Lahjaompeluksia

Kummipoikamme täyttää tänään 2 vuotta. Kyselin siskoltani lahjatoiveita tai -tarpeita. Kesävaatteet olivat tarpeena ja pojan lempivärit olivat "tentanen " ja "onantti"   eli keltainen ja oranssi. Idea setistä oli ihan toinen, mutta koska Ek:sta ei löytynyt oikean väristä trikoota, täytyi tehdä suunnitelmaan muutos. Selailin netin kangaskauppoja ja päädyin tilaamaan Ompelun Ihanuudesta ihanaista kettutrikoota ja kaveriksi lempiväriä oranssia yksivärisenä trikoona.

Vasta kappaleita leikatessani huomasin että tässä kettukankaassahan on kukkia.. Mielestäni kuosi kuitenkin sopii myös pojalle joten jatkoin leikkaamista ja tein paidaksi asti..

Oranssia trikoota ei paljonkaan kulunut pieniin hihoihin joten shortsit tein samaisesta oranssista. Kettukankaasta leikkasin ketun kuvan ja applikoin sen shortsin lahkeeseen. Shortseihin tein leveän resorin vyötärölle, mutta laitoin resorin sisälle myös pojan mittojen mukaan kuminauhan.

Tein setin samasta Ottobren lehdestä löytyvillä kaavoilla koossa 92 cm. Shortseja ja teepparia vertaillessa paita on kuitenkin huomattavasti reilumman kokoinen, kuin olisivat eri paria.

Loppukankaan saksin juhannuksen tienoilla 3 vuotta täyttäneen kummitytön synttärilahjamekkoon. Mekon kaavana käytin jälleen hyväksi havaittua Princess Owl-kaavaa hiukan kavennettuna ja lyhythihaisena versiona. Etukappaleelle tein nappilistan varmistamaan pään läpimenon. Tuohan se kivasti ilmettäkin muuten perus mekolle.

Kaavat:
T-paita: Ottobre 3/2015 "Frog Eggs" 92 cm
Shortsit: Ottobre 3/2015 "Jolly Frog" 92 cm
Mekko: Ottobre 1/2014 "Princess Owl" 98 cm (92 - 134 cm)
Kankaat: Ompelun Ihanuus
Nepparit: Nauravat Napit

Valkosuklaa-mustikkapalat

Etsiessäni jokin aika sitten erästä toista ohjetta täältä blogista, löysin monta jo unohtamaani reseptiä.. Yksi niistä unholaan jääneistä pääsi uudelleen kokeiluun kun viime viikolla vein viimeisenä työpäivänäni työkavereille vähän herkuteltavaa.. Tällä kertaa tein pohjan puolitoistakertaisena, sillä viimeksi olin kirjoittanut pohjan olleen tosi ohuen.. Ei se nytkään mikään hirmu paksu ollut, mutta ihan sopiva. Alla ohje niin kuin nyt tein.

Valkosuklaa-mustikkapalat

pellillinen

Pohja:

6 kananmunaa

3 dl sokeria

6 dl vehnäjauhoja

1 ½ dl kaurahiutaleita

3 tl leivinjauhetta

1 ½ tl vaniljasokeria

3 dl kermaa

150 g maitorahkaa

150 g sulaa margariinia

3 dl mustikoita (+ 3/4 rkl perunajauhoja + 3/4 rkl sokeria)

Päälle:

200 g valkosuklaata

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sekoita vatkaamaton kerma ja maitorahka tasaiseksi. Lisää vuorotellen jauhot, sulatettu rasva ja rahka-kermaseos munasokerivaahtoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääntele perunajauhot ja sokeri mustikoiden sekaan ja sekoita ne varovasti käännellen taikinaan. Älä vatkaa. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 175 asteisen uunin alaosassa noin 20-25 minuuttia.

Jäähdytä piirakka kunnolla. Sulata suklaa joko vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Levitä suklaa jäähtyneen piirakan päälle. Leikkaa heti paloiksi ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Juhannushäiden kinuskikakut

Ihan alkukeväästä sain siskoltani viestin: "20.6. klo 14 **********n kirkko. Teekkö kakut tai ainaki koristeet? ;)  " Arvasin heti että kyseessä olisi häät ja tottakai lupasin tehdä molemmat.. Viikkoa ennen häitä olimme menossa yhden siskon rippijuhliin ja toisen valmistujaisiin. Neljä kakkupohjaa leivoin reissuun lähtöä edeltävänä iltana fyysisesti vähän rankemman työpäivän jälkeen ja siinä kohtaa kyllä ajattelin että mitähän sitä oikein tulikaan luvattua.. Kaikki pohjat kuitenkin onnistuivat kerrasta ja halkaistuina kiikutin ne vanhempieni pakastimeen odottamaan. Yhden neljästä pohjasta olin tehnyt gluteenittomaksi ja oli tarkoitus että se olisi samalla myös laktoositon kakku. Häitä edeltävällä viikolla isäni oli kuitenkin esittänyt toiveen että kaikki gluteenittomat tarjoilut olisivat kokonaan eri pöydässä. Niinpä tein vielä pari päivää ennen häitä yhden ihan pienen gluteenittoman kakkupohjan jota ei sitten enää tarvinnut pakastimeen laittaa. Molemmat pienemmät kakut olivat siis sekä laktoosittomia että gluteenittomia, mutta tarjolle laitettaessa laktoosittoman kakun gluteenittomuudesta ei erikseen infottu..

Koristeet olin tehnyt valmiiksi odottaman jo hyvissä ajoin Mansikkamäestä löytyvin kellokukan ohjein. Siskoni antoi koristelun suhteen muuten vapaat kädet, mutta ruusuja ei kakkuihin haluttu.. Sulhasen toive taas oli että kakun sisuksiin tulisi mansikkaa jossain muodossa. Koekakun tein keväällä kaksosten synttäreille. Täytettä tuli silloin yhteen kakkuun niin reilusti että päättelin tupla-annoksen riittävän viiden kakun väliin ja hyvin riittikin! Koko täytteen tein laktoosittomana, mutta koska laktoositon kerma on niin kamalaa pursotettavaa, normikakuissa reunapursotukset on Flora Vispiä. Miehen ja hänen veljensä synttäreille tein, keväällä myös, kinuskikakkuja. Silloin päätin että ikinä en enää tee kinuskikakkuja jos niitä täytyy tehdä enemmän kuin kaksi.. Joopa joo.. Kun näin silmissäni idean koristelusta, en päässyt siitä ajatuksesta millään irti. Onneksi siskollani oli isompi pinnoitettu kattila kuin omani (johon ei mahdu kuin yhden kakun kinuski kerrallaan..) ja sain koko kinuskisatsin keitettyä yhdellä kertaa.

Kinuskia tuli laktoosittomiin ja gluteenittomiin kakkuihin vähän vähemmän kun päällystin ne tietysti ensimmäisenä. Kun sain kinuskin levitettyä muihin kakkuihin, en tietenkään voinut enää lisätä kinuskia pienempiin kakkuihin kun en voinut olla enää varma työvälineiden gluteenittomuudesta, vaan tasasin lopun kinuskin sitten niiden normikakkujen kesken. Pursotukset ei meinanneet onnistua sitten millään, mutta ei auttanut kuin tyytyä siihen mitä aikaiseksi sai.. Laktoosittomiin ja gluteenittomiin kakkuihin en laittanut ollenkaan valkosuklaata ja koristelu näyttääkin mielestäni heti paljon aneemisemmalta kuin normikakuissa..

Kakkuja jäi aivan valtavasti! Normikakkuja meni noin puolitoista, laktoosittomasta vajaa puolet ja gluteenittomastakin vain yksi neljäsosa. Nuorimman tyttäremme synttärit olivat juhannusaattona ja niinpä kutsuimmekin kummit vielä häiden jälkeen mummulaan synttärikahveille..

Pohjat tein tätä ohjetta käyttäen. Kolme kahdeksan munan pohjaa, yksi viiden munan pohja ja gluteeniton kahden munan pohja.

Täytteenä mansikkamousse. Alla oleva ohje tehty tuplana josta riitti kaikkiin viiteen kakkuun ihan reilut kerrokset!

 Mansikkamousse

500 g mansikoita

6 dl vispikermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

n. 1 ½ dl tomusokeria

1 rkl vaniljasokeria

5 liivatelehteä

½ dl vettä

Laita liivatteet runsaaseen kylmään veteen likoamaan. Vaahdota kerma. Soseuta mansikat (sulata pakastemansikat ensin). Notkista toisessa kulhossa tuorejuusto ja lisää joukkoon sokerit. Kuumenna neste kiehuvaksi ja sekoita joukkoon puristellut liivatteet. Jäähdyttele liivateseosta hetki ja kaada se ohuena nauhana mansikkasoseen joukkoon koko ajan sekoitellen. Lisää mansikkasose tuorejuuston sekaan ja nostele lopuksi kermavaahto joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa tomusokeria.

 

Päällinen kinuskia. Viiteen kakkuun meni 1l laktoositonta kuohukermaa ja 1l (vajaa 1 kg) fariinisokeria.

 

Pursotuksiin meni laktoositonta Valion vispikermaa n. 8 dl (kaksi pienintä kakkua). Flora Vispiä vajaa 1,5 litraa kolmeen isompaan kakkuun.

 

Koristeet sokerimassaa ja normikakuissa lisäksi valkosuklaata.

 

Onnittelut R&L!

Vielä yksi juhlamekko

Ehdi kuin ehdinkin tekemään vielä sen yhden juhlamekon vanhimmalle tyttärelle. Ostin kankaan muutama viikko sitten kirppikseltä satiinina. Veikkaan kuitenkin ettei tuo kangas sittenkään ole satiinia, en vain tiedä mitä. Kaavan muokkasin Burdan (5/2012) mekkokaavasta. Vähän aikaa sitten Helmoja ja hepeneitä -blogissa oli tehty mekko tuolla Burdan kaavalla, ja minun päässäni syntyi ajatus tämän tapaisesta muunnoksesta. Sitä paitsi kangas ei olisi edes riittänyt kietaisumalliin..

No, läheskään täydellinen ei tästäkään mekosta tullut.. Ihan tyytyväinen täytyy kuitenkin olla, kun näinkin kivasti onnistuin kaavan muokkaamaan. Jätin vyötäröltä oikeastaan vahingossa kaitaleen pois, kun en katsonut kuvia tarpeeksi tarkasti. Kirjastosta lainaamani lehti olikin englanninkielinen ja olemattomalla englanninkielen taidollani en edes yrittänyt ompeluohjeita ruveta kääntämään suomeksi. Minulle riitti kun sain edes kaavat piirrettyä ja loput koitin järkeillä itse. Sitä paitsi kaavaa on sen verran paljon kuitenkin muokattu ettei alkuperäiset ompeluohjeet olisi edes päteneet tähän. 

Taakse halusin piilovetoketjun ja etukappaleen röyhelöt ylöspäin.

Helmasta tuli aluksi vähän lyhyt, ei toki mikään liian lyhyt mutta hassun mittainen kuitenkin. Niinpä vielä purin helman käänteen ja tein loppukankaasta kaksinkertaisen kaitaleen jonka ompelin helmaan. Sitten oli tyttärenkin mielestä mekolla riittävästi pituutta..

Yläosaan olen tyytyväinen, siitäkin huolimatta että oikean ja vasemman puoleiset röyhelöt on himppusen eri levyiset.. Hups! Yläosan muokkaus onnistui kuitenkin paremmin kuin uskalsin toivoa. Helmassa onkin sitten useampiakin kauneusvirheitä, joista en nyt tarkoituksella ottanut lähempiä kuvia, näkyvät kuvista sen verran kuin näkyvät.. Yläetukappaleen saumojen ompelujärjestyksen pähkäileminen tuotti varmasti aika monta harmaata hiusta. Vaikka minusta tuntui että välillä jouduin pitkäänkin miettimään ja purkamaankin useaan kertaan, niin koko mekon ompeluun meni silti vain kaksi tuntia. Plus seuraavana päivänä helman purku ja uudelleen ompelu.. Kuvat on otettu viikonloppuna häissä. Ei meinannut neiti malttaa kesken juhlien pysähtyä kuvaamista varten..

Kaava: Burda 5/2012
Kangas: kirpparilta
Vetoketju: Eurokangas

Pikkuinen paita

Yksi tytöistä kulki tässä pari viikkoa sitten tyynyliina päässään mitä lie batmania leikkien.. Vähän aikaa sitä katseltuani aloin yhtäkkiä nähdä sen paitana! Ja malliltaan samanlaisena kuin oma vanha mekkopaitani joka tällä hetkellä on nuorimmaisella tyttösellä käytössä:

Tyynyliinan väritys taas oli ihan kummityttöni näköinen ja hänellä on pian synttärit. Yksi plus yksi.. Niinpä piirsin mekosta kaavat ja tein tyynyliinasta paidan. Suureksi harmikseni paita jotenkin pieneni sitä tehdessäni ja mahtuu juuri ja juuri omalle saman ikäiselle mutta huomattavasti pienikokoisemmalle kirpulle. Eipä siis saanutkaan kummityttö tästä uutta paitaa. Vaan hetken aikaa tämä taitanee mahtua omalle tyttöselle joten käyttöön pääsi kuitenkin!

Ompelujärjestystä sain miettiä useampaan kertaan ja monta kertaa jouduin purkamaankin kun tein ensin ja mietin vasta sitten.. Kainalon alta sivukappaleet jäi hiukan mataliksi.

Hihat, jotka leikkasin ihan summissa, olisivat saaneet olla hiukan pidemmät, ainakin etupuolelta. Takana näyttää ihan hyvältä mutta edestä olisi hihat voineet yltää vielä hiemas alemmas. Mustan vinokantin olin ostanut joskus Eurokankaasta ja kanttasin hihat, kainalot ja pääntien sillä. Pieni pätkä kanttinauhaa jäi kahden metrin nauhasta.

 Napinläpi on ollut pitkään minulle pieni, tai oikeastaan aika isokin mörkö, jota en ole uskaltanut kokeilla. Tähän ei kuitenkaan olisi mielestäni sopineet nepparit joten päätin ottaa härkää sarvista ja kaivoin ompelukoneen ohjekirjan esille ja sain kuin sainkin napinlävet tehtyä. Kone ei vain toiminut ihan moitteettomasti läpiä tehdessä mutta ihan siistit napinlävet sain kuitenkin tehdyksi.. Kivat napitkin löytyi jemmasta, nekin olen joskus vuosia sitten Ek:sta kotiuttanut, jääneet vain käyttämättä.. Nappeja olisi riittänyt vaikka koko matkalle mutta koska mallina käyttämässäni mekossakaan ei niin ollut, en laittanut tähänkään.

Kirpparilta löysin joskus kivaa nauhaa josta pätkän ompelin paidan etuhelmaan.

Loppujen lopuksi olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen paitaan, vaikka se nyt ei alkuperäiseen tarkoitukseensa päätynytkään ja virheitäkin löytyy..

Osaisiko joku vinkata mistä löytyisi samantapaiseen paitaan kaavat? Tykkäisin kovasti tästä mallista mutta en oikein osaa lähteä suurentamaan piirtämääni kaavaa.. 

Kinuskinen puolukkakakku

Viime viikolla olin menossa pikkuisen pojan äitiä onnittelemaan ja rotinoiksi tein kinuskisen puolukkakakun. En ollut aikaisemmin kokeillut tätä Kinuskikissan helpot suosikit-kirjasta löytyvää ohjetta ja yleensä en edes tee toiselle ennen kokeilemattomalla ohjeella. Tämä kyllä onnistui hyvin, maistamaankin pääsin ja oli hyvää. Puolukkaa minulla ei ollut niin paljon kuin ohje sanoi, mutta se mitä laitoin riitti hyvin. Vähän kiireellä kakkua tein, oikaisin jäähdyttämisen ja koristelun kohdalla. Levitin kinuskin vähän lämpimän kakun päälle ja koristeetkin heti kinuskin levittämisen jälkeen. Jääkaapissa pidin hetken aikaa mutta kakku oli vielä hiukan lämmin kun saavuin perille.. Hyvää oli silti hiukan lämpimänä, mutta varmasti jäähdyttyään maut ehtisivät vähän tasaantumaan.. Tätä täytyy ehdottomasti tehdä vielä uudelleenkin. Omat puolukat vain loppuivat nyt mutta onneksi kaupasta saa!

Kinuskinen puolukkakakku

 

Pohja:

100 g voita tai margariinia

4 kananmunaa

3 ½ dl sokeria

6 dl vehnäjauhoja

1 rkl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 ½ dl kevytkermaa (laitoin maitoa)

350 g puolukoita (laitoin vain 200 g)

hieman vehnäjauhoja puolukoihin

 

Kinuski:

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

 

Koristelu:

puolukoita

 

Sulata ja jäähdytä voi. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen jauhoseosta, voisulaa ja kermaa (tai maitoa) nuolijalla käännellen. Pyörittele puolukat vehnäjauhoissa. Näin ne eivät painu paistamisen aikana vuoan pohjalle. Sekoita puolukat taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun 24cm kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa 40-50 minuuttia uunin alaosassa. Tarkista kypsyys puutikulla. Kuiva tikku = kypsä kakku. Kumoa kakku ja anna jäähtyä. Siirrä tarjoitualustalle.

 

Mittaa kattilaan kerma ja fariinisokeri. Kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpö noin keskiteholle ja keitä niin kauan kunnes kinuski on valmista (10-15 min). Kokeile, onko kinuski valmista tiputtamalla tippa kinuskia kakun päälle. Jos pisara ei imeydy kakkuun, on kinuski valmista. Kaada kinuski heti kakun päälle ja anna valua hieman reunoillekin. Nosta jääkaappiin. Koristele kakku puolukoilla.

 

Juhlamekko tai roolivaate vanhoista verhoista

Keskimmäinen tytöistä tarvitsi kesän juhliin uuden juhlamekon. Sopiva kangas löytyi vanhojen verhojen muodossa kaapin perukoilta. En ollut edes muistanut näiden verhojen olemassaoloa, joten hyvä kun välillä tulee pengottua laatikoita ihan pohjalta saakka.. Verhot on lapsuudenkotini vaatehuoneesta löydetty, siskoni sinne hylkäämät. Tätä mekkoa onkin tehty p-i-t-k-ä-ä-n ja hartaasti. Ratkoja ja mietintämyssy on olleet ahkerassa käytössä. Monta muuta ompelusta on valmistunut tämän odottaessa.

Helmasta yritin ensin tehdä täyskellohelman. En kuitenkaan keksinyt miten saisin näin ohuen ja omapäisen kankaan päärmättyä siististi. Ompelukoneessani on sellainen paininjalkakin kuin päärmeenkääntäjä ja silläkin kokeilin, mutta helmasta tuli ihan kamala! Vaikka kyllähän ohjekirjankin mukaan päärmättävän reunan tulisi olla suora.. Mutta kaikkea täytyy kokeilla. Sitten annoin olla muutaman päivän ja mietin pääni puhki.. Lopulta päädyin leikkaamaan kellohelmasta suikaleita jotka levenee hieman alaspäin. Kangas riitti onneksi juuri ja juuri.. Olisi verholla ollut vielä parikin, mutta halusin säästää sen kokonaisuudessaan johonkin toiseen projektiin jos vain mahdollista.

Lopuista helman leikkuusta jääneistä pienistä suikaleista värkkäilin vielä ruusuja jotka on kiinnitetty rintamukseen kevyesti käsin.

Yläosan vuoritin samalla kankaalla mutta helmaosan vuorittamiseen käytin palan jotakin toista, vaaleampaa verhoa, josta en nyt huomannut kuvaa ottaa.. Päällikankaan materiaali on 100% polyesteriä, kiiltävää, tosi ohutta ja hiukan ryppyistä. Rypyt eivät silittämällä oikene joten miksi edes nähdä silittämisen vaivaa? Jostain kohdasta kangas oli hiukan sulanut, ilmeisesti joskus koetettu liian kovalla lämmöllä silittää. Enkä tietenkään huomannut sitä ennenkuin olin jo leikannut. Onneksi tuo kohta sattui tulemaan vuorikappaleeseen. Aurinkoinen sää ei ollut näin kiiltävälle kankaalle paras mahdollinen kuvaussää tuolla meidän kameralla, mutta jospa mekosta nyt jonkun käsityksen näilläkin kuvilla saisi..

Yläosan kaavana käytin apuna jonkin Suuri Käsityölehden liivimekon kaavaa, mutta niin paljon muokattuna että varmaan voi sanoa kaavan olevan oma.. Helmaosan saksin itse piirretyn kaavan avulla. Koko on ehkä 104 cm.

Mekon kokoamiseen ja etenkin vetskarin ompeluun käytin Helmojen ja hepeneiden blogista löytyvää helppoa ohjeistusta, kiitokset Kristalle! Hyvästä ja helposta ohjeistuksesta huolimatta tämän mekon piilovetoketju näyttää kaikelta muulta paitsi piiloketjulta. Mutta koska mekon valmistuminen oli niin kyseenalaista kuin olla voi, en jaksanut enää välittää koko vetskarista kun kerran sain sen edes join kuin paikoilleen.. Ja seuraavaan mekkoon osaan ehkä kiinnittää piiloketjunkin vähän huomaamattomammin.. Ainakin luullakseni..

Kuvaamaan lähtiessämme tyttö kysyi "Saanko mä sitte pyöriä tällä mekolla?".. Tottahan toki, vaikkei helma nyt kovin kummoisesti pyörähtelekään.. Harmi, ettei se täyskello nyt onnistunut..

Oikein tarkasti katsottuna helma on kaikkea muuta kuin suora, mutta saatuani mekon vihdoin valmiiksi en enää jaksanut alkaa sitä purkamaan ja tekemään uudelleen. Vielä en ole siis päättänyt että kehtaanko tällä kuitenkaan tyttöä juhliin viedä vai jääkö tämä vain roolivaatteeksi.. Aika ei kyllä enää riitä uuden mekon tekemiseen kun vanhemmankin tytön mekko on vielä alkutekijöissään. Lehti josta toivon saavani sitä mekkoa varten kaavan on vielä kirjastossa ja tämä ja ensi viikko on taas mun työviikot, viimeiset sellaiset.. Ja ne ekat juhlat on jo tulevana viikonloppuna..

Kaava: oma
Kangas: vanha verho kaapin kätköistä
Vetoketju: Eurokangas

***
Viime viikolla mekkoa kuvatessa piti käydä takapihalla jokirantaakin kurkkaamassa. Uintikelejä odotellessa.. Lapset on kyllä jo muutaman kerran käyneet pulahtamassa mutta minä tarvitsen ensin muutaman viikon hellejakson että uskallan kokeilla..

Raparperipaistos

Raparpereja vielä riittää ja koetin haeskella raparperipaistoksen ohjetta blogista, mutta enpä vain löytänyt. (Löysin kyllä tosi monia muita reseptejä joiden olemassaolon olin jo onnistunut unohtamaan ja joita nyt haluttaisi kovasti uudelleen tehdä.. ) 

Joka vuosi tällä ohjeella tulee kuitenkin tehtyä paistosta joten ihmettelen miksen ole sitä täällä aiemmin julkaissut. Onneksi ohje oli vielä reseptikansiossa tallessa ja nyt laitan sen tännekin muistiin. Reseptin olen saanut joskus pikkutyttönä tädiltäni. Selailin muitakin raparperipaistoksia mitä googlaamalla vastaan tuli, mutta lähes kaikkiin olisi tullut kaurahiutaleita. Kun olen tällä ohjeella tehnyt tämän paistoksen ihan aina, siihen ei mielestäni vaan kuulu kaurahiutaleet.. Niitä laitetaan sitten syksymmällä omenapaistokseen.. :)

Raparperipaistos

(uunivuoallinen)

 

3 raparperinvartta

(maun mukaan sokeria tai fariinisokeria)

 

200 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

 

Pilko raparperit ja levitä ohueksi kerrokseksi (voidellun) uunivuoan pohjalle. Halutessasi ripottele päälle sokeria tai fariinisokeria (minä en yleensä laita). Nypi huoneenlämpöinen voi vehnäjauhojen ja sokerin kanssa ryynimäiseksi. Levitä seos raparperien päälle vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia. Anna hiukan jäähtyä mutta tarjoile kuitenkin vielä lämpimänä esim. vaniljajätskin tai -kastikkeen kera. Jätski on ehdottomasti parempaa mutta paremman puutteessa mekin herkuteltiin nyt vaniljakastikkeen kanssa ja kyllä tämä näinkin hyvää on..

 

Juhlamekko

Minun ei ollut tarkoitus tehdä kesän juhliin tyttösille uusia mekkoja, kun vähän käytettyjä mekkoja on kaapit pullollaan. Ainoastaan keskimmäisellä neidillä olisi ollut tarve uudelle mekolle ja siihenkin oli materiaalit vanhojen verhojen muodossa jo olemassa. Vaan kun viime viikolla kävin vetskariostoksilla Eurokankaassa ja siellä oli muuton vuoksi alennusmyynti meneillään, en voinut olla katselematta kankaitakin. Ja kun näin tämän ihanuuden, en voinut olla ostamatta sitä. Olipa vielä tarjouksessa puoleen hintaan.. Materiaali on 100% polyesteria, hieman joustavaa sorttia.

Niinpä metrin pätkä lähti mukaani ja heti seuraavana päivänä ompelin siitä nuorimmalle tytölle mekon. Koska kangas oli hieman joustavaa, valitsin kaavaksi vanhan tutun Princess Owl-kaavan, tällä kertaa vain vähän levensin helmaa kun aikaisemmin olen kaventanut. Pidennystä tähän lisäsin reilusti, ehkä vähän liiaksikin? Olisi ehkä pitänyt tehdä helmaosa erillisenä ja lisätä kiiloja niin helmasta olisi saanut enemmän kellomaisen. Mutta tällä nyt mennään..

Pääntiestä tuli ehkä hitusen liian tiukka, mutta koska pään saa kuitenkin läpi kiskottua, en alkanut sitä enää isontamaan. Kankaassa on samassa vuori ja päällikangas joten en vuorittanut mekkoa ollenkaan vaan toteutin pääntien ja hihansuut alavaroin ja tikkauksin.

Kaava: Ottobre 1/2014 "Princess Owl" 98 cm (92 - 134 cm)

Kangas: Eurokangas

***
Muutaman viikon takaa pari kuvaa vaahteran alla pihakeinussa istuskellessa.. Nyt ei taivasta enää lehtien alta erotakaan. Kyllä kevät on ihmeellistä ja hienoa aikaa!



Jumpsuit vauvalahjaksi

Serkkuni sai muutama viikko sitten pikkuruisen pojan jolla oli pituutta syntyessään huimat 45 senttiä. Ompelin Ottobren kaavalla kaikista pienimmän kokoisen jumppiksen. Oikeastihan tuohon olisi tullut vetoketju, mutta koska vetskarin olisin saanut haettua vasta seuraavana päivänä, pähkäilin pitkään laittaisinko nepparit vai malttaisinko odottaa. En malttanut joten neppareihin lopulta päädyin.. Mustaa resoria oli hiukan naftisti ja pelkäänkin että ekana jumppis jää pieneksi hihojen ja lahkeiden lyhyyden vuoksi. Leveyttähän tässä kyllä riittää.. Jumppis on kokonaan vuorittamaton. Kangasta jäi melko paljon ja siitä onkin tarkoitus tehdä nuorimmalle vielä collegetakki. Sitten joskus. Ja ellei suunitelma ehdi muuttumaan ennen kuin ehdin toteutusvaiheeseen..

Kaava: Ottobre 4/2012 "Jumpsuit" 56 cm (56 - 86 cm)
Kankaat: kangastukku.com
Nepparit: Nauravat Napit