Työntäyteistä

Tämä juttu kotiäidin päivästä on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. ;)

 Kello 6.11 herään pikkuneidin ääntelyihin. Nousen imettämään. Lasken tyttösen takaisin omaan sänkyyn, mutta hän ei halua enää nukkua. Laitan verhotankoon ripustettuihin valopalloihin valot, joita hän tykkää katsella ja niille jutella. Laitan muutaman kerran tuttia ja komennan eskarilaista ja tokaluokkalaista lopettamaan tappelun, ettei koko talo herää. Laitan tuttia. Otan tyttösen viereen ja heiluttelen yläpuolellaan lelua jota hän huitoo. Pienen taas väsähtäessä laitan tutin ja hän nukahtaakin viereen. Huomaan kolmasluokkalaisen käyvän lankalaatikolla, oppi eilen serkkupojaltaan virkkaamisen salat. Herätyskello soi, kello on 7.00.

Torkutan vartin verran, sitten lähden kahvin keittoon ja vielä nukkuvia koululaisia herättämään. Teen itselleni leivän ja kaadan kahvin kuppiin. Huomaan että maito onkin loppu. Saan kahvin kuitenkin juotua ja leivän syötyä. Puolitoistavuotias herää. Nostan hänet pinnasängystään. Huikkaan miehelle lähteväni maitokauppaan. Käyn kaupassa ja takaisin ajellessa huomaan, että kello on jo 7.58, onkohan koululaiset lähteneet.

Kotiin tultua herätän koululaiset uudestaan. Nyt on kiire, vartin päästä pitäisi olla koulussa. Onneksi matkaa on vain kilometri, hyvin ehtivät. Laitan pienemmille aamupalan. Hoputan eskarilaista pukemaan että ehtii iskän matkaan. Viimeinen koululaisista menee samalla kyydillä. Mies tuo autosta vauvalle lelukaaren, jonka kummitäti oli edellis- tai sitä edellisiltana antanut. Vaihdan puolitoistavuotiaalle vaipan ja päivävaatteet. Kello on 8.30

Talo hiljenee, jään kolmen nuorimman kanssa nelistään kotiin. Haen puita ja sytytän takkaan tulet. Nuorimmainen herää. Nostan hänet olkkarin lattialle, ettei pääse sängystä putoamaan. Hän viihtyy lattialla uuden lelukaarensa alla ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ajattelen kiitollisena kummitätiä, joka pyynnöstäni piti silmänsä auki kirppareita kiertäessään ja löysi sen. Hätistelen kahta isompaa kauemmas - lelukaari kiinnostaisi heitäkin.

Korjaan keittiöstä aamupala-astiat. Petaan meidän makkarista sängyn ja nostelen koululaisten kaapista tipahtaneet vaatteet takaisin. Nostan sälekaihtimet ylös. Alan siivota olkkaria. (Siivoaminen käsittää tässä vain lelujen, kirjojen ja vaatteiden oikeille paikoilleen viemistä.) Harjaan lattialta roskat. Siirryn eteiseen ja kodinhoitohuoneeseen, teen samat hommat siellä. Palaan olkkariin. Vien sillä välillä ilmestyneet peitot ja tyynyt, patjat, kirjat ja muut takaisin lastenhuoneeseen..

Siirryn tiskikoneen kimppuun. Tyhjennän koneen kahden pikkuapulaisen kanssa ja laitan likaiset astiat tilalle. Palaan olkkariin. Kerään puukorista pitkin sohvia ja olkkarin lattiaa levitetyt puut ja lisään takkaan, harjaan roskat lattialta. (Miten ihmeessä ne pystyy olemaan kahdessa paikassa yhtäaikaa??) Puen puolitoistavuotiaan uudelleen ja komennan kolmevuotiasta sadannen kerran pukemaan päivävaatteet.

Pienimmäisin kyllästyy lattialla oleiluun. Imetän. Samalla alan kirjoittamaan tätä juttua. Istuskelen tyttösen kanssa kunnes hän väsähtää. Puen ulkovaatteet ja vien hänet rattaisiin nukkumaan. Ai niin, jossain välissä olin kyllä päivävaatteetkin hänelle vaihtanut.. Kello on noin kymmenen.

Nappaan pyykkikorin kainaloon ja käyn ulkorakennuksessa laittamassa pyykkikoneen päälle. Viikkaan kuivat pyykit kaappeihin ja menen keittiöön. Alan siivota pussillista murennettuja sämpylöitä.. Sitä on hellat, tiskialtaat, pöydät ja lattiat täynnä. Syyllinen, puolitoistavuotias, seisoo vielä jakkaralla. Nostan hänet alas ja vien jakkaran pois.

Nostan saumurin ja ompelukoneen (jota en lopulta edes tarvi) pöydälle, nopean pikkujutun ommellakseni. Saan kankaan saumurin paininjalan alle - ja itkuhälyttimestä kuuluu ääntelyä. Onneksi ongelma on vain tipahtanut tutti ja unet jatkuu. Saan ompeluni kymmenessä minuutissa valmiiksi. Käännän. Silitän. Ompelen muutaman piston käsin. Valmista!

Huomaan, että kello on jo paljon, yli 11. Lämmitän eilisen ruuan jämät. Syödään. Puetaan ulkovaatteet. Lähdetään hakemaan eskarilaista. Aikaa 45 minuuttia ja matkaa kilometri, ehditäänkö? Vaan reippahasti käypi askelet tänään ja ehdimme pysähtyä hetkeksi vähän yli puolimatkassa olevalle metsäkaistaleelle.. Otinpa oikein kameran mukaan kuvittaakseni tämän jutun niillä kuvilla. (Unohtaen, että meillähän on läppäri rikki enkä saa kameran kuvia siirrettyä tabletille..) Sain hyvän mielen, kun yksi pirtsakka täti, joka itsensä "tällaiseksi mummeliksi" lapsille esitteli, jäi juttusille. Ei olisi tädin ikää (86) vauhdista uskonut..

Ehdimme juuri ajoissa eskariin. Puolitoistavuotias haluaa kyytiin ja paluumatkalla nukahtaakin. Me muut kastumme tulomatkalla vesisateessa.. Ihana talvi!

Kotiin tultua haen pyykit ja laitan uuden koneellisen pyörimään. Saan pyykkikorin pitkästä aikaa tyhjäksi! Päättelen päivän olevan kirkkaimmillaan ja kuvaan pari joulukalenterin juttua. Keitän kahdelle lapselle lumiukkosoppaa (siitä sitten jossain vaiheessa joulukalenterissa) ja itselle kupin kahvia. Istun alas ja lähden blogikierrokselle sekä jatkamaan tätä juttua.

Koululaisilla on lyhyt päivä. Luovutan mielihyvin ikuisuusprojektin (paikkojen siivoamisen) heille, jokaisella on päivittäin oma vastuualueensa. Ihailen "marttapiiriläisiä" jotka ahkerasti tyhjentävät lankalaatikkoani. Yhdellä kunnianhimoinen tavoite tehdä pipo. Toinen tekee jo kolmatta pikkunyssäkkää. Pistän mieleeni, että seuraavalla kauppareissulla ostan useampia virkkuukoukkuja ettei koukkujen kanssa tarvi vuorotella..

Huomaan pöydänkulmalle jääneen pyykkikorin. Ripustan pyykit kuivumaan ja viikkaan loput kuivuneet kaappiin. Kannan taas ompelukoneen ja saumurin pöydälle. Hyvä aika antaa poikien värkätä omia juttujaan kun kaksi pienintä nukkuu. Opastan yhtä virkkaamisen saloihin.

Aloitan ruuanvalmistuksen. Teen sen verran, että jää taas huomiselle lämmitettävää. Kaksi pienintä herää päiväuniltaan. Vaipotusta, imetystä, sen sellaista. Toka- ja kolmasluokkalainen lähtee kokkikerhoon. Virkkaillaan ja odotellaan iskää saapuvaksi töistä.

Melko työntäyteinen päivä, sanoisin, vaikka yksi majanrakennusekspertti oli tänään pois kun lähti eilen serkkulaan yökylään. Ja kerholaisten kerho oli tänään peruttu, ei tarvinnut edes taksikuskina olla.. Mutta iltaa on vielä jäljellä ja täällä virkkailut jatkuu. Taidanpa itsekin virkata yhden vuosi sitten kesken jääneen maton valmiiksi! :)

Ensimmäinen adventti

On alkanut aika adventin
ja kynttilä yksi on syttynyt.

Adventtikynttelikkö väsätty kukka-asetelmasta talteen otettuun peltiastiaan. Pohjalla pari kiveä, 2 kg karkeaa merisuolaa johon kynttilät painettu tukevasti pystyyn. Havut oman pihan puista. Eivät taida kestää neljänteen adventtiin saakka lämpimässä, ja palovaaran vuoksi täytynee muutenkin poistaa havut jossain vaiheessa.

Ensi viikolla blogissa alkaa ensimmäinen joulukalenteri.
Olkaahan kuulolla!

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan..

Alkuvuodesta bloggaajien keskuudessa kiersi haaste Ilahduta bloggaajakaveria. Minulla jäi silloin postaamatta saamani ilahdutuspostit, syystä että halusin ensin ommella saamastani kangastilkusta perhosen. Kauan se ottikin, että perhonen tuli valmiiksi. Ja siinä sivussa valmistui kokonainen perhosarmeija kirpparilta mukaan tarttuneista puuvillatilkuista.. Kesällä sain perhoset muuuten valmiiksi, vaan magneetteja sain ostettua vasta nyt käsityömessuilta. Mutta ovatpa nyt vihdoinkin valmiit!

Ensin minut haastoi HannaMi. Häneltä sain ihanan perhosen, kangastilkun ja ohjeen toista perhosta varten (ylemmän kuvan ruusu-perhonen). Itse haastoin mukaan Kannelin ja Ryytimaan Minnan , jotka kumpikin heittivät haasteen minulle takaisin. Kanneli ilahdutti minua kivalla avaimenperällä ja Ryytimaan Minna neulomallaan tiskirätillä sekä suklaarasialla. (Jostain kumman syystä tuo suklaarasia ei ole säästynyt tätä kuvausta varten..) :D

Kiitokset vielä näin pitkän ajan jälkeen ihanista ja ilahduttavista yllätyksistänne blogiystäväni!

Naked cake

Pitkästä aikaa jotain leivottua. Olen muutaman viikon koittanut olla vähemmillä herkuilla, eikä ole tullut juuri leivottua.. Mutta "nakukakku" taitaa olla tämän hetken kakkuvillitys ja pitihän sitä minunkin päästä kokeilemaan. Tarvikkeet hankin aikomuisena tehdä kakku jo isäinpäiväksi. Edellisen päivän hääreissu ja sitä edeltävä muuten vain härdelli päivä aiheuttivat sen, ettei meillä lopulta ollut minkäänlaista kakkua isäinpäivänä. Eilen vietimme suvun aikuisten pikkujouluja nyyttärimeiningillä ja näin sain hyvän syyn kokeilla nakukakkua. Tein isompaan vuokaan ja eihän tästä niin näyttävä kakku tullut kuin ohjeen mukaisesti pienempään vuokaan tehtynä olisi tullut.. Mutta ihan älyttömän hyvää oli! Ohje on Ruoka Pirkka -lehdestä ja löytyy myös täältä.

Naked cake

n. 16 annosta

Pohja:
3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
50g voita sulatettuna
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl leivontakaakaota
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:
1 1/2 dl vahvaa kahvia

Suklaaganache:
4 dl vispikermaa
350 g tummaa leivontasuklaata
30 g voita sulatettuna

Lisäksi:
3/4 dl kinuskikastiietta
50 g tummaa leivontasuklaata rouhittuna
6 kpl fudgea (irtokarkkipisteistä) pienittynä

Voitele ja jauhota pieni 18 cm irtopohjavuoka (mulla 24 cm). Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää keskenään sekoitettu voisula ja maito. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele tasaiseksi taikinaksi. Vältä turhaa sekoittamista, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa alatasolla noin 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. (Isommassa vuoassa kakku paistui 30 minuutissa). Peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppupuolella jos pinta tummuu liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Leikkaa pohja kolmeen osaan. (Minä leikkasin vasta seuraavana päivänä.)

Rouhi suklaa kulhoon. Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa ja kaada kulhoon suklaarouheen päälle. Anna suklaan sulaa hetki ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi sulatettu voi. Anna jäähtyä huoneenlämmössä noin tunti. Siirrä sitten jääkaappiin tunniksi. Sekoita muutaman kerran välissä, mutta älä vatkaa.

Nosta alin kerros tarjoiluvadille. Kostuta kylmällä kahvilla. Levitä päälle suklaatäytettä ja kinuskikastiketta ja nosta toinen pohjalevy päälle. Jatka samoin ja kostuta päällimmäinen kakkupohja alapuolelta. Lisää pinnalle vielä suklaatäytettä ja kinuskikastiketta ja koristele päällikerros suklaarouheella ja fudgepaloilla. Siirrä kakku jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi. (Täytin kakun tarjoilua edeltävänä päivänä.)

Kolmasluokkalaisemme, joka on innokas leipuri, halusi tehdä täytekakkua. Niinpä saivat myös kotijoukot hoitajineen herkutella kakulla. Tämän kakun väliin poika laittoi mansikkahilloa, kermaa ja päälle nakukakusta jääneen kinuskikastikkeen jämät ja loput hienonnetut fudgepalat. Pieni pala oli säästetty myös äidille ja melko hyvää kakku olikin, juuri täydellisen kosteaa.. :)

Lapsuusmuistoni - marraskuun haaste

Osallistuinpa vielä toiseenkin Vaapulan järjestämään haasteeseen. Tämä aihe houkutti jo alusta alkaen, vaan idealampun syttyminen kesti melkoisen tovin. Onneksi mahduin vielä mukaan kun lamppu syttyi!

Tyttöselle lähdin tässäkin haasteessa ompelemaan, kuten syyskuussakin farkkuhaasteessa.. Matskut löytyivät pääasiassa kotoa, kinkkupusseja jouduin käydä ostamassa.

Alunperin ajattelin aiheesta niin, että haluan tehdä lapselle jotain jonka hän voi mahdollisesti liittää omiin lapsuusmuistoihinsa. Kankaita penkoessa löysin kuitenkin työhön myös omia lapsuusmuistoja. Omiin lapsuusmuistoihin tämä leikkimatto liittyy siis joidenkin kankaiden osalta. Etupuolen ruutukuosi on lapsuudessani ollut kuistilla verhona. Takaosan värikäs eläinkuosi taas ehkä päiväpeittona. Perhosen siipien taustat on lakanasta joissa ehkä itsekin olen pienenä nukkunut, tai ainakin nuoremmat sisarukseni.

Ensin leikkasin sanomalehdestä perhosen siiven, sitten pilkoin sen pienempiin osiin. Leikkasin osat erilaisista tilkuista ja kokosin siivet. Silitin taustalle tukikankaan ja siipien taustat leikkasin yhtenä palana. Väliin kinkkupussia rapisteltavaksi. Perhosen vartalo on täytetty vanulla, siivet kiinnitetty alustaan vain vartalo-osan kohdalta.

Tuntosarvet kaksinkerroin taitettua koristenauhaa. Alareunaan tein pari kukkaa leikkaamalla värikkäirä ympyröitä. Toisen täytin kinkkupussilla ja vanulla, toiseen laitoin vanua ja kulkusen ja väleihin kiinnitin ommellessa koristenauhasta lenkkejä. Kukan varret ja rapisevat lehdet kiinnitin alustaan. Oikeanpuoleisen kukan piti olla kenossa toiseen suuntaan mutta sillä oli oma tahto.

Kun kaikki etukappaleelle tulevat osat oli kiinnitetty, asettelin etu- ja takakappaleet nurjat puolet vastakkain, väliin 100g:n vanulevyä ja ompelin reunoistaan yhteen. Joistain kohdista ompelin vielä mustaa ruutujen väliä pitkin jotta vanu pysyisi paremmin paikoillaan. Reunoista leikkasin saumanvarat ihan ompeleen vierestä ja kanttasin valmiilla vinokanteilla. Vastakkaisilla sivuilla on aina samanlainen kanttinauha, paitsi sinistä jouduin jatkamaan vähän punaisella samankuvioisella..

Alkuperäinen ajatus oli koota etupuoli tilkuista (yläosa sinisävyisistä taivaaksi ja alaosa vihertävistä nurmeksi) vaan kun tuo nyt käytetty kangas sopi paremmin tähän lapsuusmuisto-teemaan.. Enemmän kyllä tykkään tuosta taustapuolesta.. Sommittelin perhosta myös taustapuolelle ja nyt kyllä harmittelen kun en sitä niin päin laittanut.

Työtunteja en edes laskenut, mutta kyllähän niitä useampia tähän meni.. :)

Kiitos Mandalle kivan haasteen järjestämisestä! Nämä kaksi haastetta olivatkin elämäni ensimmäiset ja kummastakin jäi hyvä fiilis. Kivat aiheet, vapaa toteutustapa ja vapaus käsitellä aihetta väljästikin. Monia ihania töitä tämänkin haasteen tiimoilta tehtiin, pääset katsomaan niitä täältä.

Harmaata syksyn harmauteen ja messuterveisiä

Neidin fleecehaalari kävi pieneksi. (Eipä ihme ettei 56 cm haalari enää oikein mahtunut, kun pituuusmitta venyi eilen neuvolassa aina 62 cm:iin saakka..) :) Viime viikolla sain ommeltua uuden haalarin. Jo ainakin vuoden verran kaapissa marinoitunut ihanan pehmoinen untuvafleece pääsi nyt saksien alle. Vuoriksi ajattelin laittaa kaikenlaisia erikuvioisia trikoonjämiä, joka kappale erilaista. Vaan kun näitä tähtitrikoita oli sen verran ja sopivat niin kivasti keskenään ja vielä fleecenkin väreihin, laitoinkin vuorin niistä. Ja onneksi laitoin, tästä tuli minusta aika kiva. Vaikka eihän se sisuspuoli nyt käytössä näykään..

Samalla kaavalla olen tehnyt aiemminkin haalareita, pojalle ja kumitytölle, enkä vieläkään oikein ymmärtänyt joitakin kohtia ompeluohjeesta.. Lopulta haalari kuitenkin valmistui ihan nopsaan ja ilman ratkojaakin. (Tai olisi jossain kohdassa voinut ratkojaakin näyttää, mutta virheet oli niin pieniä ja materiaali niin hankalaa etten viitsinyt..)

Joustamaton fleece ja trikoo ei ollut kaikista helpoin pari ommeltaviksi. Trikoo venyi vähän liikaa aputikatessa kappaleita yhteen ja jäi etureunoista hieman rypyille. (Tässä kohden olisi sitä ratkojaa voinut vähän vilauttaa..) Fleecestä en oikein osannut päätellä kumpi on oikea ja kumpi nurja puoli. Leikkasin kappaleet ajatuksella laittaa pörröisempi puoli päälle päin, mutta ommellessa päädyin kuitenkin laittamaan vähemmän pörröisen puolen päällipuoleksi..

Harmaat kanttaukset valikoitui jemmasta löytyneen vetskarin mukaan. Pinkki olisi sopinut tähän kivasti, mutta sellaista vetskaria ei sattunut olemaan.. Hihoissa ja lahkeissa piti oleman vähän kasvunvaraa, mutta ei sitä lahkeissa taaskaan kyllä liiaksi ole..

 Ihanan pehmoinen haalarista tuli. Sopiva näillä keleillä vaunuissa nukkumiseen ja varmaan läpi talven menee autoillessa. Jämäkankaasta kokeilin tehdä tossut varpaiden lämmikkeeksi, mutta ensimmäinen yritys ei oikein onnistunut. Seuraavaan kokeiluun löysin kyllä jo kaavat.

Kaava: Ottobre 4/2014 "Best Pals" ulkoilupuku 62 cm (56 - 80 cm)

Kankaat: untuvafleece kangastukku.com, pinkki trikoo nimipyyhe.com, harmaa trikoo saatu, harmaa resori kangaslaatikon kätköistä

Vetskari: kirpparilöytö

Viikonloppuna vietin jokavuotista vapaaviikonloppua. Ajankohta valikoitui ihan sen mukaan, että pääsin käymään Tampereen Kädentaitomessuilla. Sukulaisia onneksi asuu siellä, joten yöpaikka järjestyi helposti. Lauantaipäivä kului siis messuillen. Olen ihan varma että kellon viisarit kulkivat sinä päivänä vähintäänkin puolet nopeammin kuin normaalisti.. Katseltavaa ja ihasteltavaa oli ihan valtavasti. Typykkä ei vain oikein tahtonut viihtyä. Tyhjiä rattaita sain työntää vauva käsivarrella. Jos olikin niska-hartiaseutu jumissa ennen messuja, oli ne aika paljon pahemmin jumissa messujen jälkeen.  Vaan ostokset kulkivat kivasti mukana rattaissa.

Pientä jännitystäkin oli ilmassa messujen ajan. Tyttösen vatsa toimii harvakseltaan. Koska edellisestä kerrasta oli jo useampi päivä, olin satavarma että kakkakatastrofi iskee takuulla juuri messuilla. Pakkasin mukaan joka ainoan puhtaana olevan kietaisumallin bodyn, että on sitten helppo vaihtaa kun sitä sinappia tulee korvia myöten. Olin ottanut monta pyyhettä ja jopa toisen haalarin mukaan. Vaan mitään katastrofia ei tullutkaan! Kannatti varautua pahimpaan niin sitä pahinta ei tapahtunutkaan!

Nukkuminen on aina reissussa itselleni se vaikein juttu - en vain osaa nukkua vieraassa paikassa. Eka yö on aina pahin, toisena saatan jo pariksi tunniksi saada unen päästä kiinni. Syntyneestä univelasta ja hartiajumituksesta huolimatta reissu oli oikein onnistunut. Eerika jäi messuilla ainoaksi tapaamakseni blogituttavaksi, olipa mukava vaihtaa muutama sananen! :)

Sunnuntai-aamuna pääsin verestämään vanhoja muistoja, kun serkkuni kanssa kiersin vanhoja tuttuja lenkkipolkuja. Muistelimme missä kenenkin asunto silloin oli, kun meitä serkuksia ja muita sukulaisia useampia pienen välimatkan sisällä asui. Tuttua seutua, paljon mukavia muistoja. Mutta niin olen nykyiseen kotipaikkaani kotiutunut että yhtään ei tullut ikävä..

Ostoksiakin tuli siis tehtyä. Nyt pitäisi vain malttaa olla koskematta näihin ennen kuin joululahjaompelukset on tehtailtu alta pois.. :) Tai kyllä näistäkin saattaa osa päätyä joulupaketeihin, jos aika vain antaa myöten.

Kankaita, kankaita, kankaita. Trikoista, puuvillaista. Pari pitsivetoketjua, tekstiililiimaa, magneetteja, kirja Kesähattuja lapsille ja pieni mittanauha. Siinä mun ostokset..

Messuille ehdottomasti ensi vuonna uudelleen, tämä täytyy kyllä ottaa perinteeksi! :)

Kypärämyssyjä

Jo pitkään olen kaivannut kypärämyssyn kaavaa. Uusimmassa Ottobressa sellainen sitten oli! Kaivelin trikoolaatikkoa ja ompelin muutamia myssyjä saadakseni kangaslaatikkoon vähän lisää tilaa..

Kaava: Ottobre 6/2015 "Wild Stripes" huppulakki 40 cm (38 - 50 cm)

Kankaat: tilkkulaatikosta

Prinsessan uudet vaatteet

Pienimmäiselle mekko ja leggarit. Mekon kangas oman ja isomman tyttösen mekkojen jämäpaloja. Etukappale koottu kahdesta palasta. Huomaatko kuvaa suurentamatta missä on saumakohta? Keltainen pallokangas näytti niin kivalta mekkokankaan vieressä, että tein siitä vielä leggarit kaveriksi.

Pääntien kanttasin samalla kankaalla. Takakappaleelle tein halkion pukemista helpottamaan. Valkoista tai mitään muutakaan sopivan väristä nappia ei tietenkään nappivarastoista löytynyt joten se jäi vielä uupumaan. Ompelin pätkän kuminauhaa halkion saumaan.

Housujen kuminauhan mittasin toisten housujen mukaan kun tyttö tietenkin nukkui kun housuja ompelin. Pitäisikin joskus hänen hereillä ollessaan ottaa mittoja ylös, kun ompelu tapahtuu kuitenkin vain ja ainoastaan silloin kun hän nukkuu..

Kaavat:

Mekko: Ottobre 1/2015 "Birdie Birdie" 62 cm (56 - 92 cm)

Leggarit: Ottobre 4/2014 "Playful Kitty" 62 cm (56 - 92 cm)

Kankaat: kukkatrikoo mussukat.fi, pallotrikoo nimipyyhe.com

Nyt on sitten prinsessalle uudet vaatteet kun viikonlopuksi lähdemme kahdestaan reissuun. Tampereen Messukeskus ja Kädentaitomessut on kohteena lauantaina. Tuletko sinä? :) Minulle nämä ovat ensimmäiset käsityömessut ja odotan niitä jo kovasti.. Jännään kyllä jo vähän etukäteen miten tyttösen kanssa sujuu, hän kun ei ole ihan tyytyväisimmästä päästä hereillä ollessaan.

***

Omasta vanhasta paidasta leikkasin tällä samalla kaavalla paidan. Tai oikeammin palapelin. Siinäkin siis etukappale kahdessa osassa ja suunnittelin yläosaan vetoketjua.. En vain keksi, miten saan pääntien huoliteltua siististi jos laitan sen vetoketjun.. Osaatko neuvoa?

Juhlamekkoja

Olimme lauantaina vieraina ihanissa häissä. Kutsu ei koskenut lapsia, ja olin kyllä ihan tyytyväinen etten yksinään joutunut koko lauman kanssa selviämään kirkossa miehen laulaessa.. Jouduin nimittäin neitokaisen kanssa ravaamaan koko kirkon ajan siellä kirkon takaosassa, hän kun oli edeltävästi nukkunut koko nelituntisen automatkan.. Ja olipa kyllä mukava olla juhlissa vaihteeksi ihan kahdelleen. Tai no, kolmestaan tietenkin..

Ja kun kerran imetän, tarvitsin uuden juhlamekon jolla tämäkin asia hoituu helposti. Jälleen kerran päätin tehdä Ruskamekon kaavalla mekon, mutta mikä olisi riittävän juhlava mutta joustava kangas? Löysin kivan joustopitsin ja laitoin tilauksen heti matkaan.. Taustakankaaksi mustalle pitsille tilasin ihan trikoota ja päädyin pinkkiin..

Melkoinen epätoivon mekko tästä tulikin. Kangas kyllä saapui hyvissä ajoin, mutta esipesussa sille kävi jotain.. En tiedä mitä, mutta melkein käyttökelvottomaksi se meni! Kutistui ainakin, ja meni kummalliseksi kumilankamöykyksi. Ei kun tutkailemaan nettikauppoja uudelleen.

Satuin Eurokankaan sivuille ja tällä kertaa löysinkin sieltä joustopitsiä. No, mies sattui juuri olemaan kotona joten hyppäsin samantien autonrattiin ja huristelin Eurokankaaseen. Todetakseni vain, ettei se kuulu kuitenkaan meidän Ek:n valikoimiin! Valkoisena kyllä, muttei mustana. Voihan epätoivo! Porua vääntäen ajelin takaisin kotiin ja uudelleen tutkailin nettikauppoja.

Sitten tärppäsi, ja taas laitoin tilauksen matkaan.. Tilaus tuli todella nopeasti ja päätin ottaa varman päälle enkä tällä kertaa esipessyt kangasta ollenkaan. Kangasta oli leikattu reilulla kädellä, mutta minä onnistuin leikatessa taas kämmäämään.. Niin typerä kämmi etten edes ymmärrä miten sellaisen voi tehdä! Siitäpä uusi poru, ja ilmoitin jo miehelle töihin että joutuu kyllä yksinään lähteä mokomiin häihin.

Sisu ei kuitenkaan onneksi antanut periksi, vaan pyörittelin ja pyörittelin kangasta ja kaavoja pitkän aikaa ja lopulta sain etukappaleen helmaosan koottua kahdesta osasta  - sauma jää imetysluukun alaosaan piiloon! Voitto! Takakappaleen sain onneksi yhdestä palasta kun sen olin leikannut ihan ensimmäisenä.

Yhdistin pitsikankaan ja trikoon yhdeksi kankaaksi. Tai siis valmiiksi leikatut kappaleet.. Neulasin trikoo- ja pitsikappaleet päälletysten kerrankin oikein huolella. Sitten ompelin mekon kasaan normaaliin tapaan. Epätoivon mekosta tulikin loppujen lopuksi ihan hyvä. Siis tosi hyvä! Trikoisena tosi mukava päällä mutta pitsin ansiosta kuitenkin juhliin käypä. Pesin mekon juhlan jälkeen. Jännäsin vähän, miten käy kun trikoo oli kutistettu ennen ompelua, ja pitsiä ei. Mutta hyvin kävi, ei ollut pitsikangas yhtään kutistunut eikä mekkoa tarvinnut onneksi alkaa purkamaan.

Kaava: Pikku Piltin Ruskamekko M
Kankaat: pinkki trikoo kankaita.com, musta joustopitsi kangastuulia.com

Vaikka pikkuneidin edellinen juhlamekko olisi aivan hyvin hänelle vielä mahtunut, kummitteli yksi paikallisen vuosi sitten lopettaneen tehtaanmyymälän "ota tästä"-laatikosta hamstrattu kankaanpala laatikossa niin, että pakkohan sitä oli myös hänelle uusi juhlamekko ommella. Käytin samaa kaavaa kuin neidin edellisessä mekossa mutta muokkasin sitä aika paljon.

Mekkoon piti tulla pitkät hihat ja hihansuihin laitoin kuminauhaa. Hihansuut olikin tämän mekon haastavin osuus.. Oli ratkojalla töitä.. Hihoista tuli hieman liian lyhyet.. No, ne oli sellaiset 3/4 hihat..

Mekko aukeaa takaa kokonaan. Kiinnitys neppareilla. Edellisessä mekossa muoviset nepparit toimi ihan kivasti, vaan tässä ne tahtoivat aukeilla ihan omia aikojaan..

Pitsiä tottakai tähänkin juhlamekkoon.. Värivaihtoehtoina keltainen ja pinkki. Vaikka pinkkiä pitsiä oli vain vähän, päädyin siihen ja laitoin sitä vain etukappaleen puolelle. Olevinaan edes jotain yhtäläisyyttä oman mekkoni kanssa..

Vuoritin koko mekon, paitsi hihat. Vuorina jokin puuvillakankaan pala.

Mekon kaveriksi tein vielä samasta kankaasta pienen pannan. Oli ajatus ottaa ihan vaihekuviakin, mutta illan pimeydessä en viitsinyt (oikeasti unohdin!)..

Kaavat:

Mekko: Ottobre 1/2014 "Simple and Elegant" 62 cm (50 - 92 cm)

Panta: summissa saksittu

Kankaat ja nepparit: saatu

Pitsi: nimipyyhe.com

Nappi: Eurokangas

Arvonnan voittaja

Arvonta on päättynyt.

Virkatut ja huovutetut enkelinsiivet voitti

 

Kaaru - Pieni lintukoto

 

Onnea voittajalle! :)

Ilmoitathan viikon sisällä osoitteesi sähköpostitse.

 

Kiitos kaikille osallistujille, teitä olikin mukava joukko.

 

Tervetuloa uudet lukijat!

Talvitakki itselle

Alkusyksystä suunnittelin tekeväni itselle sekä välikausitakin että toppatakin. Kun huomasin miten vähän sitä oikeasti ehtiikään pieneltä vauvalta sekä muulta arjen pyöritykseltä ompelukoneella istuskelemaan, päätin jättää välikausitakin keväämmälle ja tehdä vain talvitakin. Sille kun oli akuutimmin tarvettakin. Harvoin olen öisin ommellut, vaan inspiraation iskiessä ja vauvan nukahtaessa yöunille samaan aikaan, oli pakko aloittaa.. Ja lopettaa en osannut ennen kuin oli pakko, vetskari nimittäin oli haettava kaupasta.

Olemme mieheni kanssa jo useita vuosia pitäneet vapaailtoja, siis kumpikin kerran viikossa. Mies lähtee vapaailtoinaan jääkiekkoa pelaamaan, mutta minä vietän vapaailtani aika usein kotona ommellen. Ja kyllä, keskityn vain ja ainoastaan ompelemiseen, mies hoitaa lapset ja iltatoimet. (No, tällä hetkellä kyllä täytyy pikkuista imettää välillä..) Yhtenä tällaisena iltana sain sitten ommeltua takin loppuun. Ensin ampaisin ostoksille Eurokankaaseen ja takaisin tultuani ompelin takin loppuun.

Ihan hirveän monta työtuntia tähän meni, mutta olen kyllä niin tyytyväinen lopputulokseen että kannatti alkaa itse tekemään. Viime talvena en millään löytänyt kaupoista juuri sellaista oman näköistä takkia.. Mutta kestipä myös kankaan löytyminen, ainakin vuoden.. Syksyllä törmäsin jotakin ihan muuta etsiessäni Elloksen sivuille, ja siellä oli minun takkikankaani verhoina! En minä ihan tällaista kangasta ollut etsinyt, vaan jotain värikkäämpää, kenties retroa. Kun ei etsinnät tuottaneet tulosta, aloin katsella vähän muitakin. Ja tämä oli sitten sellainen minkä saatoin kuvitella takkina..

 Kaavana käytin samaa SK sadetakin kaavaa kuin tässä takissa. Nyt sain tuon hupunkin onnistumaan ihan oikein. En edelleenkään ymmärrä mikä kämmi tuossa aikaisemmassa takissa on käynyt kun huppu on edestä ihan hassu.. Hupun olisi tosin voinut vuorittaa hiukan ohuemmalla tikkikankaalla, mutta sen tönkköyden huomasin vasta kun olin saanut koko takin kasaan. Eikä se niin paljoa häiritse että olisin purkuhommiin alkanut. (Taisinpa muuten saada koko takin ommeltua koskematta kertaakaan ratkojaan..) Laitoin huppuun kuminauhakiristyksen, vaan kenties kuminauha olisi saanut olla vieläkin kireämmällä.. Nyt se on kuitenkin tällainen.

Takakappaleelle laitoin tyttöjen takkien innoittamana kuminauhakiristyksen. Tykkään, vaikka selkään jääkin pieni pussitus rypytyksen ansiosta.

Taskut tein samalla tavalla sivusaumoihin kuin useisiin tekemiini takkeihin, mutta olishan ne käytännöllisemmät jos olisivat enemmän etukappaleen puolella ja olisivat vetoketjulliset. Mustaa pitsinauhaa oli juuri oikean mittainen pätkä jäljellä että sain taskunsuihin pitsiä. Aika huonostihan musta pitsi näkyy melkein mustalta taustalta, mutta onpahan kuitenkin pitsiä!

Vuori on melko paksua tikkikangasta paikallisesta liikkeestä.

Resorit halusin hihoihin. En tiedä miten nämä oikeaoppisesti kuuluisi laittaa, mutta minä ompelin resorin ensin päällikankaaseen ja käänsin sen sisäpuolelle niin että vuorikangas jäi väliin. Sitten ompelin hihansuuhun käänteen (resoria samalla venyttäen) ja vedin resorin hihasta ulos. Toimii se näinkin, mutta olisi kiva tietää miten tämä oikeasti kuuluisi tehdä..?

Verhopari maksoi noin 18€ ja takkiin meni vain toinen verho..

Tänään kävimme ystäväni luona kyläilemässä ja pyysin häntä nappaamaan muutamia kuvia takista. (Kiitokset vain Karoliina!) Sattui onneksi olemaan pieni pakkanen, muuten olisin läkähtynyt tämän takin kanssa.. Kyllä tällä varmasti koko talven tarkenee! :)

Tein takin kuitenkin saman kokoisena kuin sen edellisen, jota olen pitänyt telttana.. Olisi numeroa pienempi varmasti mahtunutkin. Mutta onpa syy tehdä toinenkin takki, sitten joskus.. :) Tämän pitikin olla vuoden viimeinen takki, mutta mutta.. Siskoni tykästyi tähän takkiin ja minähän tarjouduin tekemään toisesta verhosta takin hänelle. Vetoketju siihen takkiin ei vain millään tahdo lähteä kaupasta mukaani. Olen oikeasti jo kaksi kertaa lähtenyt sitä vetskaria ostamaan ja kummallakin kerralla se on unohtunut..

Kaava: Suuri Käsityölehti 3/2010 Sadetakki 38

Kangas: päällikangas Ellos, tikkivuori Mäntykorpi & Kumpp.

Vetoketju: Eurokangas

Uusi takki vaati tietenkin uudet väreihin sopivat lapaset. Niinpä tässä muutama viikko sitten kun selkäni sanoi yhteistyösopimuksen hetkellisesti irti, eikä ompelukoneen kantaminen kaapista pöydälle tullut mielen viereenkään, virkkasin Novitan ohjetta mallina käyttäen lapaset. Lanka on eri ja silmukkamäärät myös, lähinnä tuosta ohjeesta katsoin vain kuvaa jonka mukaan tein. Mustia nappeja ei nappivarastosta löytynyt riittävästi joten nämä jäivät nyt ilman nappeja. Tykkään että lapaset on jämptit, juuri sopivan kokoiset käteen ja nämä ovat juuri sellaiset!

Malli: Novita

Lanka: 7-veljestä valkoinen