Mansikkalotta

Tälläisen mansikkaisen rahkahyydykkeen vein ystävän rotinoille kesällä, ja toisen tein itselle. Hyvää oli.







Mansikkalotta



5 liivatelehteä

2 1/2 dl Flora Vispiä

250 g maitorahkaa

1/2-1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

400 g mansikkaa

tilkka vettä/mansikkamehua



tuoreita mansikoita n. 1/2 l



Vuoraa pyöreä vuoka kelmulla. Halkaise mansikat kahtia ja asettele kelmutettuun vuokaan leikkauspinta kelmua vasten.



Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Soseuta mansikat. Vaahdota Flora Vispi. Sekoita joukkoon rahka, sokerit ja soseutetut mansikat. Kiehauta tilkka vettä ja liota liivatteet siihen. Kaada liivateneste ohuena nauhana koko ajan huolellisesti sekoittaen täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä mielellään seuraavaan päivään. Kumoa tarjoilualustalle.

Kuulumisia..

Kesä on melkein mennyt, tai ainakin koululaisilla kesäloma. Koko kesänä ei ole tullut blogia päiviteltyä, vaan eipä tänne ole hetkeen päässyt kirjautumaankaan.. Kovin olen ihmetellyt miten kuvat ei näy blogissa ollenkaan, silloin harvoin kun on blogia käynyt tsekkaamassa.. Nyt kun pitkästä aikaa istahdin koneelle, tarkoituksena jotain tännekin saada aikaiseksi, luin tiedotteen että kaikki vuoden 2009 jälkeen päivitetyt kuvat on hävinneet jonnekin sähkökatkon myötä!! Eli tässä tapauksessa ihan KAIKKI blogin kuvat.. Onneksi suurin osa taitaa olla omalla koneella kuitenkin tallessa, mutta kuka ihme ne jaksaa ja ennenkaikkea ehtii uudelleen tänne lataamaan??? No, yritän ainakin, pikkuhiljaa.. Kovin paljon ei kesän aikana ole tullut leivoskeltua, mutta jotain sentään.. Yritän hiljakseen saada siirrettyä myös kesän tuotoksia tänne. Aikaa vain pitäisi saada jostakin vuorokauteen tuplasti lisää, kun samalla pitäisi laittaa pihaa ja kaikkea muuta kivaa.. :)



 

Ja vielä yksi syy blogin hiljaiseloon on näiden pienten varpaiden omistaja, 19.6.2012 syntynyt pieni prinsessa Viivi.











" Sinä elämä lahjoitit meille tämän tehtävän,

emmekä me rohjenneet kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat,

kädet harovat tyhjää.

Meidän tehtävämme on

tarttua näihin käsiin

ja taluttaa koko alkumatka. "



-Eeva-Liisa Kantola-