Kuormalavakioski

Lupasin viime kesänä rakentaa lapsille kioskin. Nyt on lupaus vihdoin lunastettu! Kehikon sain jo viime kesänä tehtyä, mutta sitten homma jäi vaan jostain syystä kesken. Keväällä lapset innostuivat nikkaroimaan katoksen kehikon ja eilisen ja tämän päivän aikana sain saatettua homman loppuun..

Kioski on rakennettu kahdesta kuormalavasta, jämälaudoista ja -maalista. Uutena siihen on ostettu vain katoksen vahakangas ja sen jämäpaloista tehtiin vielä pari viirinauhaa. Oikeasti nopea toteutus, vaikka tämä vahingossa venähtikin kahden kesän projektiksi..

Pöytä kuormalavoista

Meille hankittiin muurikkapannu ja kaasupoltin, mutta kunnollista paikkaa niille ei oikein ollut. Pöydän pinta kuumui aika lailla polttimon alla, eikä kylmällä vedellä täytetty lautanenkaan siinä välissä oikein toimiva ollut..

Löysin kuusen alta :D paksun betonilaatan, jonka yksi pojista oli viime kesänä valanut. Siitä oli pitänyt tulla grilli, mutta projekti oli jäänyt kesken eikä sitä aikonut enää jatkaa. Kuusen alle laatta oli nostettu ruohonleikkurin tieltä ja sain luvan ottaa laatan käyttöön.. Laatan mitoissa oli pientä heittoa, vastakkaiset sivut eivät olleet ihan saman mittaisia, mutta laatta oli raudoitettu ja kestäisi pöytänä. Tein kahdesta kuormalavasta sille kehikon jonka maalasin valkoiseksi ja kiinnitin etureunaan joskus vuosia sitten Ikeasta ostamani tangon. Idean tangosta nappasin täältä (onneksi en ollut hävittänyt tankoa vaikka se ei siihen tarkoitukseen soveltunutkaan mihin sen aikoinaan ostin ja vaikka osa kiinnitystarvikkeista oli jo kadonnut).. Nelistään saatiin poikain kanssa laatta kannettua kuusen alta kehikon päälle. :)

Olipa mukava päästä välillä tämmöistäkin tekemään. Vähän "salaa" sitä kyllä puuhailin, koska halusin itse päästä porakoneen ja sahan varteen kiinni. :D Lopputuloksesta tykkään kyllä kovasti.. ❤

Mekot tytöille

Nämä mekot valmistuivat tokaluokkalaiselle ja eskarilaiselle jo pääsiäiseksi, kun he kuorolaisina lauloivat pääsiäiskirkossa. Tarve uudelle mekolle oli oikeastaan vain isommalla neidillä, vaan kun mekkoja tykkään ommella ja aikakin antoi myöden, teinkin molemmille.

Kysyessäni ohjeistusta pukeutumiseen, sain vastaukseksi että "värikästä, pääsiäisen iloa".. No, eivätpä nämä varsinaisesti värikkäitä olleet, mutta kun kerran vaatimuksena ei ollut jokin tietty väri, annoin tyttöjen itse valita kankaat. Ja eipä se omena kauas puusta oo näemmä pudonnut, kun valinta osui molemmilla ruusukuosiin.. :D

Tuon kuoron esiintymisen jälkeen näillä mekoilla on juhlittu jo monet juhlatkin - viimeisimmäksi tänään koulun kevätjuhlat. Kerrankin on mekoille ollut käyttöä enemmän kuin yksien juhlien verran ennen kuin käyvät pieneksi!

En ehtinyt aamun härdellissä kuvata mekkoja ja päivällä sain vain isomman suostuteltua kameran eteen.. Ja tietysti muistin ne puuttuvat kuvat vasta äsken ja vaikka kesä ja valoisaa onkin, ei minun kuvausvälineillä enää tähän aikaan hääppöisiä kuvia saanut..

Kaava: Ottobresta (lehden numero on nyt minulta hukassa...)

Kankaat: Jämäkankaita laatikon kätköistä... Keltainen puuvillakangas on alunperin Eurokankaasta ja musta satiini mummulan vaatehuoneesta napattu verho.. :)

Näillä mekoilla osallistun Mehukekkereiden toukokuun haasteeseen. Olen ommellut myös itselleni pari mekkoa ja vakaa oli aikomus saada nekin mukaan haasteeseen.. Vaan kumma kyllä, ne on taas jääneet kuvaamatta.. :D

Piparkakkupussukoita

Pari vuotta sitten joulun alla sain lahjoituksena kankaita. Tämän hauskan, ruudullisen kankaan näin heti piparkakuin koristeltuina pussukoina. Niinpä sitten silloin semmoisia tein. Vetoketjuja sain siskoltani samoihin aikoihin ison pussillisen ja näihin käytetyt vetskarit olivat tuosta pussista. Huopalevystä leikkasin piparkakkumuottia hyödyksi käyttäen piparkakut jotka liimasin tekstiililiimalla pussukoiden kylkeen. Alkuperäinen idea mihin pussukoiden piti päätyä, ei silloin toteutunutkaan ja niinpä näitä on seuraavina jouluina heitelty vähän sinne sun tänne, mm. joulumyyjäisiin ja koululaisten arpajaisiin.

Kaavat: omia

Kankaat ja tarvikkeet: saatuja

Ruusut repuksi

Vuoden odotetuin tapahtuma, Tampereen Kädentaitomessut, on tulevana viikonloppuna.. ❤ Ajankohtahan on merkattu kalenteriin heti alkuvuodesta, mutta silti havahduin vasta viikkoa ennen messuja siihen, ettei mulla ole riittävän isoa laukkua ja olemassa oleva reppukin on niin ruma... Sunnuntai-illan surffailin sitten netissä ja etsin reppuun kaavoja.. Löysin Villa&Villa -blogista hyvät ja selkeät ohjeet ja tiistai-iltana reppuni oli valmis! :)

Ruusu-kangas on parin viikon takainen 2,5€:n kirppislöytö. Niin mun näköinen ja -värinen, että lähti mukaani vaikken tiennytkään mitä siitä tekisin. Maltoin sentään mieleni ja toisen samanlaisen palan palautin vielä ostoskärrystä takaisin hyllyyn. Ei makeaa mahan täydeltä.. ;)

Muutkin käytetyt kankaat on joko kierrätettyjä, lahjoituksia tai ylijäämää muista jutuista, sisuksiin silputtu retkipatjakin löytyi valmiiksi kotoa. Varta vasten lähdin Eurokankaasta hakemaan vain reppusolkia ja nylonnauhaa.. Niillekin hintaa tuli samaiset 2,50€.. Yhteensä repun tarvikkeet siis kustansivat 5€..

Tämä oli nykyisellään harvinaisen nopeasti valmistunut ompelus. Kiitos selkeiden ohjeiden ja niin lähellä häämöttävän takarajan..

Messuille olen uuden reppuni kanssa lähdössä lauantaiksi ja ostosteni täytyy mahtua repun sisään (siksipä ihan vain varmuuden vuoksi tein repusta ihan pikkuisen suuremman kuin ohjeessa oli)..
Nähdäänkö messuilla? Nykäisepä hihasta. :)

Mekot naamiaisiin

Meidän lasten koulussa on ollut perinteisesti viimeisenä perjantaina ennen syysloman alkamista herkkupäivä ja naamiaiset. Juuri koskaan ei meidän lapset ole halunneet naamiaisasuihin pukeutua, mutta tänä vuonna eskarilainen yllättäen halusi.. Lasten roolivaatteet ovat jo pidempään olleet jemmassa (= piilossa) laatikossa, enkä nytkään niitä lähtenyt kaivelemaan koska tiesin suurimman osan siellä olevista roolivaatteista olevan jo pieniä.. Mieluummin lähdin kaivelemaan kangaslaatikoita. :)

Tällä kertaa en pilkkonut etukappaletta kolmeen osaan, vaikka teinkin mekosta yläosaltaan samantyylisen kuin pari edellistä prinsessamekkoa (täällä ja täällä), vaan ompelin etukappaleelle koristenauhoja. Kun sain eskarilaisen mekon valmiiksi, halusi myös tokaluokkalainen naamiaisiin mekon. Eskarilaisen mekko mahtui hyvin myös tokaluokkalaiselle, joten samalla kaavalla tein toisenkin mekon. Mekot ovat kokoa 134 cm. (Niin, tai kaavaahan on käytetty ainoastaan yläosaan ja siitäkin tein kaavasta poiketen vuoritetun. Lisäksi vetoketjun sijasta mekossa on tarranauhakiinnitys.)

Vaikka usein tuskailenkin pursuavia kangaslaatikoita, niin näitä tehdessä taas sen totesin että on se hyvä kun niitä kankaita ja muita tarvikkeita kuitenkin jemmassa on.. Muuten ei näitäkään mekkoja olisi, kun toiveet mekoista niin viime tipassa tulivat. Mekot on kankaiden suhteen oikea sekametelisoppa. Niistä löytyy niin lahjoituksena saatuja (uusia) kankaita kuin kierrätettynä mummun vanhaa verhoa ja tädin vanhaa mekonhelmaa.. Punaisen mekon yläosa jäi minusta kaipaamaan vielä jotakin, mutta aika loppui kesken..

Kaava: yläosa Ottobre 6/2017 "Ponte" juhlamekko 134 cm (110 - 152 cm)

Kankaat: kierrätys- ja lahjoituskankaita

Lahjaksi eläkeläiselle

Työkaverini jäädessä eläkkeelle halusin muistaa häntä jollakin itse tehdyllä lahjalla. Vapauden alkaessa juuri alkukesästä tuli mieleeni istuintyynyt/-pehmusteet ulkosalla istuskeluun.

Toteutusta miettiessäni Krista julkaisi juuri sopivasti postauksen paper piecing-tekniikalla tehdyistä tyynyistä ja innostuin oitis tekniikasta. Tähänkin tekniikkaan olin kyllä aikaisemminkin törmännyt, mutta siitäkin ajatellut niin että on ihan liian näpertämistä minulle.. Tuolloin minulla oli kuitenkin käsityöt olleet jo pitkään aika minimissä ja olikin kiva löytää uusi ja mielenkiintoinen tekniikka johon materiaaleja löytyi heti valmiiksi kotoa.

Googlaamalla etsiskelin tekniikasta kertovaa kirjallisuutta, vaan juuri mitään niistä ei meidän alueen kirjastoista löytynyt. Ne, mitä käsiini sain - ei niissä oikein mieluisia ohjeita ollut. Koitin etsiskellä samalla myös ilmaiskaavoja ja kun en juuri sellaista löytänyt kuin olisin halunnut (eikä sellaista löytynyt myöskään maksullisista kaavoista), päädyin samaan perhoskaavaan mitä Kristakin oli toiseen tyynyistään käyttänyt. Ja kyllähän perhoset nyt kesään kuuluu!

Kaavat kolmeen erilaiseen perhoseen löytyivät sivuilta Lillyella.com. Käyttämäni perhosmalli oli nimeltään Pepper.

Todella aikaavievää hommaa (juuri sitä näpertämistä) tämä tekniikka kyllä on, mutta niin mukavaa! Ensimmäiseen kokeilutilkkuun sain menemään aikaa pähkäilyineen kaikkineen n. 1,5 tuntia.. Mieheni kovin pyöritteli päätään kun näytin puolitoistatuntisen aherruksen päätteeksi tilkkua hänelle ja kerroin miten kauan sen tekemiseen meni aikaa. :D

Perhostilkkuihin kankaat on kierrätetty kestotahroja saaneesta Marimekon mekosta ja toisesta, huonon istuvuuden vuoksi käyttämättömäksi jääneestä mekosta. Eurokankaassa koitin katsella oranssin sävyisiä kankaita, mutta kun en mieluisia löytänyt, tyydyin muidenkin kankaiden osalta kotoa löytyviin kankaanjämiin. Väliin laitoin kaksi kerrosta paksuimpia tikkikankaita mitä jemmassa vielä oli. Melko ohuet pehmusteet nämä siis ovat. Tikkaukset tein "neliöiden" saumakohtiin. Yhden pehmusteen koko on n. 39x40 cm. (42x42 cm:iin yritin tähdätä.) :)

Aurinkoisia ja mukavia eläkepäiviä! ❤

Joulun ommellut lahjat

Uusi vuosi, mutta muistellaanpa vielä vähän vanhoja. Kysellessäni kummilasten äideiltä vinkkejä joululahjojen hankintaan, sain siinä sivumennen selätettyä silloin niin pitkään jatkuneen ompelujumin. Kolmevuotias kummityttömme on pikkusiskonsa kanssa kova hoitamaan nukkevauvoja ja kuulemma tyttösillä oli jatkuva tappelu ainoasta kantokassista.. Niinpä sain ehdotuksen, että jos tehdä haluan ja sopivia tilkkuja löytyy niin sellainen voisi olla hyvä.. Tilkkujahan kyllä löytyi (ja löytyy edelleen), mutta siihen mennessä niiden pyörittely ja ideoiden puute yhdessä oli aiheuttanut vain lähinnä ärsytystä..

Vaan nytpä kävinkin kangaslaatikoiden kimppuun ihan uusin innoin ja pianhan sainkin ensimmäisen joululahjan valmiiksi. Jonkin verran taisi taidot olla ruosteessa pitkän tauon jäljiltä, sillä onnistuin saamaan kaksi neulaa vinkuralleen tätä ommellessani. Hups.

Yritin ensin etsiskellä valmiita kaavoja, mutta lopulta päädyin piirtämään kaavat itse. Vähän kapoisemman kassista olisi voinut tehdä, mutta muuten olen kyllä tyytyväinen. Ratkojakin sai olla melkein rauhassa, vain unohtuneelle kääntöaukolle jouduin sitä vilauttamaan. Kaikki kankaat ja muut tarvikkeet löytyivät omista jemmoista.

Vuorikankaana pussilakana jota en ollut vielä aiemmin saksinut joten kuvioita oli mahdollista kohdistaa. Päällikankaan ja vuorikankaan välissä on paksua tikkivuorta, jonka tikkasin kiinni vuorikankaaseen. Tikkikangas oli sen verran paksua, ettei kankaita tarvinnut muuten tukea ollenkaan.

Nytpä saavat tyttöset yhdessä hoitaa ja kantaa omia vauvojaan, kun äiti hoitaa oikeaa, aaton aattona syntynyttä pikkuista! <3

***

Neljävuotias kummityttömme tarvitsi käsilaukkua. Laukkuun sisälle vielä pieni värityskirja ja kyniä jotka voi ottaa vaikka automatkalle ajankuluksi mukaan.

Kaavat molempiin omat

Kankaat omista jemmoista

Satiinimekko häihin

Siskoni hylkäämät satiiniset verhot olivat houkuttaneet minua jo useat kerrat lapsuuskotini vaatehuoneen hyllyllä. Kerta toisensa jälkeen jätin ne sinne, kun mitään varsinaista tarvetta niille ei ollut. Kun posti toi kutsun veljeni häihin, olin itse parhaillaan pienten kanssa käymässä mummulassa. Jälleen kerran verhot alkoivatkin minulle sieltä hyllyltä huudella ja silloinpa minulla oli oikein tarvekin juhlamekkokankaalle ja nappasin verhot mukaani.

Laskoksia en ollut koskaan ennen tehnyt ja kaavamerkinnät tuntuivat aluksi maailman vaikeimmilta ymmärtää. Kokeilemalla *kertaa monta* sain laskoksetkin tehtyä ja helman sopimaan yläosaan. Mutta yläosa on tässäkin mekossa tyhjää täynnä. En osannut muokata kaavaa niin että olisin saanut yläosasta paremmin istuvan.

Takana yläosan kuvioinnit on tulleet ihan hassusti. Jotakin yritin kohdistaa, mutta yritys ei näemmä oikein onnistunut. Tajusin tämän tietenkin vasta näistä kuvista, jotka siskoni otti juhlien jälkeen.. 

Kaava: Ottobre 2/2015 "Fable Print" 38 (34 - 52)

Kankaat: päällikankaana vanhat satiiniverhot, vuorikankaat laatikoiden kätköistä

Vetoketju: Porin Eurokangas   

 Kivat, pienet juhlat on nyt takana päin. Oli mukava tavata veljen puoliso, joskin vähän hassulta tuntui että ensitapaaminen tapahtui vasta häissä.

Olimme reissussa kahden lapsen kanssa. Kolmasluokkalainen pääsi mukaan kummipojan ominaisuudessa ja nuorimmainen ihan vain siksi, ettei niin pientä vielä yökylään raaskinut jättää. :) Ensi kesänä onkin sitten jo tiedossa toisen velipojan häät, niitä odotellessa..

Nallukka kummitytölle

Siskoni lähetti kummityttömme synttärilahjatoiveita. Valikoin niistä lähempään tarkasteluun  sellaiset, jotka voisi itse jollain konstilla toteuttaa. Yksi sellainen toive oli "pehmolelu, jossa on kaulakoru ja kruunu".. Niinpä kaivelin taas kangaslaatikoita ja päädyin tekemään tyttöselle nallen. Tai en nyt kyllä oikein tiedä mikä tämä oikein on, kun mittasuhteiltaan nallesta tuli vähän hassu. Korvat on ainakin liian suuret. Mutta ehkäpä nallukka taimikälie isoilla korvillaan sitten kuulee paremmin kaikki salaisuudet mitä hälle kuiskutellaan.

Nallukalla on nappisilmät ja -kuono sekä kaulakoru, joka on jotakin koristenauhaa. Nallen kaulassa on toinenkin kaulakoru joka mahtuu myös viisivuotiaan kummitytön kaulaan.

Mekkoa en saanut oikein mitenkään istumaan joten nalle sai vain hamosen päälleen.

Tein nallelle myös sen toiveen mukaisen kruunun. Suurten korvien vuoksi kruunu on vähän hassun näköinen nallen päässä, siispä kuvassa pelkkä kruunu.. Tarkoitukseni oli tehdä myös tytölle itselleen kruunu, mutta koska tukikangas oli päässyt loppumaan enkä tähän hätään selvinnyt kaupunkiin ostoksille, jäi se nyt toteutumatta..

Kaava: oma

Kankaat & tarvikkeet: omista jemmoista

Tilkkupeitto ja hyydykekakkua

Ommellessani ystäväni pienokaiselle vauvalahjaa en vielä tiennyt ompelevani tulevalle kummitytölleni. ❤ Kun meitä sitten pyydettiin kummin tehtävään, ajattelin ommella pienokaiselle varsinaisen lahjan -vauvakirjan- lisäksi vielä tilkkupeiton. Kaikki peiton tarvikkeet löytyivät kotoa.

Vaikka minä oikein mitan kanssa peittoa kasasin, sain silti aikaiseksi vähän vinksallaan olevat ruudut eikä reunan kaistaleetkaan ihan suorat ole. :(

Tikkailin reunat ja vinottain muutamien ruutujen ympäri että välissä oleva fleecepeitto pysyisi paremmin paikoillaan.

Lauantain kastejuhlaan tein hyydykekakkua muokaten aiemminkin julkaistua ohjetta. Vaihdoin rahkavalmisteen tilalle tuorejuuston (en edes tiedä, myydäänkö tuota alkuperäisen ohjeen rahkavalmistetta enää). Tätä täytettä olen käyttänyt täytekakkujen täytteenä ja muutaman kerran olen sen tehnyt myös hyydykekakun muotoon. Olin laittanut jo ohjeen mukaisen määrän sokeria, kun päätinkin hukata koko purkillisen kinuskikastiketta täytteen sekaan.. Kakusta tuli kyllä aikas makea, sokerin määrää kannattaa siis vähentää jos kinuskikastiketta laittaa koko purkin! :) Alla ohje niin kuin nyt tein.

Kinuskinen Daim-hyydykekakku

n. 22 cm irtopohjavuokaan

Pohja:

150(-200) g gluteenittomia keksejä

50 g sulatettua margariinia

Täyte:

5 liivatelehteä

3 dl vispikermaa

1 dl sokeria (vähempikin riittää!)

2 tl vaniljasokeria

200 g vaniljatuorejuustoa

2 dl kinuskikastiketta

2 kpl Tupla-Daimia

tilkka vettä

Pingota irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi. Murskaa keksit ja sekoita sulatetun margariinin kanssa. Painele keksimurska irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Hienonna Daim-patukat veitsellä pieneksi. Vaahdota kerma ja sokerit. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja kinuskikastike. Kuumenna tilkka vettä kiehuvaksi ja liota puristellut liivatteet siihen. Kaada liivateneste ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan huolellisesti sekoittaen. Sekoita lopuksi karkkimurut täytteeseen ja kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle. Hyydytä mielellään seuraavaan päivään mutta vähintään 4 tuntia. 

Prinsessamekko

Puoli vuotta sitten olin siskoni ulkovarastoissa penkomassa talon edelliseltä omistajalta jääneitä kankaita. Idea kummitytön 4-vuotislahjasta syttyi jo silloin siellä aitan hämärissä. Muutaman kuukauden maltoin mieleni, mutta ehti tämä mekko silti pari kuukautta valmiina odottaa tyttösen syntymäpäivää..

Pinkin kankaan materiaalista en ole ollenkaan varma, vaikka se olisi jotakin vähän vahvempaa vuorikangasta. Väri oli kuitenkin niin passeli prinsessamekkoon että siihen sen käytin. Myöhemmin kuulinkin, että pinkki on tytön lemppariväri. Ei värin väliä, kunhan on pinkki..  Muutkin mekon kankaat on lahjoituksena saatuja. Organzaa suunnittelin ensin hihojen lisäksi myös helmaan toiseksi kerrokseksi, mutta tätä tehdessä en keksinyt pussisaumalle nimeä enkä siis löytänyt sellaiselle ompeluohjetta.. Hihoissakin organzan osuudelta on saumurinsaumat sisäpuolella ikävästi näkyvissä..

Koitin metsästellä valmista kaavaa tämän tyyliseen mekkoon, mutta lopulta päädyin muokkaamaan kaavan itse ihan perus trikoopaidan kaavasta kun sopivaa ei löytynyt.

Etu- ja sivukappaleiden väliin ompelin valmista nauhaa lenkeiksi taitettuna. Tarkasti koitin niitä mukamas asetella, mutta näyttäisi osa lenkeistä menneen kuitenkin hieman vinksolleen.. Lenkkeihin pujotin satiininauhaa joka on peräisin ystävältäni. Olin jo kertaalleen käynyt Eurokankaassa satiininauhan lukiessa ostoslistassa. Silti onnistuin sen unohtamaan. Kotona tulin ajatelleeksi ystävääni joka yleensä aina kun hänen kuullen olen jostakin tarpeesta puhunut, on kaivanut kaapeistaan sen mitä milloinkin olen tarvinnut.. Niinpä lähetin hänelle kuvan mekosta ja kysyin löytyiskö mitään tähän sopivaa nauhaa ja tunnin sisällä sainkin oikein kotiin kuljetettuna juuri passelia nauhaa! <3

Laitan lastem roolivaatteisiin aina mieluummin tarranauhaa kuin vetoketjun ja se olikin ainut mitä mekkoa varten jouduin kaupasta hakemaan.

Kaava: oma
Kankaat: saatuja


Vaikka mekko pari kuukautta valmiina odottelikin, en kuitenkaan saanut aikaiseksi sitä kuvata.. Nämä kuvat onkin kiireessä omenapuun oksalla räpsitty ennen mekon paketoimista ja autoon hyppäämistä.. :D

Tyttövauvalle

Tämän suloisen kankaan sain viime jouluna lahjoituksena. Vain pieniä paloja siitä raaskin aluksi käyttää kun mietin mitä siitä tekisin. Kun ystäväni kertoi odottavansa neljän pojan jälkeen ensimmäistä tyttöä, tiesin heti mitä kankaasta syntyisi. Jotakin tyttömäistä, kun äitinsä kumminkin pukee hänet muuten isoveljien vanhoihin vaatteisiin.. :D

Silloisessa uusimmassa Suuri Käsityölehdessä oli kivan oloinen kaava jonka mukaan mekkosen tein. Tuntuu vaan tämänkin lehden kaavat olevan melko leveää sorttia, ainakin lastenvaatteiden osalta.. Mekko mahtui meidän 9kk ikäiselle, 74 kokoisia vaatteita käyttävälle neidille hyvin.. Hihat tosin olivat hänelle sellaiset 3/4 -mittaiset.. No, ehkä tämä on sitten hyvin pitkäikäinen mekkonen.

Kaava: Suuri Käsityölehti 3/2016: 17 Mekko 62/68 cm (50 - 98 cm)
Kangas: saatu
Vetoketju: Eurokangas

Viikko sitten, tyttösen syntymäpäivän iltana minä innostuin taas kaivelemaan tilkkulaatikoita. Ja surautin nopeasti pikkuisen mekko-leggarisetin. Ei ole leggareiden, mekon ja resorin keltaiset ihan samaa sävyä keskenään, mutta sopii mielestäni silti ihan kivasti setiksi. Mekon kangas on oman mekkoni (postaus odottaa vielä kuvia!) jämistä, leggareihin löytyi sopivan kokoinen pätkä tilkkulaatikosta.

 

Kaavat:
Ottobre 4/2014  "Playful Kitty" 62 cm (56 - 92 cm)
Ottobre 3/2014  "Giant Apple" trikoomekko 62 cm (62 - 104 cm)
Kankaat: tilkkulaatikon kätköistä

Eilen kävin uutta pikkuista katsomassa ja vielä sujautin pakettiin mukaan pari postausta aiemmin nähdyn punaisen mekkosen.

Eipä minun tavallisesti uusille vauvoille näin paljon tule ommeltua. Pieni "selitys" lienee paikallaan... Itse sain aikoinaan ystäväni lailla neljän pojan jälkeen ensimmäisen tytön. Minä kylläkin luulin silloin odottavani poikaa, kun raskaus ei ollut sen erilaisempi kuin aikaisemmatkaan eikä neiti halunnut ultraajalle sukupuoltaan näyttää. Ja niihin poikien vanhoihin vaatteisiinhan sitä itsekin tuli aluksi tyttöä puettua, ennen kuin niitä tyttömäisempiä vaatteita alkoi kertymään. :)