Body vauvalahjaksi

Lapsemme saivat 40:nen serkun. Vauvalahjaksi tekaisin bodyn Ottobren (4/2014) Sausage Dog -kaavalla, koossa 68 cm. Kankaiksi valikoitui jämäkankaista nämä, joista oli jäljellä sopivan kokoiset (= riittävän isot) palat.. Hihat on leikattu taasen poikittaiseen langansuuntaan.

 

Huomaako muuten kukaan hihoissa mitään outoa?

 

 

 

 

Body on ollut jo hetken aikaa valmiina, odottanut vain neppareita. Eilen kaivoin nepparilaatikon esille aikomuksena lyödä nepit paikoilleen.. Mutta tietenkin kaikki vasarat oli juuri silloin hukan teillä.. Tänä aamuna sitten päätin että kokeilenpa tavallisilla pihdeillä (enpäs nyt muistakaan mitkä nämä pihdit ovat nimeltään).. Sain kuin sainkin nepparit puristettua näillä pihdeillä paikoilleen, vain kolme "rengasta" meni huti.. Käytin aluksi apuna paketin mukana tulevia muovilätysköitä (jotka siis tarkoitettu vasaran kanssa työskentelyyn) mutta puristin nepparit kunnolla paikoilleen näillä. Ja totesin että pakko hankkia ne oikeat nepparipihdit, kun nämäkin jo helpottivat huomattavasti tuota neppareiden kiinnittämistä..

 

 

Kaava: Ottobre 4/2014 Sausage Dog

Kankaat ja tarvikkeet: kankaat kankaita.com, nepparit kangastukku.com



Mantelipullat

Olin tänään pullantuoksuinen kotiäiti. :) Sellainen olen vain hyvin harvoin, sillä inhoan pullan leipomista. Siksipä pullan leipominen onkin meillä ollut miehen hommia.. Viime aikoina olen kuitenkin ihmeen usein upottanut itse kädet pullataikinaan, eikä se olekaan ollut niin kamalaa.. Tykkään kokeilla uusia ja erilaisia reseptejä - ja tämä pätee myös pulliin.. Voisi siis ehkä sanoa, että inhoan "tavispullien" leipomista, mutta kaikki vähänkin erilainen on ihan kivaa..

 

Viimeksi pullaa leipoessa kokeilin tehdä pullataikinan ilman kananmunaa. Ja aijoin tehdä pullataikinan samoin jatkossakin... Mutta kun eilen illalla selailin vanhoja lehtiä, löysin Kotiliedestä (10/2013) tämän mantelipullan ohjeen, jossa taikinaan tulikin sitten kananmunia oikein kaksin kappalein siihen puolen litran taikinaan.. Ja pitihän sitä tietenkin kokeilla.. Pehmeitä pullia tuli, ja täyte oli ihanaa. (Jos jotakin ohjeesta muuttaisin, niin tomusokeria laittaisin ensi kerralla puolet lisää..)

 

Olen aina jättänyt mantelimassaa sisältävät reseptit kokeilematta, kun olen kuvitellut sen maistuvan marsipaanille, ja siitä en tykkää.. Nyt ajattelin, että no kokeillaan, luulisi ainakin lapsille maistuvan kun marsipaanistakin tykkäävät.. (No, tulihan noita sitten itsekin maisteltua oikein neljin kappalein.. :P Hups! ) Ja eihän se maistunut lainkaan marsipaanille, vaan oli oikeinkin hyvää..

 

 

 

Mantelipullat

50 kpl

 

5 dl maitoa

50 g hiivaa

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

2 tl vaniljasokeria

2 tl suolaa

n. 15 dl (1,1 kg) vehnäjauhoja

200 g pehmeää voita

 

voiteluun:

1 kananmuna

 

täyte:

100 g pehmeää voita

1 dl tomusokeria

150 g mantelimassaa

 

pinnalle: 

50 g mantelilastuja

 

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Sekoita joukkoon munat ja lisää muut ainekset. Alusta pehmeä taikina. Anna kohota vedottomassa paikassa noin 20 minuuttia. Leivo taikinasta pieniä pullia (ja aseta ne paperivuokiin pellille). Kohota uudelleen leivinliinan alla. Sekoita pehmeä voi, tomusokeri ja mantelimassa sähkövatkaimella tasaiseksi. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Voitele pullat kananmunalla ja paina keskelle sormin kuoppa. Täytä kuoppa mantelimassavoilla ja ripota päälle mantelilastuja. Paista uunin keskitasolla noin 10-12 minuuttia.

Pallomekko

Muutama viikko sitten ompelin tänään 1-vuotta täyttävälle kummitytöllemme trikoisen pallomekon. Koko on noin 80 cm, ja kaava sama vanha Orelman muunnos..

Mekon kaveriksi tein jämäkankaasta pienet tossut, jotka julkaistu jo aiemmin, löydät ne täältä..

 

Onnea Lyydia!

 

Kaava: Mekkotehdas-kirjasta muokattu & pienennetty "Orelma"

Kangas: poistopala kangastukku.com,

kuminauha paikallisesta S-marketista



Palapelipaita

Kangaslaatikkoja penkoessa huomasin että aika monesta ylijäämäkankaasta saisi vielä ainakin niitä yhdistelemällä ommeltua vielä monta (palapeli)paitaa.. Tässä yksi. Kangas riitti melkein etu- ja takakappaleeseen. Etukappaleelle tein reunoihin soirot punaisesta, ja hihatkin jouduin tekemään useammasta palasta. Ajatus oli laittaa toiseen hihaan tuosta kuviollisesta kankaasta leikattu "merkki", mutta kuviot oli melko sekavia, eikä tilkuissa ollut ainoatakaan sellaista kuvaa mitä olisi voinut siihen tarkoitukseen käyttää.. Joten melko tehokkaasti tuli molemmat kankaat sitten käytettyä.. Vähän vain mietityttää, onko tämä liian pyjaman näköinen..?

 

Kasvunvaraa ei kyllä kovin paljon enää jäänyt..

 

Kaava: Ottobre 1/2012 "Mahpee" 122 cm

Kankaat: kankaita.com



Niin söpöt

Haeskelin ihan muuta juttua varten kaavaa, kun törmäsin näihin.. Oli ihan pakko piirtää kaavat heti ja vielä saman päivän aikana testata kaavaa.. Yksi kummitytöistä täyttää ensi viikolla vuoden, ja hänelle tekemästäni mekosta (jonka julkaisen myöhemmin) jäi kangasta jonkinverran yli. Niinpä ajattelin kokeilla tehdä synttärilahjamekolle vielä tossut kaveriksi. Ohjeen tossut oli tehty puuvillakankaasta, mutta onnistui melko mukavasti myös trikoosta. Nauhoja minulla ei siihen hätään ollut, mutta tein kuminauhasta ja trikoosta tällaiset nauhan korvikkeet.. Tuon kuminauhasysteemin olisi saanut laittaa varmaankin taaemmas, mutta nyt se tuli näin. Nähtäväksi jää miten se käytännössä toimii..

 

Kuvia räpsin vaikka ja kuinka paljon, kun aina vaan tossu tai vuorikangas näytti niin erikoisen väriseltä.. Ulkona otetuissa kuvissa värit on lähinnä oikeaa..

 

 

 Betonisaappaat tein edelliskesänä. Olin jo heittänyt lasten rikkinäiset saappaat suloon, mutta muita betonijuttuja valaessa muistin saappaat ja kävin hakemassa ne vielä valumuotiksi ennenkuin heitin takaisin roskiin.. Ne nimittäin piti pilkkoa ihan "atomeiksi" että betonisaappaat sai muotista irti.. :)

 

Kaava: Ottobre 3/2006 "Tossut" koko 21 (koot 17-21)

Kankaat: tilkkulaatikosta, edellisten töiden jämiä..

 

Punainen jalkkispaita

Kaksoset on menossa huomenna eskarin aikaisen "luokka"kaverin synttäreille. Kaverukset menivät eskarin jälkeen eri kouluihin, mutta ihanaa että ovat säilyttäneet kaveruutensa. Heti kun kutsu kuului, ajattelin että jos vain ehdin, ompelen kaverille samanlaisen t-paidan kuin pojillakin on. Punainen väri valikoitui olosuhteiden pakosta, kun muita yksivärisiä kankaita ei ollut riittävästi. Takakappaleen jouduin tekemään kahdesta palasta, kun kankaan pituus ei aivan riittänyt.

Toivotaan että paita on mieleinen..

 

 Mallina kuvissa Joonas 9v.

Onnea J-K! :)

 

Kaava: Ottobre 1/2012 "Mahpee" -raglanpaita 134 cm, lyhennetty t-paidaksi

Kankaat: kankaita.com

Kaurakookoslastut

Nyt tämä blogi näyttää (ainakin hetkellisesti) palanneen leipomisen maailmaan.. Vain yksi valmiiksi leikelty ompelus odottaa sopivaa hetkeä kaivaa koneet esille, mutta sämpylätaikina kohoaa tuolla juuri parhaillaan. Leipomisia vartenhan tämän blogin aikoinaan perustin, sitten otin mukaan myös neuleet.. Ja nykyään tämä on sitten vähän tämmöinen sekalainen seurakunta kaikenlaisia kädentöitä.

 

Testasin Myllyn Paras ISO kaurahiutale- pussin kyljessä olleen Kaurakookoskeksien reseptin. Hyviä tuli. Oikeastaan ihan törkeän hyviä. Kokeile vaikka:

 

 

 

 

Kaurakookoslastut

30-40 kpl

 

125 g sulatettua voita

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

1 ½ dl kookoshiutaleita

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

1 dl vehnäjauhoja

3 dl Myllyn Paras ISO kaurahiutaleita

 

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet ohjeen mukaisessa järjestyksessä voin sekaan ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nostele lusikalla nokareita leivinpaperoidulle pellille, jätä reilusti leviämisvaraa. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla 5-10 minuuttia.

Nikke kokkaa: Tiikerikakkua

Olin saanut juuri omenamutakakun uunista ulos, kun Niklas, tokaluokkalainen, tuli rengaskakkuvuoka kädessään kysymään saisiko leipoa kakun "tälläseen vuokaan". Ja sellainen kakku oli ajatuksissa jossa on "sellasta vaaleeta taikinaa ja välissä tummaa". Eli siis tiikerikakkua. No, kun uuni oli jo valmiiksi lämmin, annoin pojalle luvan alkaa kakuntekoon.. Hän kyllä mittaili aineet ja voiteli vuoan, mutta vatkaaminen otti vähän koville joten siihen ja vuoan leivitykseen tarvitsi apua.. Kakun kuvauksenkin hän hoiti ihan itse, ja piti pienemmille kuria että "ensin siivotaan, sitten syödään iltapala ja jälkkäriks saa tiikerikakkua!" =)

 

Paisto jäi myös äidin kontolle.. Jätin edellisen leipomuksen jäljiltä uunin valmiiksi päälle kun asteetkin oli samat.. Kuinkas kävikään.. Kun kakku oli ollut uunissa sen minkä pitikin, aloin haistella että mikäs täällä näin käryää.. Joku oli käynyt vääntämässä uunia isommalle ja kakku oli saanut pintaansa vähän liikaa väriä ja haisi palaneelle.. Onneksi ei kuitenkaan maistunut palaneelle, mutta vähän turhan kuivaksi ja tummaksi pääsi paistumaan.. Muuten oli tosi hyvänmakuinen kakku!
Ohje napattiin täältä..

 

 

Tiikerikakku

 

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 tl vanilliinisokeria

3 rkl kaakaojauhetta

½ dl maitoa

 

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri keskenään ja lisää vähän kerrallaan taikinaan. Lisää maito ja vatkaa taikina tasaiseksi. Ota taikinasta 1/3 erilleen ja lisää siihen kaakaojauhe (sekä pieni määrä maitoa, n. 1 rkl), sekoita. Voitele ja leivitä rengasvuoka. Laita vuokaan ensin puolet vaaleasta taikinasta, sitten tumma taikina ja päälle vielä loput vaaleasta taikinasta. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 35 minuuttia.

 



Omenamutakakku

Kokeilin Leivotaan-lehdessä 5/2014 ollutta omenamutakakun reseptiä. Totesin reseptin vaativan hiukan kehittelyä.. Ensinnäkin kakku oli ihan liian makeaa - vähentäisin sokerin määrää ainakin puolella. Toisekseen, paistoaikaa täytyy tarkistella.. Mielestäni vuoka, jolla nyt kakun tein, on ohjeen mukaisesti halkaisijaltaan 24 cm.. Mutta ensi kerralla valitsisin kyllä isomman vuuan (26-28cm).. Kakku jäi keskeltä liian löysäksi, suorastaan raa'aksi, vaikka paistoin sitä yli 10 minuuttia kauemman kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt.. Kakun pintaan tuli jännä "kuori" - kakku ei lainkaan ole saman näköinen kuin lehden kuvassa. Omenaa laittaisin ensi kerralla enemmän, ja voisin lisätä myös ripauksen kanelia.. 

Mutta alla alkuperäinen resepti..

 

 

 

Omenamutakakku

10-12 palaa

 

3 kananmunaa

4 ½ dl sokeria

200 g sulaa voita

3 3/4 dl vehnäjauhoja

1 ½ rkl vaniljasokeria

2-3 omenaa

 

Säädä uuni 175 asteeseen. Vatkaa keskenään munat ja sokeri ja lisää sulatettu, lämmin voi. Lisää jauhot ja vaniljasokeri ja sekoita sileäksi taikinaksi. Kuori omenat ja raasta ne. Sekoita raaste taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn vuokaan, halkaisija noin 24 cm. Paista uunin keskitasolla 20-25 minuuttia. Kakku on kypsänäkin hieman tahmea mutta ei löysä.

Luumuinen uunipuuro

Myllyn Paras ISO kaurahiutale-paketin kyljessä oli pari kokeilemisen arvoista reseptiä. Ensimmäisenä testasin uunissa paistettavan kaurapuuron. Laitoin puuroon kuivattuja luumuja, kun ajattelin että ne kelpuutettaisiin paremmin kuin sekahedelmänpalat. No, minusta puuro oli ihan älyttömän hyvää, mutta kyllä lasten puuroista taisi suurin osa olla vielä lautasilla kun he olivat mielestään syöneet tarpeekseen.. Saksin luumut pienemmiksi, ja se oli ihan hyvä juttu.. Sokeria en laittanut ollenkaan, eikä puuro sitä kaivannutkaan. Helppo ruoka valmistaa, voi laittaa ruuan uuniin ja lähteä ulkoilemaan valmistumisen ajaksi!

 

 

Mutta kun tätä nyt sen verran paljon jäi, enkä yksinäni ihan kaikkea taida jaksaa syöpötellä, niin ideoita mihin sen lopun voisi käyttää?

Ei kylläkään näytä kovin herkulta mutta kyllä se oikeasti on! :)

 

Luumuinen uunipuuro

 

6 dl Myllyn Paras ISO kaurahiutaleita

200 g kuivattuja luumuja (tai sekahedelmiä)

1 ½ l maitoa (tai vettä)

½ tl suolaa

(½ dl sokeria)

 

Pilko luumut tai sekahedelmät halutessasi pienemmäksi. Mittaa ainekset reilunkokoiseen voideltuun uunivuokaan, sekoita vähän. Kypsennä 150 asteisessa uunissa noin 1 ½ tuntia.

Peltileipä

Elovenan kaurahiutalepussin kyljestä nappasin tämän peltileivän reseptin. Olen tällä ohjeella tehtyä leipää saanut maistaa jonkun toisen tekemänä joskus aiemmin, ja nyt kun ostin taas kaurahiutaleita pussissa ja ohje osui siitä silmääni, päätin minäkin tätä kokeilla. Ohjeen mukaan taikinaan tulisi kuivahiivaa, mutta minulla oli nyt vain tuorehiivaa kaapissa ja teinkin sitten siitä.. Hyvää tuli. Tämä on muuten oikein hyvä laiskan emännän sämpyläresepti, kun aina se sämpylöiden pyörittely ei vain oikein innosta. Alla minun versioni, alkuperäinen siis Elovenan (2 kg:n) kaurahiutalepussista..

 

Peltileipä

 

5 dl vettä

25 g tuorehiivaa

1 tl suolaa

2 rkl siirappia (tai sokeria)

4 dl kaurahiutaleita

6 dl vehnäjauhoja

½ dl rypsiöljyä

 

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, murusta hiiva siihen. Lisää suola, siirappi, öljy, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille (30x35cm), taputtele jauhohetuin käsin pellin kokoiseksi tasaiseksi levyksi. Anna kohota liinan alla 20 minuuttia. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Ruuduta leipä esim. taikinapyörällä, (ripottele halutessasi pinnalle kaurahiutaleita) ja paista 15-20 minuuttia.



Pullapäivä

..tai ilta.. Kummitätini ja -setäni ovat tänään tulossa meillä käymään, ja eilen illalla päätin leipoa  (kerrankin) ihan tavallista pullaa.. Hmm, vaan kuinkas kävikään.. Omppuhillopurkit osui silmään siinä taikinaa vaivatessa, ja huomasin ajattelevani että jospa tekisinkin omenapitkoja.. Tein niitä kaksi, ja lisäksi kolme pellillistä erilaisia pikkupullia. Myös niitä ihan tavallisia korvapuusteja, sillä omenahillopulla ei tosiaankaan ole mieheni suosiossa.. Moni on sanonut, että pullataikinasta tulee pehmeämpää kun jättää kananmunan kokonaan pois. Nyt päätin minäkin kokeilla, ja totesin saman. Taikina oli niin unelmapehmeää, että taidanpa tehdä pullataikinan vastaisuudessakin näin.. Vaniljakreemijauhe oli ehtinyt mennä vähän aikaa sitten vanhaksi, joten koitin saada sitäkin vähän kulumaan ja laitoin sitä kaikkiin muihin paitsi korvapuusteihin.

 

Pullataikina

 

1 l maitoa

100 g hiivaa

3 tl suolaa

4 dl sokeria

2 rkl kardemummaa

400 g voita

vajaa 2 kg vehnäjauhoja

 

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota hiiva maitoon. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja noin puolet vehnäjauhoista vispilällä sekoittaen. Alusta pullataikina kimmoisaksi lisäämällä vehnäjauhoja vähän kerrallaan. Lisää alustamisen loppuvaiheessa taikinaan pehmeä rasva. Vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi (n. 30 min). Leivo taikinasta pitkoja tai pikkupullia.

 

Omenapitkot vaniljakreemillä

Omenapitko: Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen levy. Levitä levylle omenahilloa ja ripottele kanelia. Taita levyn reunat keskelle. Leikkaa saksilla pieniä "viiltoja" pitkon reunoille. Kohota pitkoa puoli tuntia. Voitele kananmunalla. Laita pitkon keskelle reilusti vaniljakreemiä ja ripottele viiltojen kohdalle raesokeria. Paista 180 asteessa noin 30 minuuttia. Tarkista että myös pohja on ruskea!

 

Tavallisia korvapuusteja, jotka kallellaan mikä minnekin suuntaan..

Korvapuustit: Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen levy. Sivele levylle voita, ripottele reilusti kanelia ja sokeria. Rullaa levy rullalle. Leikkaa rullasta "kolmioita", nosta kolmiot pellille kapea kohta ylöspäin ja paina sormilla kapea kohta alas peltiin saakka. Kohota puoli tuntia, voitele kananmunalla ja koristele raesokerilla. Paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

 

Omenapuusti jossa vaniljakreemiä, mantelirouhetta ja raesokeria


Omenapuustit: Kuten korvapuustit, mutta levitä levylle omenahilloa ja ripottele kanelia. Rullaa rullaksi samalla tavalla kuin korvapuustit, mutta leikkaa tasakokoisia paloja. Laita ne pellille "kyljelleen", anna kohota puoli tuntia. Voitele pullat kananmunalla, lusikoi päälle vaniljakreemiä ja ripottele pinnalle mantelirouhetta ja raesokeria. Paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

 

Vaniljasilmäpullat: Pyörittele taikinasta pyöreitä pullia, anna kohota. Voitele pullat kananmunalla ja tee niihin sormilla kolo kreemiä varten. Lusikoi koloihin reilu kerros vaniljakreemiä, ripottele päälle raesokeria. Paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.



Ulkoilupuku nuorimmalle

Danskun ulkoilupuku alkoi käydä pieneksi, eikä sopivan kokoista isommilta sisaruksilta jäänyttä ollut laatikoissa. Kaksosten äitiyspakkauksen puvut olenkin jo aikaa sitten laittanut kierrätykseen, ja muita kevätvauvoja meillä ei sitten olekaan ollut kuin yksi tytöistä, joten kaikki muut näihin syyskeleihin sopivat puvut on joko liian pieniä, suuria tai liian tyttömäisiä.. Joten muutama äidin ja isän luota penkomani vaate saksien alle ja pojalle uusi ulkoilupuku.. :) Tähän on käytetty kaksi college-hupparia, puolet isosta tunikasta sekä omasta kaapista napattu huonon mallinen (= liian avoin kaula-aukko) t-paita. Ja kiva tuli, vaikken ihan kaikkea kaavan ohjeistuksesta ymmärtänytkään ja tein joitakin juttuja vähän soveltaen.. Taskutkin jätin kokonaan pois, sillä mihin puolivuotias taskuja tarvitsee? Vanua olisin laittanut kankaiden väliin jos sitä olisi ollut valmiina, mutta en varta vasten lähtenyt sitä hakemaan.. Tämä menee nyt vähän aikaa ulkoilupuvusta, ja talvellahan sitä voi käyttää lämpimänä sisävaatteena.. :)

 

Ensimmäiset päikkärit tällä on jo nukuttu :)

 

Silitysrautaakin tälle olisi voinut vähän vilauttaa jos vain olisi ehtinyt.. :)

 

 Kangastilkuista pieni applikaatio..

 

 



 

Kaava: Ottobre 4/2014 "Best Pals" ulkoilupuku 74 cm (56 - 80 cm)

Kankaat & tarvikkeet: Kankaat kierrätetty vanhoista vaatteista,

vetskari joku vanha mutta käyttämätön (kulkenut muutosta toiseen laatikon pohjalla yli 10 vuotta),

resori kangastukku.com

Vaniljainen uuniomenahillo

Työkaveri joskus muutama vuosi sitten kertoi tekevänsä omppuhillon uunissa. En ole sitä aikaisemmin tullut kokeilleeksi, mutta kun onnistuin polttamaan tämän syksyn ekan omppuhillosatsin pohjaan, koitin hakea uuniomenahilloon ohjetta.. Ja niitähän löytyi.. Ekan version tein kanelisena, eli pari kanelitankoa sinne hillon sekaan keittymään. Pitää vaan muistaa ottaa ne kaikki kanelitangot sieltä seasta pois ennenkuin soseuttaa omput..

 

Tämän vaniljaisen hillon tein eilen, kun muistin että kaapissa on vielä yksi vaniljatanko. Niitä olisi voinut olla kaksikin, melko vähän vanilja maistuu tässä hillossa.. Mutta omppuhillohan on hyvää vaikka pelkällä hillosokerilla, joten kyllä tämä syödyksi tulee! Mikään ei voita omppuhilloa kaurapuuron kaverina!

 

 

 

Vaniljainen uuniomenahillo

 

2 kg omenanpaloja

3 dl vettä

1 kg hillosokeria

1-2 vaniljatankoa

 

Kuori ja paloittele omenat esim. teräskattilaan. Lisää vesi kattilanpohjalle ja laita kattila 200-asteiseen uuniin. Anna omenoiden pehmentyä noin tunnin verran, (kääntele välillä). Soseuta, lisää hillosokeri ja halkaistut vaniljatangot (raaputa siemenet hillon sekaan). Laita kattila takaisin uuniin, keitä noin 2 tuntia.. Poista vaniljatangot. Purkita hillo kuumennettuihin lasitölkkeihin.

 

Minä kuumensin purkit näin: Otin kattilan pois uunista, sammutin uunin ja laitoin puhtaat lasitölkit kuumaan uuniin 15 minuutiksi. Sen jälkeen purkitin hillon. Valmista hilloa tuli noin 1 ½ litraa.

Helppoa hillontekoa, joskin hidasta. Mutta eipähän palanut hillo pohjaan ja sain tehtyä siinä samalla montaa muutakin hommaa..

Minttuhyydykekakku gluteenittomana

Sunnuntaiksi tein miehen pyynnöstä vielä minttuisen hyydykekakun. Senkin glutenittomalla pohjalla jotta sopi kaikille vieraille. Vieraat kyselivät onko meillä joku juhlapäivä, kun on niin "valtavat herkut"! :) Ei ollut, mutta kun yksi vieraista oli juuri päässyt eläkkeelle, sovittiin sitten että juhlitaan eläkettä!

 

Kakku tällä täytteellä löytyy blogin aiemmista postauksistakin, mutta erilaisen pohjan vuoksi julkaisen reseptin uudelleen. Kuvasin kakun jämiä vielä vieraiden lähdettyä, yönkähmässä jääkaapin valossa. Sillä arvelin että näin käy: aamulla kakusta ei ollut jäljellä kuin vielä pienemmät rippeet! Kyllä mä mun väkeni tunnen! :)

 

Minttuhyydykekakku

 

Pohja:

1 kananmuna

saman verran sokeria

saman verran perunajauhoja & kaakaojauhetta

 

Täyte:

5 liivatelehteä

2½ dl Flora Vanillaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

150 g Marianne Crush-rouhetta

2 tl vaniljasokeria

½ dl sokeria

3 tippaa piparminttuöljyä

tilkka vettä

 

Pohja: Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Laita 24-26 cm irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi ja voitele reunat. Laita kolme samankokoista lasia riviin, riko kananmuna yhteen niistä. Laita seuraavaan lasiin yhtä paljon sokeria. Ja viimeiseen yhtä paljon puoliksi vehnäjauhoja ja leivontakaakaota. Vaahdota kananmuna ja sokeri. Sekoita vehnäjauho-kaakaojauheseos siivilän läpi munasokerivaahtoon ja sekoita huolella mutta varovasti. Kaada taikina vuokaan ja paista 10-15 minuuttia uunin keskitasolla. Anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla.

 

Täyte: Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota Flora Vanilla, sekoita joukkoon tuorejuusto, sokerit, piparminttuöljy ja Mariannerouhe. Kuumenna tilkka vettä kiehuvaksi (esim. mikrossa) ja sulata liivatteet siihen. Kaada liivateneste ohuena nauhana täytteen sekaan koko ajan huolellisesti pohjaa myöten sekoittaen. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli. Minä tein kakun samana aamuna ja laitoin sen ensin pariksi tunniksi pakkaseen ja siirsin sitten jääkaappiin. Hyvin ehti illaksi hyytyä.



Gluteeniton tonnikalapiirakka

Sunnuntaina saimme vieraita, ja tein suolaiseksi tarjottavaksi tonnikalapiirakan. Gluteenittomana versiona, jotta kävi kaikille. Etsin sellaisen ohjeen, johon oli tarvikkeet kaapissa valmiina, ja se löytyi täältä. Alla oma versioni:

 

Gluteeniton tonnikalapiirakka

 

Pohja:                               

3 dl gluteenittomia jauhoja

½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

50 gvoita

1 dl vettä

 

Täyte:                               

40 g tomaattipyreetä

200 g tuorejuustoa (tässä makuna rucola-pesto)

1 pieni sipuli

185 g tonnikalaa

100 g juustoraastetta

tilliä

 

Pohja: Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon sulatettu voi ja kylmä vesi.

Taputtele taikina voidellun, halkaisijaltaan 28 cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte: Sekoita tomaattipyree sekä tuorejuusto ja levitä seos pohjalle.

Lisää päälle pilkottu sipuli, tonnikala, tilli ja juustoraaste.

Paista piirakkaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Hylly vanhasta ikkunasta

Tämä ikkuna on peräisin talostamme. Se oli heitetty ikkunoita vaihdettaessa vain ulos muun purkujätteen sekaan, mutta säilynyt kuitenkin ehjänä.. Yhden nurkan liimaus oli pettänyt, mutta se oli korjattavissa.. Pelastin ikkunan, vaikken tiennyt mitä sillä tekisin.. Sitten näin miehen siskon luona vastaavan hyllyn, ja tajusin että tuossahan on ideaa.. Onneksi kukaan ei halunnut ikkunaa silloin kun sitä noin vuosi sitten täällä tarjosin.

Tässä ikkuna juuri pelastettuna..
 

Sitten alkoikin sopivien hyllynkannattimien etsiminen.. Kuluvan vuoden helmikuussa löysin omaa silmää miellyttävät, vieläpä edulliset, mutta nehän oli tietenkin verkkokaupasta loppu.. Sähköpostikyselyyni tuotteen saatavuudesta vastattiin, että alkukesästä.. Silloin tällöin kävin Kärkkäisen nettisivuilla kurkkimassa kesän aikana, kunnes lopukesästä niitä todella siellä oli! Heti tilaus matkaan, ja pari viikkoa sitten posti toi hyllynkannattimet!

 

Olin aloitellut ikkunan käsittelyä jo alkukesästä, mutta vasta viime viikolla innostuin tekemään työn loppuun. Puhdistin ikkunan, hioin alapuolelle jäävät (eli näkyvät) pinnat kokonaan ja vetelin pintaan petsivahan jämiä, mitä jäi yli tämän lipaston käsittelystä.. Yläpuolta en sen kummemmin käsitellyt, puhdistin vain hyvin ja hioin pahimpia kohtia, jätin tarkoituksella vanhan näköiseksi.. Sitten enää ikkunalasin puhdistus ja mies apuun.. Hän laittoi hyllynkannattimet paikoilleen ja hyllyn seinälle! <3

 

 

 

Aika hassua muuten, että vaikka vanhoja ikkunoita käytetään paljonkin sisustuksessa, niin ihan vastaavaa en ole mistään googlaamalla löytänyt.. Joten tästäpä idea jakoon.. Ja toinen hassu juttu, että samana iltana kun hylly saatiin paikoilleen, meillä oli tupa täynnä miehiä. Hyllyä kehuttiin hienoksi, ja minä olin ihan äimänä, että miehet edes huomaa moista..

Viikonloppuna siivoamisen päätteeksi kaivelin sitten tuikkukippoja esille ja pihlajanmarjoja meillä on nyt vähän siellä ja täällä. Lapset ihmetteli, että onko nyt joulu.. Mutta ei, vaan ihana syksy..

 

 

Ps. Viikko sitten kun olin lapsuudenkodissani käymässä, oli mieskin innostunut sisustuspuuhiin.. Olkkarin seinät oli saaneet uuden maalipinnan, ja uudet verhotkin oli ikkunoihin ilmaantunut. Seinien väri on kiva, ja verhoistakin tykkään. Mutta nyt muutamat sisustusjutut jotka olin niiden edellisten verhojen mukaan hankkinut/tehnyt, eivät sovi enää olkkarin värimaailmaan.. Kynttiläkupit eivät niin haittaa, niitähän voi käyttää muualla tai antaa lahjaksi.. Mutta se pikkuisen kirpaisi, että lähes puoli vuotta neulomani peitto nojatuolin päälle jäi nyt vaille käyttöä.. Voihan sitäkin toki muualla käyttää, mutta kun olin sen nimen omaan siihen ajatellut..

Mutta oli se kiva yllätys kun tultiin pikkuväen kanssa kotiin.. Kaikki ne lukuisat piirustuksetkin oli jääneet piiloon maalin alle.. Ja siitä olin onnellinen, etten ehtinyt kotopuolessa käydä värjäämöllä, olisin ostanut vielä väärän värisen matonkuteenkin!

 

Tässä oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy hyvin tuo väriero entiseen.. Listan vasemmalla puolella on keittiön seinä, ja oikealla olkkari. Olkkarin seinät oli ennen saman väriset kuin keittiössä.. Mutta kamera vääristää kuvia taasen niin että kummassakaan kuvassa ei seinän väri ei ole ihan todellinen.

 

Takki tytölle

Meillä on mieheni kanssa jonkin aikaa ollut käytössä vapaa-illat, yleensä kerran viikossa. Mies käyttää vapaa-iltansa jääkiekkoon ja minä tällä hetkellä hyvin mielelläni nostan ompelukoneen ja saumurin illaksi pöydälle.. Menneellä viikolla sain sitten tällaisena vapaa-iltana oikein urakalla ommeltua, mm. tein tämän takin silloin loppuun. Olin alkuviikolla pienimmän päiväuniaikoina koonnut takin muuten, mutta vetskaria piti ensin lähteä varta vasten hakemaan..

 

Kaava on sama Tinttiina kuin tässä ja tässä takissa. Olin piirtänyt kirjaston lehdestä vain joka toisen kaavojen koista (voiko noin sanoa?), ja nyt tarvitsisin talvitakkeja varten näitä välikokoja.. Melkeinpä voisi tilata mokoman lehden itselleen niin ei tarvitsisi aina olla varailemassa lehteä, sitä kun ei meidän omasta kirjastosta löydy..

 

Kangas, joka on luultavasti vanha verho, löytyi muutamia viikkoja sitten huuto.netistä. Pitkään se vain odotti, kun en tiennyt haluanko tehdä takin tästä vaiko yhdestä toisesta kankaasta. Tähän sitten päädyin, ja olen tyytyväinen että päädyin.. En edes yrittänyt kohdistaa hihoihin samanlaisia kuvioita vaikka se olisi voinut olla jopa mahdollista.

Vetoketjun ompeleminen on näissä takeissa minusta kaikista hankalinta. Tämänkin onnistuin ompelemaan ihan hassusti! Mutta laiska kun olin, en viitsinyt alkaa sitä purkamaan. Ajattelin että kun tämä tulee omille niin pienet kauneusvirheet ei haittaa!

 

Vetskari tuli ihan hullusti, tai sitten olis pitänyt jättää tuo "lipare" kokonaan pois..

 

Takin vuorina yksivärinen puuvillakangas, hupussa oranssi pallokangas. Hupun reuna onnistui nyt täydellisesti! Kolmas kerta toden sanoo.. :) (kai se neljäs kerta sitten menee taas pieleen...)

 





 

Huppua muokkaisin hiukan jos osaisin.. Se jättää tälläisenään kaulan melko paljaaksi. Niin että talvitakkina (niinkuin tämä muuten alkujaan onkin paksumman tikkitakin kaava) sen kanssa on ihan pakko pitää jonkinlaista huivia tai kauluria.. Mutta kun en osaa, niin ei auta kun tyytyä tähän ja hankkia se huivi! :)

 

Kaava: Ottobre 6/2011 "Tinttiina" 104 cm (86 -122 cm)

Kankaat & tarvikkeet: päällikangas kierrätyskangas, yksivärinen vuorikangas kankaita.com, pallokangas kangastukku.com, vetoketju Eurokangas