Melkein laktoositon lakritsikakku

Ei mennyt ihan niin kuin strömsöössä.. Suunnittelin tekeväni pojan synttäreille kakkosen mallisen autoratakakun. Vaan normaali pyöreä kakku oli kuitenkin lopputulema.. Mustavalkoisesta ideasta en kuitenkaan päässyt eroon, joten kokeilin niinkin ihmeellistä täytettä kuin lakritsimoussea ja päälle tein lakritsikuorrutteen. Koskaan aikaisemmin ei ole kakku tuhoutunut yhtä nopeasti joten hyvää taisi olla. (Taidanpa kuitenkin jatkossa pitäytyä vähän perinteisemmissä mauissa.. ;) )

Ensimmäinen kakkupohja jäi hieman raa'aksi.. Kaavittuani kaiken taikinaisen pohjasta pois, jäljelle jäi ohuen ohut kakkupohja. Onneksi olin aloittanut ajoissa ja ehdin leipasta vielä uuden pohjan.. Muutama vieraista oli laktoosittomia ja niinpä kaakun piti olla laktoositon. Pieni kämmi kävi siinäkin, nimittäin päälliseen tulevat karkit eivät olleetkaan laktoosittomia.. Muilta osin kakku oli kuitenkin laktoositon. Tietääkö kukaan, saako lakritsia ylipäätään laktoosittomana?

Pohja: n. 5 munan sokerikakkupohja
Kostutus: sitruunalimsa
Täyte: lakritsimousse
Päällinen: lakritsikuorrute
Pursotukset: 4 dl laktoositonta vispikermaa
Lumihiutale-koristeet: sokerimassaa

Lakritsimousse
laktoositon
riittää 24 cm kakkuun 1-2 väliin

4 liivatelehteä
2 dl laktoositonta vispikermaa
200 g laktoositonta maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl laktoositonta lakritsikastiketta
3/4 dl sokeria
tilkka vettä

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vaahdota kerma ja sokeri. Lisää tuorejuusto ja lakritsikastike. Kiehauta tilkka vettä ja sulata hyvin puristellut liivatteet siihen. Kaada liivateneste ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan pohjasta saakka sekoittaen.

Lakritsikuorrute
halkaisijaltaan 24 cm kakkuun
(muokattu Kinuskikissan ohjeesta)

2 dl kuohukermaa
1 pss Hopea Toffeeta

Mittaa kerma ja karkit kattilaan. Kiehuta lieden keskiteholla kunnes kaikki karkit on sulaneet ja jatka keittämistä vielä n. 5 minuuttia. Jäähdyttele seosta pari minuuttia ja kaada kakun päälle. Tasoittele tarvittessa lastalla tai palettiveitsellä.

Pastellista

Tällä postauksella osallistun HommaHuoneen helmikuun värihaasteeseen.

Kävin ystävänpäivää edeltävällä viikolla Eurokankaassa. Mukaani tarttui ostoslistani ohi ihan pieni pala suloista puuvillakangasta. Heti kankaan nähtyäni tulin nimittäin ajatelleeksi työkaveria, jonka tyyliin tämä kuosi tuntui sopivan ja niinpä teinkin hänelle ystävänpäiväksi pannulaput. Taustaksi laitoin saamaani ihastuttavaa pastellinväristä ruusukuosia ja ripustuslenkiksi pätkät pitsinauhaa.

Tykkään pastellin väreistä. Niitä ei kuitenkaan löydy omasta vaatekaapistani juuri ollenkaan. Jossain kuviollisessa kesäpaidassa taitaa pieni ripaus pastellia olla. Sana pastelli tuo mieleeni väistämättä vaaleanpunaisen, vaikka onhan niitä muitakin pastellinvärejä.. Tyttöjen kaapeista sitä pastellia sitten jonkin verran löytyykin.

Tässä työssä takapuolella käyttämäni ruusukuosi on minusta pastellia parhaimmillaan. Kankaan olen saanut lahjoituksena ja olisin halunnut siitä jotakin muutakin tähän haasteeseen ommella. Kangasta on kuitenkin suhteellisen vähän enkä halunnut pilata sitä hötkyilemällä.. Päätin, että marinoin sitä nyt jonkin aikaa ja annan ajatuksen kypsyä. :)

Kaava: oma

Kankaat: sydänkangas Eurokangas, ruusukangas saatu,

vanu kangastukku.com

Pitsinauha: Eurokangas

366-SikSak-projekti on saanut helmikuussa jatkoa pastellinsävyistä. Muuten virkkaan peittoja seiskaveikan langoilla, mutta nuo pari luonnonvalkoista raitaa on peräisin entiseltä työkaveriltani saamistani langoista. Langan paksuus on ihan pikkuriikkisen vahvempaa kuin Novitan 7-veljestä, mutta kivasti se sujahti tähän novitalaisten sekaan. Ystävänpäivä näkyy helmikuun osuudessa vähän vahvempana värinä. :)

Hmm.. Seuraavaksi mustavalkoista. Pystynköhän jättämään peitossa värit vain niihin kahteen?

Talvinen ristiäiskakku

Sain mieleisen pyynnön tehdä lasten serkkuvauvan ensimmäiseen juhlaan täytekakun. Kermakakku oli ainoa toivomus, muuten sain vapaat kädet. Päällisen laitoin kuitenkin sokerimassasta, ettei koristeet sulaisi.

Koristeet on pääasiassa sokerimassaa. Vauva on sekoitus sokeri- ja mantelimassaa. Sängyn jouduin täyttämään minivaahtokarkeilla ja peittämään vaahtikset sokerimassalla, sillä muuten vauvaa ei olisi näkynyt sängynlaitojen takaa.. :)

Vauvan mekko ja lumihiutale saivat vähän kimallusta hopeisesta tomuväristä.

Kun kerran sain vapaat kädet, välistä löytyy omaa herkkuani lakkahilloa ja Makean maailman ohjeella puolikas annos valkosuklaamoussea. Ohjeen liivatemäärä oli kyllä ihan liioiteltua, mutta sen mukaan minä nyt tein. Liivatetta ei olisi tarvinnut ehkä ollenkaan, tai korkeintaan yhden. Saattaapa olla, että kokeilen tätä vielä johonkin kevään synttärikakkuun ihan pienillä muokkauksilla. Täyte oli nimittäin niin älyttömän hyvää että minulla  kyllä herkkulakko petti, kun  jäljelle jäänyttä moussea maistelin.

Pohjan sahaamisen kanssa kävi vähän hassusti ja yksi kakkulevyistä hajosi käyttökelvottomaksi. Niinpä sain kakkuun vain yhden välin.

  Moussea olisikin voinut laittaa väliin hieman enemmän..

Vähän ennen kuin kakkua tultiin hakemaan, heitin reunoille vielä hasselpähkinärouhetta kun sokerihelmet oli jotenkin mystisesti päässeet loppumaan.

Enpä olekaan koskaan aikaisemmin tehnyt talvivauvalle kakkua, kun kaikki omat lapset on syntyneet kevään ja syksyn välillä ja kaikki tilauksesta tehdyt kakutkin on sattuneet johonkin muuhun vuodenaikaan kuin talveen.. Ihan vision mukainen ei tästäkään kyllä tullut, mutta olenpa kuitenkin ihan tyytyväinen. Onhan edellisestä kakusta taas vierähtänytkin melkoinen tovi..

Kaurapussi

Nämä on olleet jo ties miten pitkään to-do listalla, vihdoin sain aikaiseksi tehdä!

Kaksi ystävääni saivat ystävänpäivälahjaksi kaurapussit. Pussit ompelin vanhasta mutta hyväkuntoisesta tyynyliinasta. Kauranjyville tein omat kolot, pysyvät paremmin paikoillaan.. Arviointikykyni hieman heitti kauranjyviä ostaessani ja niitä olisin laittanut enemmän jos olisi ollut. Tästä johtuen kolmas pussi jäikin vielä vaiheeseen..

Päälle vielä irrotettavat ja pestävät päälliset kässämessuilta ostamistani kankaista.

Kaava: oma

Kankaat: vanha tyynyliina, päällisten kankaat käsityömessuilta

Jyvät: Tokmanni

Helmikuun haaste - Ystävälle

Ystävyys on lämpöä,
ymmärtämistä.
Sen lämpö on lähtöisin
sydämestä.

Vaapula järjestää tänä keväänä monta mukavaa haastetta. Minä lähdin mukaan ensimmäiseen, jossa tehdään jotakin ystävälle.

Minä olin ystäväni kanssa samalla rippikoululeirillä. En edes muista miten siellä tutustuimme, mutta minusta tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Ihan pienen pätkän olemme asuneet samassa kaupungissa, muutoin välimatka on aina ollut pitkä. Niinpä näemme harvoin, suunnilleen kerran tai kaksi vuodessa. Halusin antaa ystävälleni jotakin sellaista, joka on helppo laittaa kortin kanssa postipojan matkaan. Tein pienen pussukan eräästä koetilkusta, kun huvikseni kokeilin Kangaskorjaamon ideaa tilkkuilusta.

Toisenkin pussukan tein, farkusta ja koristenauhasta. Sen minä lähetin serkulleni, joka on aina ollut minulle kuin isosisko, jota minulla ei sisarusparvemme vanhimpana ole ollut!

Olen tainnut jäädä koukkuun näiden pussukoiden ompeluun. :)

Kaava: oma

Kankaat: tilkkulaatikon kätköistä

Vetskarit: saatu

Muut ystävänpäivälahjat taidan paljastaa vasta ystävänpäivänä.. :)

Täältä löytyy vuoden takaiset ystävänpäivämuistamiset.

Runebergintortut

Aika monena vuonna mulla on jäänyt nämä tortut leipomatta kun jotenkin tämä päivä on aina onnistunut yllättämään.. Nyt on muissa blogeissa kyllä muistuteltu, ei päässyt tällä kertaa yllättämään.. :) Mitään ainoaa oikeaa reseptiä mulla ei ole, vaan olen tainnut joka kerta tehdä eri ohjeella.. Torttuihin "kuuluva" karvasmanteliaromi ei kyllä kuulu mun torttuihin.. Tällä kertaa testiin pääsi Hannelen ohje. Hyviä näistä tuli, vaikka ehkä olisin kaivannut jotain purutuntumaa. Aiemmin olenkin tainnut laittaa mantelirouhetta -jauheen sijaan.

Runebergintortut

12 kpl

150 g voita

1 1/2 dl sokeria

2 kananmunaa

1 3/4 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl korppujauhoja

1 dl mantelijauhetta

1 tl vaniljasokeria (unohtui multa!)

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 dl maitoa

Kostutukseen:

appelsiinimehua

Päälle:

tomusokerikuorrutetta

vadelmahilloa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon kanssa. Laita muffinipellin koloihin paperivuoat ja jaa taikina koloihin. Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Kostuta jäähtyneet muffinit appelsiinimehulla ja koristele tomusokerikuorrutteella ja vadelmahillolla.

Uimakassi

Eskarilainen tarvitsi uimakouluun kassin. Onhan nuo edellisetkin jollain uimavehkeet saaneet uimahallille roudattua, mutta nyt minä innostuin ompelemaan kassin ihan siihen tarkoitukseen. Toistan itseäni, mutta siivoilin pari viikkoa sitten ompelutarvikekappini. Löysin ainakin joka toiselta hyllyltä kasan vaatteita jotka olin jemmannut jatkokäyttöä varten. Parit farkut oli kuitenkin vielä kokeiltava - ja kun eivät edelleenkään mahtuneet päälle, saksin toisista farkuista lahkeet poikki. Verhokaapista taas nappasin yhden pimennysverhon. Verhossa oli jännä pinta jonka arvelin kestävän vähän kosteutta. Tämä yksi verho oli vähän kärsinyt joten raaskin sen leikellä. Verhot eivät kauan ehtineet ikkunassa meillä ollakaan, kun erään mummulareissuni aikana meillä oli olkkarissa seinien väri vaihtunut ja palattuani uudet verhot ikkunassa. Parempi puoliskoni ei koskaan lämmennyt näille verhoille ja seinien värin vaihduttua ne eivät enää edes sopineet meille! :) 

No, nyt on siis ompelujumi selätetty.. Ennen joulutaukoa nostin koneet esille pienenkin sopivan hetken tullen, mutta nyt tauon jälkeen en ole millään meinannut päästä takaisin siihen vireeseen. Pikkuneiti nukkuu yleensä kyllä ihan hyvän mittaisia pätkiä, mutta mihin minä oikein kadotan sen ompeluajan? Eskarilaisen vieminen, kotiin tultua paikkojen raivaaminen, tiskit, pyykit kaappiin, uusi koneellinen pyörimään, ruoanlaitto (jos ei eilisestä jäänyt lämmitettävää), eskarilaisen haku, pyykit kuivumaan.. Kahtena päivänä viikossa vielä kerholaisten kuskaus tämän kaiken välissä. Kyllä minä vielä pari kuukautta sitten ehdin aamupäivisin ommellakin, miksen siis nyt? Ei se työmäärä siitä parin kuukauden takaisesta ole yhtään lisääntynyt.

Vapaaillat kotona kaiken hälinän keskellä on alkanut nyppiä. Mutta muulloin ei oikein arvaa isompaa projektia aloittaa.. Selän kenkkuileminen vielä siihen päälle, ei ole oikein tehnyt mielikään istahtaa ompelemaan. Pahin vaiva jäi kyllä onneksi hierojan pöydälle, tähän jäljelle jääneeseen vaivaan taitaisi auttaa ihan omatoiminen jumppa..

Ihan nopeana ompeluksena aloitin siis uimakassista. Farkkua päälle ja verhoa sisälle. Ei siinä kauan nokka tuhissutkaan. Kun sain kassin valmiiksi ja neiti edelleen nukkui, aloin miettimään kassiin jotain koristusta. Fiksu järjestys! Koristenauha tuntui olemassaolevista vaihtoehdoista järkevimmältä ja helpoimmalta kiinnittää jälkikäteen. Sellainen siis vielä kassin yläosaan ja nyt se on kai valmis? Jotain siitä kyllä vieläkin tuntuu puuttuvan..

Niin ja se kosteuden kesto sitten? Hyvin pysyy kosteus märkien uimakamppeiden kanssa kassin sisäpuolella, jes!

Kaava: summissa saksittu

Kankaat: kierrätettyjä, vanhat farkut ja verhot

Koristenauha: Tiger