastemme serkkutytöltä, reippaalta tokaluokkalaiselta ostin yhden ämpärin puolukkaa. Siskoni, veljeni ja veljen kihlattu olivat porukalla poimineet puolukkaa ja heiltä sain vielä kaksi ämpäriä. Kaikenkaikkiaan olen tänä vuonna saanut marjoja pakkaseen ihan ennätysmäärän, kyllä nyt kelpaa talvenkin tulla!

Puolukoita siivotessa päätin pyöräyttää pakkaseen vierasvaraksi puolukkapiirakan. Kookos sopii puolukan kanssa niin hyvin yhteen, että sellaista ohjetta lähdin haeskelemaan. Kääpiölinnan köökistä löysin hyvän ohjeen, vaihdoin vain punaherukan tilalle puolukan. Paistoin ohjeen mukaan, joka oli näemmä taas meidän uunille liikaa. Päällinen tummui hiukan liikaa.

Tällä postauksella osallistun Serkusten suklaaunelman syyskuun haasteeseen, jossa syyskuun makuna on puolukka.

Puolukka-kookospiirakka

puoli pellillistä

Pohja:

50 g voita

3 dl sokeria

6 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

2 dl maitoa

Päälle:

200 g puolukkaa

Muruseos:

100 g voita

1 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kookoshiutaleita

2 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi, kananmunat ja maito. Sekoita nopeasti sähkövatkaimella tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle puolukat ja paista 225 asteisessa uunissa 12 minuuttia.

Sekoita muruseoksen ainekset keskenään. Ota piirakka uunista, ripottele muruseos piirakan päälle ja jatka paistamista vielä n. 15 minuuttia.

Keltaista, oranssia ja vähän muutakin

Toukokuussa HommaHuoneen värihaasteessa kuukauden väri on keltainen. Sellaisista, ja vähän muistakin väreistä ompelin jo viime kuussa kun koitin saada kangaslaatikoihin vähän tilaa (siinä juuri onnistumatta).. Oranssi on yksi lempiväreistäni.

Huhtikuun tapaan ompelin kangaslaatikon tilkuista jemmaan muutamia vauvalahjoja.

 Harmaa ja keltainen paita on tehty kaavaa mitenkään muokkaamatta. Takakappale on hieman etukappaletta pidempi, minusta kivan näköinen. Oranssi paita on tehty samalla kaavalla mutta takahelman olen muokannut suoraksi.

Kaava: Ottobre 1/2016  "Skogsdjur" 62 cm  (56 - 92 cm) 

Tällä viikolla otin jo toistamiseen hommakseni trikoolaatikon siivoamisen ja päätin ronskisti heittää pois kaiken mistä en mitään järkevää juuri nyt saisi aikaiseksi. Siivoilun päätteeksi ajattelin nopeasti surauttaa kahdelle tytölle hameen. Leikkasin kankaan kahteen saman kokoiseen palaan ja ommella surautin sivuilta yhteen. Sitten rupesin katsomaan että pienemmälle siitä saisi pienellä resorilisällä kivan mekon. Siispä sopivaa resoria kaivamaan ja ompelemaan. No eihän mekko silleen päällä pysynyt.. Joten taas tilkkulaatikolle.. Nyt kaivoin ne juuri äsken hylkäämäni palat  ja leikkasin ne mielestäni kaikkein käyttökelvottomimmat eli pitkät (kuitenkin liian lyhyet kanttausten tekemiseen) ja kapeat tilkut vieläkin kapeammiksi soiroiksi. Letitin soirot ja ompelin olkaimiksi resorin reunaan..

Ja lopun varmaan jo arvaattekin.. Eihän niitä pikkupaloja pois voinutkaan heittää, kun näitä lettejähän voisi joskus käyttää johonkin muuhunkin juttuun.. :D

Isompi sitten tietenkin halusi myös mekon ja hänelle leikkelin yläosan ihan peruspaidan kaavalla. Jätin pääntien ja hihansuut huolittelematta kuin myös molempien mekkojen helmat.

365 SikSak-peitto on edistynyt ihan kivasti, suunnitelman mukaisesti raidan päivässä..

Mekkotehtailua on tullut harrastettua viime aikoina enemmänkin, jospa niitä saisin piakkoin kuvailtua ja täällä esiteltyä.. Mutta hei, ihan kohta on kesäkuu! Miten ihmeessä tämä aika näin rientää..?

Juhlamekkoni mun!

 Kerran kerho- ja eskarireissulla tuli erään äidin kanssa puheeksi vaatteiden ja tavaroiden säilytys (tai oikeammin säilytystilojen puute) ja siivoaminen. Hänellä oli jemmoissaan mummultaan saamiaan kankaita (verhoja, pöytäliinoja) jotka hän oli aikonut kuskata Konttiin. No, joku voi varmaan arvata että minähän tietenkin tarjouduin olemaan se "Kontti".. Päätin ennakkoon että jos kankaat ei ole yhtään mun näköisiä, vien ne sitten itse sinne Konttiin. Mutta kun tämä puna-valkoinen ihanuus tuli pussista vastaan, olin ihan myyty!

Ensimmäinen ajatus oli, että tässä on mun takki!  Vaan sitten järkeilin, että kangas ei ehkä sittenkään ihan riitä takkiin.. Kun sitten kalenteria selatessa muistin kummisetäni ja -tätini lähestyvät syntymäpäiväjuhlat, oli kankaan käyttötarkoitus ihan selvä, juhlamekko.. Ja kun Vaapulan toukokuun haasteessa oli vielä muutama paikka vapaana, päätin haastaa itseni ja ilmoittauduin haasteeseen mukaan.

 Alkuvuodesta tilasin puolen vuoden pätkän Suurta Käsityölehteä ja maaliskuun numerossa olikin kivoja mekkokaavoja. Kaavoissa oli erilaisia yläosia ja alaosia joista oli helppo yhdistellä mieleisensä mekko. En ole koskaan (no, ehkä joskus yläasteen käsityötunnilla) ommellut tällaista mekkoa jossa on vaikkapa muotolaskoksia.. Piirsin toisesta mekosta yläosan ja toisesta helman koossa 38. Tietenkin ihan mittailematta mitään..

Kankaassa kuviot meni langansuuntaan nähden poikittain. Kun kuitenkin halusin kuviot pystysuuntaan, leikkasin kappaleet poikittaiseen langansuuntaan. Vaikka kangasta olikin aika paljon, ei kuvioiden kohdistamiseen ollut kuitenkaan hirveästi varaa. Mekkoon tuli hauskasti etupuolelle suurempikuvioiset koukerot sekä ylä- että alaosaan ja takakappaleisiin taas pienikuvioisemmat kohdat. Mietin pitkään, onko se hyvä vai huono näin, mutta taidanpa tykätä..

Ei siitä silti ihan täydellinen tullut, istuvuus ei ole niin hyvä kuin voisi olla. En vain tiennyt miten kaavoja olisi pitänyt muokata, että siitä olisi saanut istuvamman enkä uskaltanut alkaa kokeilemaan. Mekon valmistuttua alkoikin parin viikon pituinen, melkoisen ehdoton herkkulakko ja niin vain minä viime viikonloppuna mahduin mekkoon sisäpuolelle syntymäpäiviä juhlimaan. :D Ja koska mekon mahtumista oli jännitettävä loppuun asti, oli tehtävä myös suunnitelma B.. Mutta se onkin sitten oma postauksensa..

Kaava: Suuri Käsityölehti 3/2016

 yläosa malli 9 (ilman hihoja), helmaosa malli 8 (lyhennetty n. 10 cm) 

Kangas: saatu, entisessä elämässään pöytäliina

Vetoketju: Eurokangas

Pienen palan kankaanlopuista minä palautin takaisin antajalleen, vähän eri muodossa vain.  Mekkotehtaan Orelman kaavasta pienentämälläni kaavalla tein mekon koossa 74/80 cm. Sen sain leikattua ihan oikeaan langansuuntaan ja vaikka tässä ei sitten ollut enää yhtään varaa miettiä kuvioiden kohdistuksia, ne onnistuivat minusta tosi kivasti. Kun etu- ja takakappale on sama, tätä voi pitää kummin päin tahansa.

Kaava: Mekkotehdas "Orelma" 74/80 cm