Lahjaksi eläkeläiselle

Työkaverini jäädessä eläkkeelle halusin muistaa häntä jollakin itse tehdyllä lahjalla. Vapauden alkaessa juuri alkukesästä tuli mieleeni istuintyynyt/-pehmusteet ulkosalla istuskeluun.

Toteutusta miettiessäni Krista julkaisi juuri sopivasti postauksen paper piecing-tekniikalla tehdyistä tyynyistä ja innostuin oitis tekniikasta. Tähänkin tekniikkaan olin kyllä aikaisemminkin törmännyt, mutta siitäkin ajatellut niin että on ihan liian näpertämistä minulle.. Tuolloin minulla oli kuitenkin käsityöt olleet jo pitkään aika minimissä ja olikin kiva löytää uusi ja mielenkiintoinen tekniikka johon materiaaleja löytyi heti valmiiksi kotoa.

Googlaamalla etsiskelin tekniikasta kertovaa kirjallisuutta, vaan juuri mitään niistä ei meidän alueen kirjastoista löytynyt. Ne, mitä käsiini sain - ei niissä oikein mieluisia ohjeita ollut. Koitin etsiskellä samalla myös ilmaiskaavoja ja kun en juuri sellaista löytänyt kuin olisin halunnut (eikä sellaista löytynyt myöskään maksullisista kaavoista), päädyin samaan perhoskaavaan mitä Kristakin oli toiseen tyynyistään käyttänyt. Ja kyllähän perhoset nyt kesään kuuluu!

Kaavat kolmeen erilaiseen perhoseen löytyivät sivuilta Lillyella.com. Käyttämäni perhosmalli oli nimeltään Pepper.

Todella aikaavievää hommaa (juuri sitä näpertämistä) tämä tekniikka kyllä on, mutta niin mukavaa! Ensimmäiseen kokeilutilkkuun sain menemään aikaa pähkäilyineen kaikkineen n. 1,5 tuntia.. Mieheni kovin pyöritteli päätään kun näytin puolitoistatuntisen aherruksen päätteeksi tilkkua hänelle ja kerroin miten kauan sen tekemiseen meni aikaa. :D

Perhostilkkuihin kankaat on kierrätetty kestotahroja saaneesta Marimekon mekosta ja toisesta, huonon istuvuuden vuoksi käyttämättömäksi jääneestä mekosta. Eurokankaassa koitin katsella oranssin sävyisiä kankaita, mutta kun en mieluisia löytänyt, tyydyin muidenkin kankaiden osalta kotoa löytyviin kankaanjämiin. Väliin laitoin kaksi kerrosta paksuimpia tikkikankaita mitä jemmassa vielä oli. Melko ohuet pehmusteet nämä siis ovat. Tikkaukset tein "neliöiden" saumakohtiin. Yhden pehmusteen koko on n. 39x40 cm. (42x42 cm:iin yritin tähdätä.) :)

Aurinkoisia ja mukavia eläkepäiviä! ❤

Mekko kummitytölle

Vapusta alkaa meidän kymmenen kummilapsemme synttäri"putki", jota jatkuukin vain elokuun jäädessä väliin ihan joulukuulle saakka. Nuorin heistä täyttää tänään vuoden. Synttärilahjaksi ompelin mekon. Sain mekon valmiiksi juuri sopivasti edellisenä päivänä, kun lähtö synnyttämään tuli. Mekolle kaveriksi suunnittelemani leggarit vaihtuivatkin siten kaupan versioihin kun en kangaskauppaan ajoissa ehtinyt ja oikean väristä trikoota ei tietysti jemmasta löytynyt..

 

 

Kaava: Ottobre 4/2014 "Her Sweetness" liivimekko muokattuna 74 cm (56-92 cm)

Kankaat: saatuja, vetoketju Porin Eurokangas(?)

Raparperipiirakka

Vaikka uutta satoa raparperia puskee jo maasta, tein minä kesän ensimmäisen raparperipiirakan pakastimen perältä löytyneistä viimeisistä raparpereista.. Otin kokeiluun Pienen lintukodon kivan oloisen, vähän erilaisen ohjeen.

Täällä tutustuminen uuden uunin ja hellan kanssa on vielä vähän vaiheessa ja niinpä vaikkapa juuri tuolle meidän uunille sopivaa paistoaikaa saa vielä haeskella. Piirakka sai hieman liikaa väriä eikä ulkonäkö ollut todellakaan mikään nätti. Induktioliesi tuntuu olevan vähän liiankin tehokas joissain kohtaa, tämänkin piirakan päälle tulevan kiisselin onnistuin polttamaan pohjaan alta aikayksikön.. Taikina oli melko iso normaalisti käyttämääni, isoimpaan omistamaani piirakkavuoakaan ja paiston aikana osa pursui vuoasta yli..

Kaikesta tästä huolimatta piirakka oli oikeinkin herkullista ja varmasti tulen tällä ohjeella tekemään vastaisuudessakin, toivottavasti vähän paremmalla onnella.. Maistelin piirakkaa heti tuoreeltaan, vähän vielä lämpimänä sekä myöhemmin jääkaappikylmänä. Minusta tämä piirakka oli ehdottomasti parempaa lämpimänä kuin kylmänä! Jääkaappikylmän piirakan kun käytti mikron kautta, niin hyvä tuli!

 

Raparperipiirakka

3 kananmunaa

3 dl sokeria

1 dl voisulaa

1,5 dl kermaa tai maitoa

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 litra raparperia

Kuorrutus:

3 dl kermaa tai maitoa

1,5 dl sokeria

3 rkl voita

2 rkl perunajauhoa

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää kerma/ maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisä lopuksi voisula. Levitä taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita kuorrutuksen aineet kattilassa ja sakeuta, älä keitä. Levitä kuorrutus piirakan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Tarjoa vaikkapa vaniljajäätelön kanssa.

Tupaantuliaislahja

Idean tällaiseen seinävaatteeseen sain jo muutama vuosi sitten enoni vaimon tekemästä, huomattavasti suuremmasta seinävaatteesta. Se oli säkkikankaalle toteutettu ja ripustettu pitkän heinäseipään avulla leivinuunin kylkeen. Siinä oleva suurensuuri reikäleipä oli taustaltaan pahvia, johon oli liimattu männyn kuorikatetta. Teksti oli kirjottu leivän ympärille.

Siitä lähtien kun pääsin tuon seinävaatteen näkemään, olen oman näköisenä sellaisen halunnut toteuttaa. En vain oikein ollut keksinyt, mikä olisi sopiva tekniikka toteutukseen ja mihin sellaisen edes laittaisin. Nytpä palaset vain loksahtelivat niin sopivasti paikalleen, että tässä tämä nyt sitten on, tupaantuliaislahja sukulaisperheeseen. 

Kirjoin tekstin ja tein kankaisen reikäleivänkin. Leipä osoittautui kuitenkin liian suureksi tekstiin nähden, eikä samaa kangasta tietenkään enää enempää ollut (muualla kuin verhoina ikkunassa) joten piti muuttaa suunnitelmaa. Veljeni tyttöystävää pyysin piirtämään jotakin tekstiin sopivaa ja niin sain kirjoa vielä viisi leipää ja kaksi kalaa. Pitsin ompelin vielä yläreunaan kun näytti ihan kivasti sopivan.

Tarvikkeet: puuvillakangas Kangaskapina, pitsi Porin Eurokangas, kirjontalangat Creativ Company

***

Vielä en ole oikeasti ensivisiitillä päässyt uudessa kodissa käymään, mutta pääsiäisestä saakka valmiina odottaneen lahjan sain kuitenkin jo annettua kehotuksella "jos ei ole paikkaa itsellä niin ei tarvitse kaappiin jättää pölyyntymään vaan sitten vain kiertoon"..

Kaukalopussi

Kälyni viestitti tässä taannoin löytäneensä vintiltä useampia pusseja kankaita ja kysyi onko minulla tarvetta kankaille. No, olin juuri saanut omat kangaslaatikkoni siivottua ja vietyä sellaiset laatikontäytteeksi jämähtäneet kankaat koululle (ja ajatellut etten enää ota lahjoituksia vastaan).. Vaan taas huomasin penkovani kankaita, mutta lupasin itselleni että saisin ottaa vain sellaiset kankaat, joille heti keksin käyttötarkoituksen.

Nämäkin, puuvillakankaan ja fleecen olin ensin lykännyt takaisin pusseihin palautusta varten, mutta sitten törmäsin sattumalta kaukalopussin ohjeeseen ja tajusin että sellainenhan me tarvitaan.. Ja niin kaivoin kankaat vielä takaisin ja tein vauvalle turvakaukalon viisipistevöihin sopivan makuupussin.

Piirsin kaavan ja ompelin pussin täältä löytyvin ohjein. Fleeceä oli sen verran vähän, että jouduin lyhentämään pussia alareunastaan jopa 20 cm. Pussi tulee siis jäämään pieneksi nopeammin kuin ihan ohjeen mukaan tehtynä, mutta sehän on vain positiivinen juttu; sitten voin tehdä uuden! :D

Pussi on kyllä ollut tosi kätevä. Ei tarvita irrallista peittoa joka kuitenkin jossain vaiheessa tipahtaa. Autossa nukahtanutta vauvaa ei tarvitse heti nostaa haalarin riisumista varten pois istuimesta, kun makuupussi on haalarin korvike ja sen saa avattua kokonaan. Alle puetaan sen verran sisävaatetusta kuin tarve vaatii.

Pussin jäädessä pieneksi taidan syksyä vasten laittaa uuteen pussiin vielä jotakin tuulenpitävää kangasta väliin ja tietenkin silloin täytyy jo muutenkin laittaa väliin enemmän lämmikettä. Näille kesäkeleille tämä puuvilla + fleece on oikein passeli! Kaavakin taitaa saada pienen muokkauksen ennen seuraavan pussin toteutusta, vaikka on tämä näinkin oikein toimiva.

Kaava: blogista Yksi pieni käsityöblogi
Kankaat & vetoketju: saatuja

***

Kuvien pikkumiehellä on nyt tänään ikää viikon verran. ❤ Kässäpuolella siis kenties pieni luova tauko luvassa, mutta luonnoksissa on muutaman postauksen verran lahjakässäilyjä odottamassa paljastamistaan. :)