SikSakkia Jonttuut

Tällä kertaa esittelyssä SikSakkia Jonttuut eli lapaset tai vanttuut Jonsukat-kirjan ohjeella. Keltainen kerä oli jämälanka laatikon pohjalta ja se kului viimeistä senttiä myöten tähän. Ohjeen mukaanhan peukalot olisi tehty kokonaan tehostevärillä eli näissä keltaisella, mutta näissä nyt kaksivärisenä koska keltainen ei olisi yksistään riittänyt. Toisen harmaan langan kävin ostamassa kaupasta, enkä tietenkään huomannut ottaa toisesta langasta pätkää mukaan ja niinpä näissä kahdessa harmaassa oli harmikseni liian pieni sävyero jotta kuviot erottuisivat kunnolla.

Yleensä neulon syksystä jouluun, mutta tällä kertaa neulominen on "jäänyt päälle".. Esittelyvuoroaan odottaa nimittäin parikin neulottua juttua. Toinen odottaa ihan vaan kuvaamista, mutta toinen sitä että lahjan saaja malttaa ensin syntyä tähän maailmaan.. Harvoinpa mulla on vauvalahja valmiina odottamassa syntyvää, mutta joskus näinkin päin.. :)

Ohje: kirjasta JonSukat s. 166 "SikSakkia Jonttuut
Langat: Novitan 7-veljestä

Vähän sitä sun tätä..

Tässä tulee nyt tällainen sekalainen pläjäys alkuvuoden aikana valmistuneista käsitöistä..

Viime syksynä minulta kysyttiin, tekisinkö pari pipoa, tytölle ja pojalle. Lupasin. Sitten häpeäkseni unohdin lupaukseni.. Kun siskoni joululomalla kysyi, tekisinkö hänen pojalleen kevääksi pipon, muistin sen syksyisen lupaukseni.. Tarkistin, vieläkö pipoja tarvitaan ja kun tilaus oli edelleen voimassa, lähdin ihan asioikseni Eurokankaaseen pipokankaita hakemaan.. Ei olekaan pitkään aikaan tullut blogattua tilausompeluita, mutta tästä tytön piposta tuli niin kiva.. Pojan pipo olikin ihan perus tummansininen.

Samanlaisen tummansinisen tein sitten myös siskon pojalle, kummipojalleni. Olin tällä välillä löytänyt Lidlistä heijastin-silityskuvia ja sellaisen silitin sitten kummipojan pipoon.

Kummipojan pipon lähetin alkuviikosta ja pakettiin sujahti myös muutama nukenvaippa ja pari ruokalappua tuoreelle isoveljelle ja isosiskolle! Eilen sain siskoltani viestin, että kovasti heillä nyt nukkevauvat kakkii ja syö.. :)

Menneellä viikolla sain haetuksi lisää kauraa ja tein sen yhden kesken jääneen kaurapussin valmiiksi. Ja samantein myös pari uutta.. Yhden annoinkin jo lahjaksi. Pussien sisemmät kankaat vanhasta tyynyliinasta ja päälliset käsityömessuilta.

Perjantaita innostuin penkomaan kangaslaatikoita. Pyörittelin jämäkankaita ja leikkasin pojalle palat hihattomaan jumppikseen. Kyllä huomasi, etten ole pitkään aikaan ommellut juuri muuta kuin joustamattomia kankaita! Resorikanttien kanssa meinasi hermot mennä moneen kertaan, siistiä jälkeä ei tahtonut saada millään.. Oli taas vaihteeksi ratkojalla töitä.. Kaksi päivää minä sitä ompelin aina sopivan hetken tullen, ja sain kuin sainkin sen valmiiksi!

Ensin ei poika meinannut huolia koko pukua päälleen, ja sitten sitä ei meinannut saada häneltä ollenkaan pois! :)

Taskun laitoin vain toiselle puolelle. Neppareiden tilalle laitoin vetskarin, että on pojan itse helpompi pukea jumppis päälleen. Mutta ehkä tein tässä virheen. Asia on nimittäin myös toisinpäin; vetskarin ansiosta poika saa sen myös riisuttua helpommin.. Ja se riisuminen on tällä hetkellä kaikista kivointa!

Kaava: Ottobre 1/2016 "Reggae" 86 cm

Kankaat jämäkankaita, vetskari saatu

Kaksi veljistäni on kihlautunut. Toinen jo lokakuussa ja toinen uudenvuodenpäivänä. Lahjat sain valmiiksi vasta vähän aikaa sitten. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.. :)

Pariskunnalle, joka asuu saman katon alla ja jolla kuvittelisin jo kaikki oleellinen olevan, olikin vaikea keksiä lahjaa. Vielä se, kun ei ole koskaan tavannut toista puolta pariskunnasta eikä ole niin minkäänlaista käsitystä minkälainen on maku tai tyyli..

Veljeni on kotona asuessaan ollut kova saunomaan. Niinpä keksin loistavan idean tehdä pellavaisen laudeliinan. Se kun ei ole aina näkösällä, jos ei ulkonäkö vaikka niin kovin miellytäkään. No, niinhän siinä sitten kävi kun tein vähän etukäteistiedusteluja, ettei heillä edes ole omassa asunnossaan saunaa... Mutta taloyhtiön sauna kuulemma on joten minä uskaltauduin sen laudeliinan kuitenkin tekemään.. Jos ei laudeliinana ole käyttöä, niin saahan sitä keksiä jonkin muunkin käyttötarkoituksen. (Ja saamani viestin mukaan käyttöä liinalle kuitenkin löytyy.. )

Keltainen puuvillapitsinauha näytti aika kivalta mustan parina ja niin syntyi pitsisomisteinen laudeliina. Mulla oli oikein fiksu järjestys tätä tehdessä, ompele ensin, suunnittele sitten.. Pitsi on siis ommeltu vasta jälkikäteen joten takapuolelta ei ole ihan niin siisti kuin voisi olla.

Tuoreempi pari on ihan umpirakastunut. Heille tein parilapaset, rakkauslapaset tai käsikädessä-lapaset. Rakkaalla lap(a)sella on monta nimeä! Siis yksi yhteinen lapanen ja molemmille omat. Tämä pari asuu eri osoitteissa mutta samalla paikkakunnalla, joten keväisille iltalenkeille nämä on varmaan ihan kivat. Näihin minun oli tarkoitus tehdä sydän-kuviot silmukoita jäljentäen, mutta koska en ole vielä löytänyt sellaisia rautalankaohjeita silmukoiden jäljentämiseen niin sydämet jäivät nyt pois..

Rakkauslapasten ohjeen löysin täältä, mutta muutin silmukkamäärät omalle käsialalle sopivaksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle! :)

Talvitakki itselle

Alkusyksystä suunnittelin tekeväni itselle sekä välikausitakin että toppatakin. Kun huomasin miten vähän sitä oikeasti ehtiikään pieneltä vauvalta sekä muulta arjen pyöritykseltä ompelukoneella istuskelemaan, päätin jättää välikausitakin keväämmälle ja tehdä vain talvitakin. Sille kun oli akuutimmin tarvettakin. Harvoin olen öisin ommellut, vaan inspiraation iskiessä ja vauvan nukahtaessa yöunille samaan aikaan, oli pakko aloittaa.. Ja lopettaa en osannut ennen kuin oli pakko, vetskari nimittäin oli haettava kaupasta.

Olemme mieheni kanssa jo useita vuosia pitäneet vapaailtoja, siis kumpikin kerran viikossa. Mies lähtee vapaailtoinaan jääkiekkoa pelaamaan, mutta minä vietän vapaailtani aika usein kotona ommellen. Ja kyllä, keskityn vain ja ainoastaan ompelemiseen, mies hoitaa lapset ja iltatoimet. (No, tällä hetkellä kyllä täytyy pikkuista imettää välillä..) Yhtenä tällaisena iltana sain sitten ommeltua takin loppuun. Ensin ampaisin ostoksille Eurokankaaseen ja takaisin tultuani ompelin takin loppuun.

Ihan hirveän monta työtuntia tähän meni, mutta olen kyllä niin tyytyväinen lopputulokseen että kannatti alkaa itse tekemään. Viime talvena en millään löytänyt kaupoista juuri sellaista oman näköistä takkia.. Mutta kestipä myös kankaan löytyminen, ainakin vuoden.. Syksyllä törmäsin jotakin ihan muuta etsiessäni Elloksen sivuille, ja siellä oli minun takkikankaani verhoina! En minä ihan tällaista kangasta ollut etsinyt, vaan jotain värikkäämpää, kenties retroa. Kun ei etsinnät tuottaneet tulosta, aloin katsella vähän muitakin. Ja tämä oli sitten sellainen minkä saatoin kuvitella takkina..

 Kaavana käytin samaa SK sadetakin kaavaa kuin tässä takissa. Nyt sain tuon hupunkin onnistumaan ihan oikein. En edelleenkään ymmärrä mikä kämmi tuossa aikaisemmassa takissa on käynyt kun huppu on edestä ihan hassu.. Hupun olisi tosin voinut vuorittaa hiukan ohuemmalla tikkikankaalla, mutta sen tönkköyden huomasin vasta kun olin saanut koko takin kasaan. Eikä se niin paljoa häiritse että olisin purkuhommiin alkanut. (Taisinpa muuten saada koko takin ommeltua koskematta kertaakaan ratkojaan..) Laitoin huppuun kuminauhakiristyksen, vaan kenties kuminauha olisi saanut olla vieläkin kireämmällä.. Nyt se on kuitenkin tällainen.

Takakappaleelle laitoin tyttöjen takkien innoittamana kuminauhakiristyksen. Tykkään, vaikka selkään jääkin pieni pussitus rypytyksen ansiosta.

Taskut tein samalla tavalla sivusaumoihin kuin useisiin tekemiini takkeihin, mutta olishan ne käytännöllisemmät jos olisivat enemmän etukappaleen puolella ja olisivat vetoketjulliset. Mustaa pitsinauhaa oli juuri oikean mittainen pätkä jäljellä että sain taskunsuihin pitsiä. Aika huonostihan musta pitsi näkyy melkein mustalta taustalta, mutta onpahan kuitenkin pitsiä!

Vuori on melko paksua tikkikangasta paikallisesta liikkeestä.

Resorit halusin hihoihin. En tiedä miten nämä oikeaoppisesti kuuluisi laittaa, mutta minä ompelin resorin ensin päällikankaaseen ja käänsin sen sisäpuolelle niin että vuorikangas jäi väliin. Sitten ompelin hihansuuhun käänteen (resoria samalla venyttäen) ja vedin resorin hihasta ulos. Toimii se näinkin, mutta olisi kiva tietää miten tämä oikeasti kuuluisi tehdä..?

Verhopari maksoi noin 18€ ja takkiin meni vain toinen verho..

Tänään kävimme ystäväni luona kyläilemässä ja pyysin häntä nappaamaan muutamia kuvia takista. (Kiitokset vain Karoliina!) Sattui onneksi olemaan pieni pakkanen, muuten olisin läkähtynyt tämän takin kanssa.. Kyllä tällä varmasti koko talven tarkenee! :)

Tein takin kuitenkin saman kokoisena kuin sen edellisen, jota olen pitänyt telttana.. Olisi numeroa pienempi varmasti mahtunutkin. Mutta onpa syy tehdä toinenkin takki, sitten joskus.. :) Tämän pitikin olla vuoden viimeinen takki, mutta mutta.. Siskoni tykästyi tähän takkiin ja minähän tarjouduin tekemään toisesta verhosta takin hänelle. Vetoketju siihen takkiin ei vain millään tahdo lähteä kaupasta mukaani. Olen oikeasti jo kaksi kertaa lähtenyt sitä vetskaria ostamaan ja kummallakin kerralla se on unohtunut..

Kaava: Suuri Käsityölehti 3/2010 Sadetakki 38

Kangas: päällikangas Ellos, tikkivuori Mäntykorpi & Kumpp.

Vetoketju: Eurokangas

Uusi takki vaati tietenkin uudet väreihin sopivat lapaset. Niinpä tässä muutama viikko sitten kun selkäni sanoi yhteistyösopimuksen hetkellisesti irti, eikä ompelukoneen kantaminen kaapista pöydälle tullut mielen viereenkään, virkkasin Novitan ohjetta mallina käyttäen lapaset. Lanka on eri ja silmukkamäärät myös, lähinnä tuosta ohjeesta katsoin vain kuvaa jonka mukaan tein. Mustia nappeja ei nappivarastosta löytynyt riittävästi joten nämä jäivät nyt ilman nappeja. Tykkään että lapaset on jämptit, juuri sopivan kokoiset käteen ja nämä ovat juuri sellaiset!

Malli: Novita

Lanka: 7-veljestä valkoinen

Omat lapaset

Vihdoinkin sain joululomalla kadottamani lapasen tilalle tehtyä uudet.. Nyt käy varmaankin kohta niin että se kadonnut lapanen löytyy kun uudet on valmiit.. :) Viime viikon lauantaina olin tilaisuudessa, jossa saatoin samalla koko ajan virkata. Sainkin sen päivän aikana näistä 1½ valmiiksi (ja hartiaseudun jumiin).. :) Loput tein sitten kuluneen viikon alkupuoliskolla.. Kuvio on sama (salmiakki?) kuin tyttärelle tekemissäni harjoituskappaleissa sekä Ystävänpäiväksi tekemissäni lapasissa.

 Vielä näissäkin, viidensissä tällaisissa, sain jotakin menemään pieleen.. Jos oikein tarkasti katsot alakuvaa, niin oikeanpuoleisen lapasen viimeinen violetti kuvio on jotenkin vähän venähtänyt.. En oikein tiedä mikä ajatusvirhe tuossa on käynyt ja huomasin virheenkin vasta kun olin jo päätellyt langat ja kun kokeilin molempia lapasia samaan aikaan.. Toinen lapanen on siis noin puoli senttiä pidempi kuin toinen, mutta päätin ettei se minua häiritse ja annoin olla.. :)

Heti töihin palattuani työkaverit ovat kyselleet pipoja, joten ensi viikolla olisi tarkoitus ommella läjäpäin pipoja. Tilasin muutamia kankaita pipoja varten, mutta ennen kuin kankaat saapuvat, ehdin toivottavasti ommella ainakin yhden valmiiksi leikatun bodyn kasaan.. :)



Ystävänpäivä

Kolmelle ystävälleni virkkasin ystävänpäiväksi lapaset. Yhden kanssa nähdään viikoittain, toisen kanssa ehkä kerran kuussa ja kolmannen kanssa pari kertaa vuodessa. Kaikki ovat kuitenkin yhtä tärkeitä. Vaaleanpunaisten oli tarkoitus alun perin olla itselleni, mutta värit ei kuitenkaan olleet ihan omat. Niinpä päätin että koska ovat niin "ystävänpäivän väriset", laitanpa pakettiin.. Siitä sitten lähti ajatus, että jospa teenkin vielä kahdet niin saan kaikille ystävilleni pienen ystävänpäivämuistamisen. Vaikka idea tuli mielestäni ajoissa, meinasi aika silti tulla vastaan.. :)

 Vaikka nämä vaaleanpunaiset olivatkin jo kolmannet virkkaamani lapaset, ne olivat mielestäni vieläkin "koekappaleet".. Kuvion vuoksi jouduin noihin tummempiin lapasiin tekemään kavennukset erilailla ja kavennukset on niissä mielestäni kauniimmat. En kuitenkaan millään ehtinyt uusia tekemään joten nämäkin nyt päätyivät pakettiin..

Ja ne omat lapaset on muuten vieläkin tekemättä.. :)

 

Hyvää Ystävänpäivää!

Kahdet kokeiluversiot - virkatut tumput

Olen jo pitkään haaveillut virkkaavani tumput. Naapurin rouvalta sain ohjeen virkattuihin tumppuihin ja tein nuorimmalle tyttärelle luonnonvalkoiset tumput. Tumpuista tuli eri pituiset, joka tuskin käytössä haittaa.. Lanka on työkaverilta saatua, hän oli aikoinaan omista lampaista saatua villaa kehräyttänyt langoiksi. Lankaan oli kehräämössä lisätty jotakin villan lisäksi ja lanka vastaa mielestäni aika hyvin Novitan 7-veikkaa..Vuosi sitten neuloin kummipojalle joululahjaksi peiton tästä langasta, ja sitä oli vielä juuri tumppujen verran jäljellä.. 

Näitä kuviollisia tumppuja olen nähnyt kälyni tekemänä vuosien varrella monia ja haaveillut opettelevani kuvion vielä joskus. Viime viikolla tuo kälyni sitten kävi opettamassa ihan kädestä pitäen tuon kuvion minulle. Oikeastaan aloitin näistä kuviollisista, mutta koska odottelin välillä kälyni tuloa, tein välillä nuo valkoiset. Aluksi virkkasin aivan liian tiukalla otteella ja ihmettelin kuinka työ ei tahdo millään edetä. Neuloessa kun minulla tuppaa tulemaan niin löysää että teen aina neuleet ja villasukat numeroa pienemmällä kuin minkä kokoisen haluan lopputuloksen olevan. Kun tajusin löysentää otetta, alkoi hommakin sujua.. :) Kuviollisista piti tulla lapaset itselleni, mutta eipä nämä minulle mahtuneet.. Tein isompana toiset, mutta värit eivät ehkä sittenkään ole ihan omat.. Mutta pian on Ystävänpäivä! ;) Palataan niihin lapasiin silloin! :) Hainkin sitten jo vähän enemmän oman värisiä lankoja, mutta sitä turkoosia mitä olisin halunnut, ei missään ollut.. Näissä lankoina kolmea eri väristä Novitan 7-veljestä, pinkki, violetti ja vaaleanpunainen..

Toisessa peukalossa taisin unohtaa kaventaa alussa silmukoita joten toinen peukku on vähän leveähkö toiseen verrattuna.. :)

Kuvio on minusta tosi kaunis.

 

Meidän nuorimmainen, jolla ikää on 11kk, on ollut nyt elämänsä ensimmäistä kertaa kipeänä.. :(  Muuten ollaan kyllä tämän 11kk:n aikana hänen kanssaan jouduttu valvomaan, mikä onkin ollut outoa kun kaikki seitsemän edellistä on nukkuneet yönsä hyvin.. Nyt on päivät melko hankalia, mutta on sentään nyt yönsä nukkunut muutamaa herätystä lukuun ottamatta melko hyvin. Eipä ole tullut mieleenkään nostaa ompelukonetta pöydälle, mutta nämä virkkaukset on helppoja kun lankapussin voi napata syliin silloin kun on pienikin sopiva hetki ja jättää kesken kun tarve vaatii. Ja odottelen paria kangaslähetystä joiden saavuttua ehkä uudella innolla taas ompeluiden kimppuun.. :)

 

Mukavaa viikon alkua!